Siirry pääsisältöön

Hyötyliikuntaa ja tulevien matkojen mietintää

Nyt ovat hyvät neuvot kalliit! Kuuntelinpa nimittäin eilen suosikkiradiokanavaani Auran Aaltoja ja sain tietää, että Turussa järjestetään tulevana kesäkautena ennätysmäärä juoksutapahtumia. Toukokuun alkuun ajoittuu otollisia tapahtumia jopa kaksin kappalein: Turku City Run ja Kakskerran ympärijuoksut. Sen lisäksi, että molemmat kiinnostavat, ne ovat samana päivänä.

Kysymys kuuluu: kumpaan menen? Turku City Run olisi tasaisen maastonsa vuoksi iisimpi veto, mutta toisaalta Kakskerta tapahtumana kiehtoo kotikutoisuutensa vuoksi. Lisäksi maisemat olisivat huiput ja hengitettävänä merituulen raikastama ilma. Kakskerrassa on aika huisia mäkiä, olen ne monasti saarta ympäri pyöräillessäni saanut pakaroissani tuta. Jospa blogin mahdollisilla lukijoilla olisi sanasensa asiaan? Toukokuun 9. päivä on joka tapauksessa täydellinen ajoitus Paavoa ajatellen, ja niin se on varmasti suunniteltukin.

Eilen oli harjoitusohjelmani ensimmäinen virallinen maratontreeni. Suositus oli 6,44 kilometriä, joka piti ohjeen mukaan juosta rennosti. Juoksin 7,08 kilometriä kärryjuoksua, ja aikaa kului 44:06. Keskinopeus siis 6:13 min/km eli yli suositusten, mutta voin kertoa, että kärryjä ei lumisohjossa pienessä loivassa ylämäessä tuon nopeammin lyki! Vaikka poika huutaakin neuvostani vaarin ottaneena "lujempaa, lujempaa", äiti ei taivu.

Kaamean raskasta. Välillä on irrotettava toinen käsi aisasta normaaliin juoksuasentoon, koska käsivartta alkaa juilia. Lisäksi riesanani on ollut muutaman päivän ajan alaselkäkipu, jonka nyt vasta yhdistin liittyvän päivittäiseen parin minuutin lankkuharjoitukseen, jonka taas aloitin. Viime kerralla lankuttaessani kuukauden päivät oli sama juttu, alaselkä tuli alkuun kipeäksi.

Maanantai on valikoitunut parin viime viikon aikana myös salitreenipäiväkseni. Ohjelman on laatinut personal trainer, jonka opastuksella treenasin viime vuonna, ja treeni on suunniteltu tukemaan juoksuharrastustani ajatuksella, että ehdin salille vain kerran viikossa. Harjoitus on siksi kokonaisvaltainen ja sisältää maastavedot, penkkipunnerrukset, vatsat, pakarat ja takareidet sekä ylätaljan. Lämmittelyineen ja venyttelyineen treenin tekee vähän alle tunnissa. Eilen kulki kivasti, sain lisättyä maastavetoihin viimeiselle sarjalle painoja, myös takareisiin saa ensi kerralla lisätä vahvistusta.

Tänään on siis ansaittu lepopäivä, ja siksi pidänkin tähän loppuun palopuheen hyötyliikunnan puolesta. Hyötyliikunta on ehdottomasti lempiliikuntaani, sillä se lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ajatellaanpa vaikka töihin kulkemista. Töihin on kiistatta mentävä joka päivä (paitsi nyt, kun on hoitovapaalla) edestakaisin, ja miten työmatkat voisi paremmin käyttää hyödyksi kuin liikkuen?

Työmatkan sijainnin perusteella kulkutavaksi voi valita pyöräilyn tai juoksemisen, tai toiseen suuntaan toisen ja toiseen toisen, kuten itse tapasin viime kerralla töissä käydessäni tehdä, silloin tällöin. Eli pyörällä töihin, juosten kotiin. Tietysti työpaikalla on hyvä olla kunnon pukuhuoneet suihkuineen, mutta muuten tämäntyyppinen harjoitteleminen on vain itsestä kiinni. Ellei sitten asu 50 kilometrin päässä. Kun on laittanut kehonsa töihin ennen työpaikalle menoa, perille päästessä aivotkin ovat heränneet ja varsinaiseen työhön ryhtyminen on vaivattomampaa.

Hyötyliikunnan voi aloittaa huomaamatta, ihan pienestä. Portaat on tehty noustaviksi, lyhyet matkat käveltäviksi. Auto on hyödyllinen kapistus, mutta ei sen käyttöön tarvitse koukkuun jäädä. Liikkuminen on kaltaiselleni toimistorotalle elinehto, en halua siirtyä istumasta istumaan ja sen jälkeen vielä istumaan ennen kuin siirryn makaamaan.

Tuplarattaita valitessani juoksun mahdollistavat ominaisuudet eivät olleet itselläni edes listalla, mutta niin vain kävi, että Phil&Tedseistä tulikin juoksurattaat. Ne ovat riittävän kevyet, ja kolmen, tarpeeksi ison renkaan ansiosta kääntyvät helposti. Kärryjuoksu alkoi oikeastaan vähän vahingossa. Vein esikoista päivittäin puistoon kuopuksen kanssa, kun käveleminen alkoi tuntua tylsältä ja hitaalta. Kokeilin, onnistuisikohan juokseminen, ja seuraavana päivänä laitoin jo lenkkarit jalkaan. Siitä lähtien on juostu.

Huomenna on vuorossa toinen 6,44 kilometrin rento lenkki, ja se on tarkoitus vetää Karikolla.

Kun kärryihin on istutettuna ainoastaan yksi rikoskumppani, juokseminen on vielä melko kevyttä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan kroonistunut insertiitti

Ymmärrän, että tässä on lantioni. Vihdoin ja viimein sain syyn kipeälle takareidelleni. Olin viime perjantaina 45 minuuttia magneettikuvauksessa, jossa lantioni aluetta kuvattiin laajalti suunnasta jos toisesta. Radiologi avasi tuoreeltaan näkemäänsä raportissaan, joten sain huokaista helpotuksesta jo ennen viikonloppua. Sitä ennen olin tehnyt monen vammasta kärsivän virheen ja lukenut erilaisilta foorumeilta vieraiden ihmisten kauhutarinoita. Jollakulla oli esimerkiksi hermot painuneet lihakseen kiinni, josta ne oli yksitellen pitänyt irrottaa. Minulla oikean lonkan MRI paljasti takareidestäni seuraavia tietoja: Repeytymää ei näy ja lihakset kuvautuvat säännöllisinä, symmetriset. Ei pehmytosahematoomia. Luurakenne on säännöllistä, ei rasitusosteopatiaan viittaavaa. Lonkkanivelessä ei näy poikkeavaa. Ischias-hermojen kulkureitit vapaat, ei femoroacetabulaariseen impingementiin viittaavaa eikä bursiittilöydöksiä. Istuinkyhmyn hamstring-kiinnityksessä oli havaittavissa v

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä iloinen toipilas odottelee toipumista ja harrastaa sillaikaa kaikkea muuta. Sellainen napsahti nyt pakosta, mutta ei se kuolemaksi ole. Magnesium ja kylmäpussista lämpökääreeksi muuttunut apuväline ovat ystäväni nyt.   Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä. Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä . Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen