Siirry pääsisältöön

Uuje, mikä juoksu!

Keskinopeudet kilometreittäin.

Täytyypä sanoa, että tämänpäiväinen treeni jännitti ihan oikeasti, sillä vuorossa oli ensimmäinen kunnon vk-lenkki. Vauhtikestävyyttä en varsinaisesti ole koskaan aikaisemmin kunnolla treenannut, jos lyhytkestoisia intervalleja ei lasketa. Pitkät lenkit olen usein juossut virheellisesti vk-vauhdilla.

Nyt oli siis tarkoitus juosta ensin 1,61 kilometriä hitaasti, sitten 4,82 kilometriä nopeasti ja lopuksi taas 1,61 hitaasti. Osasin kerrankin pitää vauhtini alussa aisoissa, ja kun hidas osuus oli juostu, kiristin roimasti tahtia. Runkeeperin kertojaääni kertoi keskinopeuden viiden minuutin välein koko matkalta, joten en ihan pysynyt kärryillä, mikä todellinen vauhtini oli. Treeniohjelman mukaan nopea vauhti tarkoitti tällä lenkillä 5:23 - 5:29 min/km, mutta loppujen lopuksi alitin tavoitteen melkoisesti. Nopein kilometrini oli 4:58 min/km.

Koko matkalla ensimmäisen 1,61 kilsan keskinopeus oli 6,01 min/km, nopean 4,82 kilsan 5:07 min/km, viimeisen 1,61 kilsan 6:15 min/km ja ekstrakilsan 6:23 min/km. Eli mainiosti meni, tai paljon paremmin kuin kuvittelin!

Mutta oli se rankkaa. On ihan eri asia juosta viisi kilometriä kovaa vauhtia kuin 15 kilometriä jouhevaa, hyvältä tuntuvaa vauhtia. Nyt olin hengästynyt, ylämäet tuntuivat raskailta, ja koko ajan odotin, että milloin tämä loppuu. Oli taivaallista, kun naisääni kertoi, että nyt voin alkaa juosta taas hitaasti. Nopealla osuudella ei juuri muuta ajattele kuin että jaksan vielä, ei tietoakaan mistään ajatusten lennosta tai asioiden miettimisestä.

Olen silti jo nyt huomannut, että suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus tekevät juoksemisesta vielä paljon hauskempaa! Olen joskus aikaisemmin selaillut netistä erilaisia treeniohjelmia, jotka tavoittelevat tiettyä aikaa maratonilla tai puolikkaalla. Mutta ne ovat tuntuneet hankalilta ja työläiltä, kun itse pitäisi suunnitella lenkkikokonaisuudet tai ainakin miettiä niitä enemmän kuin nyt. Nyt kun Runkeeper kertoo minulle, mitä minäkin päivänä kuuluu tehdä ja miten, kaikki tuntuu paljon vaivattomammalta.  Minä vain juoksen ja yritän pysyä annetuissa ohjeissa. 

Tsekkaan huomenna, miten kroppa on palautunut tämänpäiväisestä. Jos tuntuu hyvältä, vedän pitkän huomenna, jos väsyttää, siirrän sen sunnuntaille.

Täytyy vielä sanoa, että ilman musiikkia treenaaminen olisi luultavasti täysin mahdotonta. Mutta säästän aiheen johonkin toiseen kirjoitukseen. Spotify on paras ystäväni, ja tänään kuuntelin Billy Idolia (!!!). Toimi!

Treeni 8/64: 8,79 km / 49:15 min / 5:36 min/km

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan kroonistunut insertiitti

Ymmärrän, että tässä on lantioni. Vihdoin ja viimein sain syyn kipeälle takareidelleni. Olin viime perjantaina 45 minuuttia magneettikuvauksessa, jossa lantioni aluetta kuvattiin laajalti suunnasta jos toisesta. Radiologi avasi tuoreeltaan näkemäänsä raportissaan, joten sain huokaista helpotuksesta jo ennen viikonloppua. Sitä ennen olin tehnyt monen vammasta kärsivän virheen ja lukenut erilaisilta foorumeilta vieraiden ihmisten kauhutarinoita. Jollakulla oli esimerkiksi hermot painuneet lihakseen kiinni, josta ne oli yksitellen pitänyt irrottaa. Minulla oikean lonkan MRI paljasti takareidestäni seuraavia tietoja: Repeytymää ei näy ja lihakset kuvautuvat säännöllisinä, symmetriset. Ei pehmytosahematoomia. Luurakenne on säännöllistä, ei rasitusosteopatiaan viittaavaa. Lonkkanivelessä ei näy poikkeavaa. Ischias-hermojen kulkureitit vapaat, ei femoroacetabulaariseen impingementiin viittaavaa eikä bursiittilöydöksiä. Istuinkyhmyn hamstring-kiinnityksessä oli havaittavissa v

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä iloinen toipilas odottelee toipumista ja harrastaa sillaikaa kaikkea muuta. Sellainen napsahti nyt pakosta, mutta ei se kuolemaksi ole. Magnesium ja kylmäpussista lämpökääreeksi muuttunut apuväline ovat ystäväni nyt.   Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä. Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä . Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen