Siirry pääsisältöön

Pientä tunnustelua

Eilen alkoi elämä voittaa, ja tänään uskaltauduin tunnustelemaan, miltä juokseminen reilun viikon tauon ja flunssan jälkeen maistuu. Olin yliarvioinut plussakelien ja sateen vaikutuksen, ja vedin jalkaani tavalliset juoksuaddut icebugien sijaan. Ihan hyvinhän niillä pääsi teillä, mutta pururadalle meno oli virhe.

Pääskyvuoren pururata oli lähes kokonaan jään ja pehmeän liukkaan lumen peitossa, ja juostuani reittiä noin puoliväliin oli pakko hankkiutua pois metsästä. Alamäki Kohmontielle olikin sitten pelkkää liukumista, joten oli viisasta tulla liukuradalta pois, ennen seuraavaa sairauslomaa.

Jalat tuntuivat ihan vetreiltä, vähän ehkä enemmän hengästyin alussa kuin yleensä, ja taas aloitin lenkin liian nopeasti. Ensimmäisen kilometrin keskinopeus oli 5:33 min/km, kolmannella kilometrillä se oli jopa 5:09 min/km. Koko matkan keskinopeudeksi tuli kuitenkin 5:50 min/km, mikä on ihan ok, kun ottaa huomioon, että tarkoitus oli juosta hidas lenkki.

Joudun nyt hieman soveltamaan, kun treeniohjelmasta jäi kaikkiaan neljä juoksua välistä, eikä tänään olisi edes ollut juoksupäivä. Otin ohjelmaan viime perjantain lyhyen ja hitaan lenkin, jonka oli tarkoitus olla 6,44 kilometriä.

Treeni 6/64: 7,39 km / 43:09 min / 5:50 min/km

Oli mahtavaa päästä takaisin treenaamaan, etenkin peruskengillä nastojen sijaan, mutta kyllä tuli muutaman kerran manattua tätä lounaisrannikon pääkallotalvea. Pimeää piennarta pitkin oikaistessani jalka lähti mudassa salakavalasti liukuun, ja seuraavalla askeleella jalan alla oli taas jäätä. Joku ressukka oli käynyt pururadalla luisteluhiihtämässäkin, tuskin hirveästi rentoutuneena.

Tuli tuolla juostessa mieleen, että mukavaa vaihtelua näihin kökkökeleihin tekisivät vauhtikestävyystreenit hallissa. Taidanpa ottaa selvää, milloin Urheiluhallissa on vapaata ja hankkiutua sinne vetämään intervalleja.

Lupaavaa kuitenkin, että juoksukunto ei tuntunut laskeneen ollenkaan, jalat toimivat hyvin ja muutenkin meno tuntui nautinnolliselta. Seuraavaksi onkin vuorossa sitten huominen intervallitreeni, jossa juostaan ensin tuo perus 6,44 kilometriä ja siihen päälle 5x20 s nopeita vetoja, joiden välissä aina parin minuutin palauttelut.

I'm back and it feels great.

Ensiaskeleet, mahtavaa.

Onni on taloudessa asuva kokki.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…

NUTS Pallas "sprinttimatka"

Nyt olen juossut elämäni hienoimmissa maisemissa, Suomen tunturilapissa. Mahtava polkujuoksukokemus jylhiä tuntureita ylös alas tahkoten on yksi mieleenpainuvimmista, jota taatusti muistelen vielä vuosien päästä. NUTS YlläsPallas oli ihan todella hienosti järjestetty tapahtuma, jossa näki oikeastaan pelkästään iloisia kasvoja ja innostuneita ilmeitä. Olen siis loputtoman tyytyväinen, että kaikesta huolimatta lähdin starttiviivalle, vaikka etukäteen tuntui siltä, että jumalat ovat todellakin päättäneet, että minä en tänä kesänä enää juokse.

Lähdimme Mariannen kanssa matkaan torstaiaamuna junalla Turusta. Olin pakannut kaikki kamppeet huolellisesti jo edellisiltana, joten epätoivoiselta aamuhässäkältä vältyttiin. Muuten olo oli jännittynyt, joka ei johtunut iloisena kuplivasta kisajännityksestä. Takareiden tilanteen tiesin, mutta se ei huolettanut, olihan lantio kuvattu ja todellinen kivun aiheuttaja selvinnyt, lääkäriltä juoksulupa saatu ja muutenkin vaiva tuntui olevan juoksutau…