torstai 5. maaliskuuta 2015

Tappava vk-lenkki mäkisellä Lausteella

Vk-lenkit olisi varmaan hyvä ajoittaa aamupäivään, jolloin ihminen on tyypillisimmin virkeimmillään. Aina ei voi valita, ja eilen lähdin pk-vk-yhdistelmälle vähän ennen iltakahdeksaa.

Olen juossut vauhtikestävyyslenkkejä vielä verrattain vähän, jos ei lasketa niitä kymmeniä pitkiä matkoja, jotka olen tehnyt virheellisesti vk-alueella peruskestävyyden sijaan. Ehkä siksi nämä treenit jännittävät etukäteen aina vähän. Lähinnä että miten muka jaksan juosta 6,44 kilometriä lujaa.

Eilen oli siis vuorossa intervallitreeni, eli ensimmäinen 1,61 kilsaa hitaalla pk-vauhdilla, sitten 6,44 kilsaa nopeasti (5:23 - 5:29 min/km) ja lopuksi vielä 1,61 kilsaa hitaasti. Ajattelin mennä katsomaan, mitä monta päivää jatkuneet sateet ovat Lausteen pururadalla saaneet aikaan. Kahden ja puolen kilometrin reitti on paitsi lempilenkkini, älyttömän tiukka ja mäkinen, myös juuri oikean mittainen. Kun juoksen kotoa Lausteelle, siellä pari kierrosta ja samaa tietä takaisin, matkaksi tulee juuri 9,7 kilometriä, joka oli tällä kertaa tarkoituskin tepsuttaa.

Mainittakoon, että kehoni oli palautunut ennalleen viikonlopun ja maanantain jäljiltä, ja juoksu tuntui taas mahtavalta. Kun nopea osuus alkoi, tunsin, että pystyn juoksemaan nopeammin kuin annettu oletusvauhti oli.

Pururadalle päästyäni näytti kehnolta. Maa oli lähes kauttaaltaan jään ja lumen peitossa, mutta koska vauhti oli niin kova enkä äkkiseltään keksinyt mitään muutakaan lenkkiä, jatkoin eteenpäin. Pian kävi selväksi, että sulaa oli reitillä onneksi kahden kolmanneksen matkalta, eikä vauhtia tarvinnut hidastaa pystyssä pysymisen vuoksi (en enää käytä icebugeja).

Lausteen reitti sisältää laskujeni mukaan kuusi jyrkkää ja melko pitkääkin mäkeä. Ovat meinaan tappavia! Kivoilta ne tuntuvat silloin, kun juoksentelee sopivan letkeää vauhtia, mutta nyt, kun piti piiskata itseään alituisesti nopeampiin askeliin, ne totisesti ottivat luulot pois. Tauotonta mäkijuoksua, välillä jäisellä alustalla höystettynä.

Hengästytti, sydän hakkasi, lopuksi pisti jopa kylkeen. Olen silti kovin tyytyväinen treeniin. Sain pidettyä kovaa vauhtia yllä koko annetun matkan, vaikka jäisissä alamäissä piti ottaa vähän varovaisemmin. Nopean vk-osuuden keskinopeudeksi tuli 5:17 min/km.

Treeni 11/64: 9,70 km / 53:58 min/ 5:34 min/km

Tämähän alkaa tuntua ihan oikealta treenaamiselta, tai ainakin mielikuvalta, joka minulla kovasta treenaamisesta on. En malta odottaa, että loputkin jäät ovat sulaneet, ja voin juosta pitkiksen yhdistelemällä Turun pururatoja. Lausteelta Ispoisiin ja Luolavuoreen, siitä tulee jo mukava veto.

Hankintalistani sen kuin kasvaa. Juoksukellon lisäksi tarvitsen sellaisen rullan, jolla saan jalkalihaksiani verrytettyä lepopäivinä. Kokeilin rullattua jumppamattoa, mutta se oli liian lötkö eikä pyörinyt reisieni alla ollenkaan.



Keskiviikkoillan huumaa.

2 kommenttia:

  1. Jos hankit rullan, niin hanki kova. Ei mitään pilatesrullaa. Sillä ei saa paikkoja auki. Sattuu muuten mukavasti toi rullailu välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Taidan lompsia kauppaan saman tien.

      Poista