Siirry pääsisältöön

Vetoja kärryillä ja pururadalla

Olin tänään yli kahden viikon tauon jälkeen salilla, ja sen huomasi! Ei sentään tarvinnut siirtyä totuttua pienempiin painoihin, mutta kevyesti treeni ei kulkenut. Eihän sen kuulukaan, mutta tarkoitukseni on sanoa, että näin pitkä tauko tuntuu selvästi lihaksissa. Hyvä että menin, ihan kuin lihaskunnon laiminlyöminen olisi tuntunut jonkin verran jo juoksussakin.

Treenin päätteeksi ehdin venytellä jalkoja mukavan tovin. Toivoisin muutoinkin venyttelylle olevan enemmän aikaa ja malttia. Usein kehoni erikseen pyytää venytystä, kun jaloissa tuntuu jumeja.

Tästä näkyy tulevan melko kovatahtinen treeniviikko, sillä viikkoon mahtuu muutenkin niin paljon kiirettä, että levolle ei juuri jää aikaa. Haluan tehdä kaikki ohjelman mukaiset juoksutreenit, joten tällä viikolla lepopäiviä tulee kokonaiset yksi, sekin meni jo maanantaina. Ensi viikolla on palauttelun vuoro, ohjelmassakin lenkit ovat järjestäen lyhyempiä.

Tällä viikolla olen juossut kaksi intervallitreeniä. Tiistaina oli tarkoitus juosta 3 x 2,41 kilometrin vetoja sekä alku- ja loppuverryttelyt päälle. Olin päättänyt mennä Pääskyvuoren pururadalle, sillä tuuli oli niin kova, että halusin olla edes hieman siltä metsässä suojassa. Pururata vaan ei ollutkaan koko parin kilometrin matkalta sula, vaan ikävän leveitä jääalueita oli ehkä yhden kolmasosan osuudelta kahdessa eri osassa. Teki mieli hakata jää omin käsin kappaleiksi sorkkaraudalla tai mitä näitä nyt on.

Ensimmäinen veto meni osittain pieleen jäätiköitä väistellessä, oli pakko lipsutella ja hidastaa vauhtia, muuten olisin kaatunut. Päätinkin sitten juosta vain sitä osaa pururataa edestakaisin, jossa jäätä ei ollut. Se vain sattui olemaan pururadan rankin osuus, joten intervallitreenistä tuli myös mäkitreeni. Lisäksi muistin treeniohjelman suositusvauhdin väärin ja melkein masennuin, kun ajattelin, etten pysy annetussa nopeudessa. Mutta kotiin päästyäni huomasin, että olinkin juossut ihan riittävän lujaa.

Intervalleista tuli kartalla tämännäköistä sotkua.
Itselleni luonteenomaisesti en tietenkään suostu ajattelemaan, että nuo ylämäet ratkaisevasti hidastaisivat vauhtiani, ainakaan niiden ei pitäisi. Jotenkin meno tuntui muutenkin ajoittain tahmaiselta, oli vissiin aika rankka treeni. Lopun verryttelystä tuli aiottua pidempi, koska metsästä on luonnollisesti päästävä kotiin, joten matkaa koko lenkille tuli 12,67 kilometriä, keskinopeus 5:48 min/km.

Heti kun aikataulut antavat myöten, menen hallille testaamaan, miten radalla juokseminen näkyy vauhdissani. Vai näkyykö mitenkään, hehheh.

Treeni 14/64: 12,67 km / 1:13:35 / 5:48 min/km

Intervalleissa keskinopeus oli ensimmäisessä 5:20 min/km, toisessa 5:17 min/km ja kolmannessa 5:15 min/km, kun oletusvauhti oli 5:17 - 5:23 min/km. Treenistäni tuli nousujohteinen, kun viimeisellä vedolla pystyin puristamaan kovimmat vauhdit. Johtui tietysti myös siitä, ettei tarvinnut liukastella.

Sovellan kuluvan viikon treenijärjestystä aikatauluihini sopivaksi, ja siitä syystä eilen oli vuorossa heti perään toinen intervallijuoksu, nyt nopeat vedot peruslenkin päätteeksi. Vaihtoehtona oli juosta 6,44 kilometriä hidasta pk-vauhtia + 6 x 30s + 2 min aamupäivällä kärryjä työnnellen tai sitten illansuussa Karikolla tunnin aikana, jolloin poika on sirkuskoulussa. Puolen minuutin nopeat vedot kärryillä hieman epäilyttivät, mutta valitsin ne kuitenkin, koska halusin viettää tunnin luppoaikaa rauhassa.

Aamupäivällä paistoi aurinko, ja taifuunin lailla leviävästä katupölystä huolimatta juoksusta tuli loistava. Selvitin hiekattomilla kaduilla nopeat vedotkin tyydyttävästi, kyytiläinen tosin lopetti lallattelunsa ehkä vauhdin hurmasta nauttiakseen. Tämä lenkki palautti intervallit jälleen suosiooni edellisen mäkikidutuksen jälkeen.

Treeni 15/64: 11,31 km / 1:12:29 / 6:24 min/km

Alkaa kroppa kipeytyä näin iltaa kohden aamupäiväisen kuntosalitreenin jäljiltä. Saapa nähdä, miten huomiseksi kaavailemani pitkä pk-lenkki sujuu. Aion mennä vetäisemään sen toistamiseen Littoistenjärven ympäri, nyt vain vastakkaiseen suuntaan.

Huomenissa luvassa jälleen polkujuoksentelua pitkiksen lomassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Piilevä raudanpuutos

Tämän postauksen piti käsitellä uusia sykerajojani, mutta kirjoitankin ensin tästä diagnoosista, jonka sain tänään. Sehän osaltaan selittää niitä kummallisen korkeita sykkeitänikin, uusi aerobinen kynnysarvoni on puolentoista viikon takaisen testin mukaan nimittäin 159!

Luin joulukuussa Healthy style of Living -blogin Susannan vakavasta raudanpuutostilasta. Ajattelin, että kaikenlaista sitä voi ollakin, mutta en osannut lainkaan ajatella, että vähäiset rautavarannot voisivat olla selittävä tekijä myös omaan olooni. Pari viikkoa sitten entinen työkaverini jakoi Facebookissa päivityksen, jossa hän kertoi kärsivänsä raudanpuutosanemiasta. Hemoglobiini oli verikokeissa aina normaalin viitearvon rajoissa, samoin kuin kaikki muutkin arvot. Mutta silti hän oli aina uupunut, kärsi lopulta voimakkaasta ahdistuksesta rintakehässä ja joutui jättämään kuntosalitreenitkin väliin.

Jostain tuli sellainen olo, että olenhan minäkin aika usein selittämättömän väsynyt, niin että se väsymys tulee ikään …

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…