Siirry pääsisältöön

Viikon vedot plakkarissa

On sellainenkin harhaluulo, jonka mukaan motivaatio kasvaa käsi kädessä juoksukunnon kanssa. Eli kun kunto on huipussaan, juokseminen huvittaa aina. Ikävä kyllä tämä ei pidä paikkaansa. On olemassa erinäisiä muuttujia, jotka sotkevat korrelaation idean. (En ole matemaatikko saati tilastotieteilijä, mutta melkoisen itsevarmasti näyn käyttävän matemaattisia termejä, toivottavasti oikein.)

Motivaatioon vaikuttavia muuttujia ovat muun muassa juoksijan vireystila, kellonaika, säätila, vuorossa oleva treeni.

Maanantaina näytti huonolta. Kello oli jo iltakahdeksan, tuuli aivan törkeästi, oli kylmä, pimeä ja minä jo väsynyt päivän puuhista. Vuorossa oli kammottavat vedot, joista minulla vaadittavassa muodossa ei ollut edes kokemusta. Treenin mukaan minun piti juosta 1,61 kilometrin alku- ja loppulämmittelyjen lisäksi 7 x 800 metriä 45 sekunnin jäähdyttelyllä.

Muistin taas yhtäkkiä, että asumme aivan urheilukentän kupeessa, joka sitä paitsi oli jo sula luistelukauden jäljiltä. Ei siis tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan. En tosin ottanut huomioon, että sulanut jää on tehnyt maasta paikoin vellistä mutaa, jolla juokseminen on raskaampaa kuin kovalla maalla. 

Mutta kun pääsin ovesta ulos, negatiivissävytteisten muuttujien aiheuttama epämotivaatio oli nopeasti tiessään. Alkuverryttelyt tein tässä lähitienoolla, vedot juoksin kenttää ympäri. Sen pituus on mitä luultavimmin stadionmitta 400 metriä, mutta nyt koko kenttää ei voinut käyttää, sillä siellä täällä oli vielä lumikinoksia ja suuria sulamisvesilammikoita. 

Oli oikeastaan kivaa, että oli jo pimeää. Ei tarvinnut välittää ohikulkijoista pätkääkään. Vetojen ohjevauhdiksi oli treeniohjelmassa annettu 5:01 - 5:08 min/km, ja ajattelin, että juoksen niin lujaa kuin tuntuu vielä siedettävältä, en täysillä. Minulla ei vieläkään ole käytössäni järkevää juoksukelloa (toivottavasti pian on), ja koska vauhdinmittaajani on käsivarressani, en ehdi tuollaisissa nopeuksissa sitä vilkuilla. Piti mennä mutu-tuntumalla.

Seitsemän vetoa alkaa olla jo aika uuvuttava harjoitus, oli matka mikä tahansa. Kun neljä oli juostu, ajattelin, että selviän, sitten olikin enää kaksi, yksi ja loppuverkat. Upottavan mutainen maasto toi oman haasteensa, samoin puolessa osassa matkaa riepotellut navakka tuuli. 

Loppujen lopuksi harjoitus ei ollut niin kammottava mitä olin pelännyt, jalat tottelivat nätisti, enkä lopussakaan ollut ihan kuitti.

Vauhti oli kovempi ensimmäisissä vedoissa, mutta menköön sen piikkiin, etten tiennyt, miten lujaa juoksen. Vauhti vaihteli 4:24 min/km:sta ja 4:57 min/km:iin. Olen siihen oikein tyytyväinen. Alan nauttia näistä nopeista, lyhyehköistä vedoista.

Treeni 22/64: 9,65 km / 51:43 / 5:22 min/km

Kammottavat 800 metrin vedot menivätkin ihan oivalliseen aikaan.

Tiistaina pääsin tekemään vahvan salitreenin, johon sisältyivät totuttuun tapaan penkkipunnerrukset, ylätalja, maastaveto, reisikoukistus istuen ja kyykky tangolla sekä vähän rankemmat vatsat. Keskiviikkona olin melko kipeä lihaskuntorääkin jäljiltä, etenkin pakarat tunsivat saaneensa kyytiä. 

Myös yllä luettelemani motivaatiomuuttujat olivat minua vastaan, ja annoin treeniohjelmasta poiketen itselleni yllättäen luvan lepopäivään. Se oli viisasta, sillä torstaina lihakset olivat paremmin palautuneet, ja vuorossa ollut vk-lenkki sujui mukavasti.

Juoksin sen Paavo Nurmi Stadionin ympäristössä kulkevalla Karikon lenkillä, joka on tasoeroiltaan melko vaihteleva. Muistin aivan, että lenkin pituus on vajaat kaksi kilometriä, kuten Pääskyvuoressa, ja aloin ihmetellä, miten monta kierrosta matkaan oikein täytyy tehdä. Kunnes muistin, että pituus onkin 1,5 kilometriä, hehheh. Aika paljon juoksijoita näkyi aamutuimaan olevan liikkeellä. Hyvä, että ihmiset liikuttavat itseään.

Lenkissä oli siis 1,61 kilometrin alku- ja loppuverryttelyjen lisäksi 6,44 kilometrin vk-osuus, joka olisi ohjelman mukaan pitänyt juosta 5:23 - 5:29 min/km vauhdilla. Minulla nopea osuus vaihteli 5:14:n ja 5:32 min/km:n välillä (keskinopeus 5:23 min/km), joten ihan ookoosti tämäkin treeni meni. Kaupungissa katupöly häiritsee edelleen, lisäksi oli aivan järkyttävä tuuli. Yritän soveltaa vihaamaani säätilaan hyväksi havaitsemaani ohjetta tunne vihollisesi, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa, että sekaan vain.

Treeni 23/64: 9,75 km / 52:02 / 5:20 min/km

Joudun poikkeuksellisesti juoksemaan viikon pitkiksen (22,53 km) huomenna, ja ajattelin sukkuloida kaupungin pururataverkkoa ympäriinsä, eli Lausteelta Ispoisiin ja Luolavuoreen. Katsotaan, mitä siitä tulee.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…

NUTS Pallas "sprinttimatka"

Nyt olen juossut elämäni hienoimmissa maisemissa, Suomen tunturilapissa. Mahtava polkujuoksukokemus jylhiä tuntureita ylös alas tahkoten on yksi mieleenpainuvimmista, jota taatusti muistelen vielä vuosien päästä. NUTS YlläsPallas oli ihan todella hienosti järjestetty tapahtuma, jossa näki oikeastaan pelkästään iloisia kasvoja ja innostuneita ilmeitä. Olen siis loputtoman tyytyväinen, että kaikesta huolimatta lähdin starttiviivalle, vaikka etukäteen tuntui siltä, että jumalat ovat todellakin päättäneet, että minä en tänä kesänä enää juokse.

Lähdimme Mariannen kanssa matkaan torstaiaamuna junalla Turusta. Olin pakannut kaikki kamppeet huolellisesti jo edellisiltana, joten epätoivoiselta aamuhässäkältä vältyttiin. Muuten olo oli jännittynyt, joka ei johtunut iloisena kuplivasta kisajännityksestä. Takareiden tilanteen tiesin, mutta se ei huolettanut, olihan lantio kuvattu ja todellinen kivun aiheuttaja selvinnyt, lääkäriltä juoksulupa saatu ja muutenkin vaiva tuntui olevan juoksutau…