Siirry pääsisältöön

Vähän venähtänyt pitkis


Kalevantiellä loppui akku.

Lauantain pitkälle pk-lenkille lähdin ainakin hyvin huilanneena. Vetäisin siinä päivällä nimittäin 1,5 tunnin päivänokoset. Voin vakuuttaa, että tuollaisen siivun jälkeen olo oli todellakin levännyt, ei hyhmäinen kuten vartin pikku-unosten tainnuttamana.

Perjantainen pk-vk-yhdistelmä ei mainittavammin tuntunut jaloissa, ja olo matkaan lähtiessä oli luottavainen. Suurin haasteeni oli jälleen kerran pitää vauhti maltillisena niin, että se pysyisi 5:48 - 6:00 minuutin kilometrivauhdissa.

Suuntasin samalle lenkille, jonka juoksin viime kesänä, sillä muistin matkan pituudeksi vähän päälle 14 kilometriä. Nyt oli tarkoitus vetää 17,70 metriä, joten lopussa pitäisi vähän soveltaa. Varissuon ohitse jatkoin Otto Korhosen katua Kaarinantien ylitse (siellä on mahtava Muumileikkipuisto!) aina Uudelle Littoistentielle ja siitä Vanhalle Littoistentielle.

Maisemat Vanhan Littoistentien kulkiessa Littoistenjärven rantaa ovat aika kivat. Seuraavalla pitkiksellä voisinkin ehkä juosta Littoistenjärven ympäri, nimittäin siten kilometrejä kertyisi riittävästi ilman loppulenkin soveltelua. Tällä kerralla kävi niin, että kun tulin Hämeentielle ja siitä Jaanintien risteykseen, kilometrejä oli kasassa vasta rapiat kymmenen, eikä kotiin olisi ollut kuin ehkä runsaat kolme kilometriä.

Jatkoin siis Halistenkosken suuntaan ja taitoin Aurajoen itäpuolta Ylioppilaskylän editse kaupunkiin päin. 12 kilometrin kohdalla jalat alkoivat tuntua aavistuksen raskailta, ja vetäisin yhden energiageelin. Se oli nimensä veroinen, ja väsymys kaikkosi ennen kuin iskikään. Tornitalon kohdalta jatkoin Caribian ohi Kirkkotielle, sieltä Tyksin laitaa Kiinamyllynkadulle ja Tykistökadun sillan yli Kalevantielle. 

Kunnes tuli kaamea takaisku: 16,72 kilometrin kohdalla loppui akku! Jouduin taivaltamaan loppukilometrit ilman musiikkia kotiin. 

Töpsyttelin siis typertyneenä Voimakatua pitkin Prismalle ja sieltä Kalervonkatua Laukkavuoren läpi, lopuksi vielä pieni siivu metsänousua. (Tuo polkujuoksu kiinnostaa laajemminkin. Olen seikkaillut trailrunningin sivustolla, ja miettinyt, että ehkä jonakin päivänä alan laajentaa juoksuharrastustani polkujuoksun suuntaan.

Fonectan reittilaskurilla sain lenkin kokonaispituudeksi noin 19,50 kilometriä, joten tavoite ylittyi parilla. Aikaa meni vajaat kaksi tuntia, eli tavoiteltu maltillinen vauhti pysyi!

Treeni 9/64: 19,50 km / 1:58:00 / 6:03 min/km

Juoksukilometrejä kertyi viikolle 9 kaikkiaan 45,6, eli ihan kivasti.

Muutamia huomioita pitkästä lenkistä palautumisesta: sunnuntaina, eli tänään, olo ei ole ollut erityisen väsynyt, mutta suunniteltu vapaapäivä tekee kyllä terää. Etureidet menivät vähän jumiin, mikä kielii kaiketi pitkien lenkkien harjoituksen puutteesta. Täytyy myös ottaa pitkäkestoiset venyttelyt harjoittelun tueksi, nyt venyttelemiseni on jäänyt lenkin jälkeen tekemiini ensiapuvenytyksiin, jotka vievät vain viitisen minuuttia. 

Mutta tuo akun loppuminen, voihan pieksut! Omistan kaksi sykemittaria, mutta ne ovat jääneet viime vuosina hyllylle, kun olen kokenut ne hankaliksi. Toinen on iänkaikkisen vanha, ja uudempikin vaatisi jonkin välikappaleen, jotta saisin treenitietoni synkkaan koneelle. Ehkä pitäisi tutkiskella vielä tätä uudempaa, mutta muistikuvieni mukaan ongelmaa oli myös gps:n pysymisessä kartalla. Lisäksi erillinen gps-sensori pitäisi kiinnittää olkavarteen, ja siinä on jo valmiiksi tavaraa! Nimittäin iphone, josta kuuntelen Spotifyta. En ala raahata kaikkia omistamiani laitteita juostessa mukana, se on selvä.

Aikaisempien kokemusten perusteella puhelimen akku loppuu juurikin 16 kilometrin hujakoilla, jos sekä Runkeeper että Spotify jurruuttavat yhtä aikaa ja on tuulisen kylmä sää. Iphone on aikamoinen vilukissa.

Markkinoiden tämänhetkistä antia nopealla silmäyksellä tutkiessani huomaan, että nykypäivää sykemittarissa on sisäänrakennettu gps-sensori. Niinpä tietysti. Kuinkakohan monta mittaria minun pitää ostaa, ennen kuin olen laitteeseen kokonaan tyytyväinen?

Ja lopuksi hieman tuotemainontaa. Olen vannonut Polarin nimeen, mutta nyt mitä äkkiseltään katselin, tuo Garminin Forerunner 220 olisi vallankin vakuuttava. Olisiko lukijoilla mielipidettä, minkälainen sykemittari olisi paras, tai siis juoksutietokone

Oi juoksu - tuo materiaaleista puhdas kuninkuuslaji?
(Minun on ehkä pakko tilata tuo Forerunner 220.)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Piilevä raudanpuutos

Tämän postauksen piti käsitellä uusia sykerajojani, mutta kirjoitankin ensin tästä diagnoosista, jonka sain tänään. Sehän osaltaan selittää niitä kummallisen korkeita sykkeitänikin, uusi aerobinen kynnysarvoni on puolentoista viikon takaisen testin mukaan nimittäin 159!

Luin joulukuussa Healthy style of Living -blogin Susannan vakavasta raudanpuutostilasta. Ajattelin, että kaikenlaista sitä voi ollakin, mutta en osannut lainkaan ajatella, että vähäiset rautavarannot voisivat olla selittävä tekijä myös omaan olooni. Pari viikkoa sitten entinen työkaverini jakoi Facebookissa päivityksen, jossa hän kertoi kärsivänsä raudanpuutosanemiasta. Hemoglobiini oli verikokeissa aina normaalin viitearvon rajoissa, samoin kuin kaikki muutkin arvot. Mutta silti hän oli aina uupunut, kärsi lopulta voimakkaasta ahdistuksesta rintakehässä ja joutui jättämään kuntosalitreenitkin väliin.

Jostain tuli sellainen olo, että olenhan minäkin aika usein selittämättömän väsynyt, niin että se väsymys tulee ikään …

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…