lauantai 7. helmikuuta 2015

Juoksija pysyköön lestissään - tai ainakin kartalla

7 - 8 kilometrin välillä Runkeeper jäi pauselle joten seurauksena kartalla pätkä linnuntietä.

Tänään opin kaksi asiaa. Ensinnäkin: jos haluaa uuden reittivaihtoehdon plakkariinsa, matka kannattaa suunnitella huolellisesti kartan äärellä etukäteen, ettei käy kuten tänään. Unohdin nimittäin yhden kokonaisen kaupunginosan, ja siksi juoksu meni vähän plörinäksi. Olin suunnitellut juoksevani Uudenmaantien alikulkutunnelista Ilpoistentielle, jota pitkin siihen risteykseen, jossa tie haarautuu Uittamolle ja Katariinanlaaksoon. Olisin sitten juossut Haritun kautta Skanssiin ja kotiin Pääskyvuoreen.

Eihän se mennyt ihan niin. Ilpoistentie yhdistyi Eteläkaareen paljon lähempänä kotia, mitä olin kuvitellut, eikä lenkistä sillä tavalla olisi tullut aikomani pitkä lenkki. Käännyin siis Eteläkaarta Uittamolle, ja kun tavoitin se oikean risteyksen, tajusin, että olin sivuuttanut Ispoisten olemassaolon kokonaan.

Tuuli vastaan, mutta lenkki kulki kaikesta huolimatta joutuisasti. Käännyin Ispoisten puistotielle ja aloin haikailla Uittamon ja Luolavuoren pururatoja. Niitä en hämärtyvässä illassa viitsinyt kuitenkaan lähteä etsiskelemään, vaan päätin juosta Ispoista ja Luolavuorta tutuksi.

Kumma juttu, vaikka on vuosikaudet asunut noin viiden kilometrin päässä tuosta osasta Turkua, se on minulle edelleen melko sokkelo. Olen kyllä käynyt maankaatopaikalla ja juossut Luolavuorta ristiin rastiin joskus koulutunneilla, mutten näin äkkiseltään osaa lainkaan sanoa, miten reiteille pääsee.

Jatkoin Ispoisten puistotielle, ja Spotify tarjoili satunnaistoistollaan niin pliisua pilipalimusiikkia, että oli pakko pysähtyä säätämään jotain menevämpää. Yleensä minulla on juoksulenkkejä varten tehdyt soittolistat, mutta nyt annoin mennä randomilla. Se ei ollut niin hyvä idea, musiikista ei saanut kunnon kiksejä, kun luureista kuului jotain kummallista taidehelinää.

Musiikkia vaihtaessani onnistuin kytkemään Runkeeperin pauselle, ja vasta kun aloin ihmetellä, miksei naisääni kerro paljonko olen juossut, tajusin laittaa sen takaisin päälle. Vartti meni kartalla hukkaan, mutta laskin keskinopeuden perusteella lopullisen matkani alku- ja loppuajan mukaan.

Ispoisten puistotieltä käännyin Ispoisten kiertotielle, sieltä Kaarlentielle (huhhuh, mitä taloja!), sieltä Ispoisten puistotien kautta Porkankujalle ja sitten olinkin jo Vähäheikkiläntiellä. Piti päättää, menenkö tuttua ja turvallista Uudenmaantietä hautausmaan ohi Vasaramäestä, vai seikkailenko vähän lisää.

Käännyin Luolavuorentielle ja näin miehen kantavan suksiaan. Luolavuoren pururadalla voi siis hiihtää. Hyvä, etten lähtenyt sinne seikkailemaan, sillä vanhana hiihtäjänä vihaan laduilla kävellen tai juosten hortoilijoita. Peltolantie yhdistyi Hamppukadulle, se taas vaihtui Eteläkaareksi, sieltä Skrappakullantien kautta Sorakadulle, Skanssin ohi, Lausteen kuplahallin ohi ja Taalintehtaankatua radan alitse kotiin.

Lenkki oli noin 16,5 kilometriä, aika 1,31. Keskinopeus 5:32 min/km.

Täytyy sanoa, etten yhtään tykkää tuollaisesta hortoilusta. Pitää olla kirkkaana mielessä reitti, jonka aikoo juosta, jotta lenkistä saa kaiken irti. Nyt meni liikaa energiaa sen miettimiseen, mihin seuraavaksi pitää kääntyä.

Yleisesti nautin eniten pururadalla juoksemisesta, Lauste on paras. Siellä voi vetää aina vielä yhden ylimääräisen kierroksen, ja silti pysyy yhtä lähellä kotia. Muutenkin tuntemattoman reitin juokseminen verottaa keskittymistä, kun täytyy olla valppaampana ympäristön suhteen. Sitä paitsi pururadalla matka tuntuu aina lyhyemmältä kuin pitkin kaupungin katuja juoksennellessa, vaikka lopputulos on usein toinen.

Haluaisin silti löytää ne Luolavuoren ja Uittamon maastot ja tajuta, miten ne yhdistyvät Lausteelle. Keväämmällä sitten.

Toinen asia, jonka opin, oli se, että Runkeeper ilmoittaa osan nopeuksista maileihin suhteutettuina. Olin miettinyt kuumeisesti, miten ikinä pystyn juoksemaan pitkät lenkit niin hitaasti, kun treeniohjelma neuvoo. Esimerkiksi 16 kilometrin keskivauhdiksi suositellaan 9:20 - 9:40. Nyt vihdoin tajusin lukea ohjeen kokoneen: tietysti minuuttia per MAILI! Eli eihän se vauhti sitten niin hidas olekaan vaan ihan sopiva: 5:48 - 6:00 min/km.

Teki muuten terää tämäniltainen sauna lenkin päätteeksi. Huomenna taidan juosta jonkin palauttavan matkan maastossa, jonka tunnen kuin omat taskuni. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti