Siirry pääsisältöön

Väsyneiden jalkojen taaperrus

Maanantaina jalat tuntuivat vielä uupuneilta lauantain pitkiksen jäljiltä. Etenkin vasen etureisi oli jotenkin jumissa tai ainakin tuntui aavistuksen kireältä. Urhoollisesti lähdin kuitenkin iltajuoksulle, vaikka ulkoa oli viety kaikki värit, sataa tihuutti ja tuuli. Sade ei minua haittaa, mutta tuulta vihaan. Ellei ole kesä ja järjettömän kuuma.

Vuorossa oli perussiivu, 6,44 kilometriä ja lyhyet, nopeat vedot päälle. Tahtoo sanoa 5 x (20 s + 2 min). Päätin juosta vaihteeksi toiseen suuntaan, poispäin kaupungista. Maasto oli pääosin asvalttia ja tasaista alkuun, ja yritin pysytellä löysänpulskeassa palautteluvauhdissa. 

Jos olisin päästänyt mieleeni hiipineen ajatuksen hieman pidemmälle, olisin ehkä lannistunut, mutta kuuntelin luureistani CMX:ää ja karkotin epäilyksen riiviöt pois. (En tajua, mistä tuo CMX tuli, olen kuunnellut bändiä viimeksi joskus 2000-luvun alussa opiskeluvuosinani Tampereella, mutta yllättävän hyvin maaliskuun harmauteen tuo pompöösin vokalistin elehtiminen sopi. Musiikki kiikutti minut sujuvasti menneisiin aikoihin väsyneestä ja turhan tuntuisesta juoksusta.)

Hetken verran ehdin kuitenkin mietiskellä, mihin ihmeeseen olen taas ryhtynyt, luulenko tosiaan, että pystyn juoksemaan matkan neljään tuntiin.

No sehän ei selviä muuta kuin juoksemalla. Juoksemani pari maratonia ovat olleet noin 32 kilometriin saakka siedettäviä, mutta ne loput kymmenen kilometriä täyttä tuskaa. Oma lukunsa oli silloin, kun juoksin Berliinissä raskaana, ja epäusko iski jo 24 kilometrin kohdalla. Silloin piti kävellä rahjustaakin jokunen kilometri.

Minähän en ole koskaan saanut mitään tekniikkaopetusta juoksuun, olen vain katsellut joitakin ammattijuoksijoiden opetusvideoita käsien asennosta (siinä en usko itselläni olevan kovasti paljon vikaa) ja askelluksesta. Nyt kun olen lueskellut muita juoksublogeja, silmiini on osunut ohje, että jalkaterien väliin tulisi mahtua kaksi nyrkkiä vierekkäin. Kokeilin tätä, ja haara leveni sen verran, että juokseminen tuntui kummalliselta. Minulla ei ole tullut pitkien matkojen juoksemisestakaan ikuisuuksiin mitään jalkavaivoja, jos olen muistanut vaihtaa kengät riittävän usein, mutta voihan tuohon asentoon kiinnittää vastedes hieman huomiota.

Noin kolmen ja puolen kilometrin kohdalla jalkojen jäykkyys oli vertynyt pois, ja juoksu kulki jo ihan siedettävästi. Olivathan jalat tietysti väsyneet, mutta ei se estänyt minua juoksemasta. Lopun viisi nopeaa, parinkymmenen sekunnin vetoa sain juostua niin lujaa kuin jaloistani pääsin. Yhdellä kerralla vauhti oli vähän hitaampi, kun sattui vastaan ylämäki.

Joka tapauksessa treeni 10/64: 8,47 km / 49:43 min / 5:52 min/km

Running Diaries sai muuten omat sivunsa facebookiin. Ensin alkuun piti vähän miettiä, miksi niitä tykkäyksiä pitää oikein kalastella, mutta onhan se suurempi paine onnistua, mitä enemmän ihmisiä aikeistani tietää. Etenkin tällaisten väsyneiden, pakollisten vetojen jälkeen ne tykkääjät valavat minuun uskoa.

Tänään tiistaina palautuminen on eilisillan venyttelyn jäljiltä toteutunut jo paremmin, ja jalat tuntuvat ihan hyviltä. Vetäisin pienen 3,5 kilsan kärrylenkinkin tuossa lasten kanssa ja harjoittelin samalla sitä aavistuksen leveämpää juoksuasentoa.


Ihan kiva uusi tasainen 7 kilsan siivu.

Harmaa säätila ei varsinaisesti kannustanut ulkoliikuntaan.

Lauantain pitkiksestä väsyneet jalkapolot nopeiden vetojen jälkeen.

Parasta väsyneen lenkin jälkeen on ovi kotiin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Piilevä raudanpuutos

Tämän postauksen piti käsitellä uusia sykerajojani, mutta kirjoitankin ensin tästä diagnoosista, jonka sain tänään. Sehän osaltaan selittää niitä kummallisen korkeita sykkeitänikin, uusi aerobinen kynnysarvoni on puolentoista viikon takaisen testin mukaan nimittäin 159!

Luin joulukuussa Healthy style of Living -blogin Susannan vakavasta raudanpuutostilasta. Ajattelin, että kaikenlaista sitä voi ollakin, mutta en osannut lainkaan ajatella, että vähäiset rautavarannot voisivat olla selittävä tekijä myös omaan olooni. Pari viikkoa sitten entinen työkaverini jakoi Facebookissa päivityksen, jossa hän kertoi kärsivänsä raudanpuutosanemiasta. Hemoglobiini oli verikokeissa aina normaalin viitearvon rajoissa, samoin kuin kaikki muutkin arvot. Mutta silti hän oli aina uupunut, kärsi lopulta voimakkaasta ahdistuksesta rintakehässä ja joutui jättämään kuntosalitreenitkin väliin.

Jostain tuli sellainen olo, että olenhan minäkin aika usein selittämättömän väsynyt, niin että se väsymys tulee ikään …

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…