sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Aurinkokylvyssä!

Kaksi juoksua on juostu sitten viime päivityksen. Edellisen kirmasin perjantaina, jolloin oli viikon neljäs lenkki, ihan tavallinen 6,44 kilometriä. Satoi, ja aikataulujen vuoksi treenistä tuli kärryjuoksu. Mutta se tuntui nyt jotenkin kevyemmältä kuin ennen. No tietysti, lumet ovat tiessään, eikä tarvitse jyrätä menopeliä enää halki sohjon ja jään. Mainiota.

Oli erinomaisen mukavaa juoksennella sateen raikastamassa säässä osin Itäharjun omakotialueella ja sitten vielä teollisuusalueella. Kyytiläinenkin nautti menomeiningistä, ainakaan kärrystä ei sadehupun alta kuulunut ainuttakaan vastalausetta. Vauhti oli varsin letkeä, mutta täytyypä sanoa, että jo pelkän motivaation ylläpitämiseksi tällaiset rennot polkaisut ovat ihan välttämättömiä aina tiukempien ja pidempien treenien välimaastoon. Tällainen juoksentelu tuntuu melkein aina pelkästään mukavalta.

Treeni 12/64: 7,72 km / 50:32 / 6:33 min/km

Viikon pitkis olisi ollut vuorossa lauantaina, mutta jälleen muiden hommien vuoksi siirsin sen sunnuntaiksi. Vaikka ilta venähti eilen pitkäksi Heurekan erikoisen avaruus- ja seksimatkailun vuoksi, sunnuntainen juoksu oli mitä mainioin. Aluksi vähän emmin kestävyyttäni, sillä olo tuntui hieman väsyneeltä, mutta mitä enemmän askelia kertyi, sitä reippaammaksi kehoni vertyi.

Tänään sattui olemaan ensimmäinen ihan oikealta tuoksuva ja kuulostava kevätpäivä. Tuuli navakasti, niin että toisinaan oli kamppailtava päästäkseen eteenpäin, mutta suurimmaksi osaksi sain juosta tuulen alla. Aurinko paistoi lähes koko parituntisen matkan, ja sen huomaa nyt illalla. Kroppa on aurinkokylvyn jäljiltä ihan eri tavalla uupunut.

Reittivalinta osui täysin nappiin. Olenhan maininnut, että minua kiinnostaa polkujuoksu, ja kun lumet ovat lähes kauttaaltaan täällä etelässä jo sulaneet, metsässä pääsee ihan kivasti etenemään. Juoksin nyt ensimmäisen kerran Littoistenjärven ympäri, eli uimarannan jälkeen käännyinkin oikealle Järvelään ja jatkoin sieltä Littoisten luontopolkua Verkatehtaalle asti. Järvelässä oli sauna lämpimänä, ja joku pulahti järveenkin. Ihanat nuotion tuoksut kantautuivat nenääni, ja nautin täysin palkein olemassaolostani metsän keskellä.

Polku oli paikoin vallan hetteikköä, ja jalkani kastuivat vuorotellen litimäräksi, muta vain maiskahteli jalkojeni alla. Mutta ällistyttävän nopeasti jalat kuivuivat! Ja polkujuoksu on sitten kivaa.

Verkatehdas tuli yllättävän nopeasti, olin kuvitellut, että Littoistenjärven ympäri kestäisi juosta kauemminkin, mutta yhtäkkiä olinkin jo Littoistentiellä. Sitten kekkasin, että voin yhdistää lenkin Kalttassuon reittiin, jota olen juossut moninaiset kerrat ja joka siis kulkee Kohmon halki Pääskyvuoren pururadalle. Sekin oli jo melkein kokonaan sula, ihanaa. Pääskyvuoren metsissä tamppasin vielä jo tutuiksi tulleet metsäpolut, joilla olivat jo maastopyöräilijätkin kulkeneet, ja lopuksi kotimetsän halki kotiin.

Olisi pitänyt olla vesipullovyö, päätä nimittäin kivisti hieman auringon jäljiltä, olisiko pienehkö nestehukka päässyt yllättämään. Kotona ripeästi suoritettu tankkaus vedellä ja palautusjuomalla onneksi poisti säryn heti. Ennen seuraavaa pitkistä on pakko hankkia pikkupullovyö, omani on nimittäin ennemmin vaelluskäyttöön sopiva. Kyllähän tästä materiaaliurheilun saa, kun vain haluaa.

Mutta tuo polkujuoksu! Postimies soittaa aina kahdesti tai jotain sinnepäin, mutta viimeksi hän ainakin toi tuhdin Juoksija-lehden juoksukalentereineen. Taidan ihan tosissani etsiä siitä sopivan polkujuoksutapahtuman, joka on joskus elo-syyskuussa tässä lähettyvillä. Täytyy toimia ripeästi, nopealla vilkaisulla moni tapahtuma on jo täynnä. Taitaa olla nosteessa tuo laji.

Treeni 13/64: 19,71 km / 1:59:16 / 6:03 min/km

Tällä treeniviikolla juoksukilometrejä kertyi ruhtinaalliset 49. Ensi viikolla pitää palauttaa myös parina viikkona laiminlyöty saliharjoittelu mukaan kuvioihin.

Ai niin! Nyt oli jo niin lämmintä, että iphonen akku kesti nikottelematta näinkin pitkän lenkin ja yhtäaikaisen Spotifyn kuuntelun. Kerrassaan mahtavaa.


Polkujuoksun jälkeen lenkkarit näyttävät tältä.
Littoistenjärven rannalla kevään tulon saattoi kuulla ja haistaa.

Aurinko, vihdoin!

Erinomainen piirun vaille 20 kilsaa.

2 kommenttia:

  1. Sä tulit niin mun mieleen kun luin samaisesta juoksijasta juttua polkujuoksusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitäpä mäkin sain lisäpontta innolleni :)

      Poista