Siirry pääsisältöön

Juoksutuloksia ja juoksumeditaatiota

Juoksutreenit etenevät vakaasti kuin VR:n juna. Joinakin kertoina jalka nousee kuin itsestään ja lenkkipolku huutaa luokseen. Kun taas toisina sitä pakottaa itsensä silkalla tahdonvoimalla eikä lenkkikään kulje ihan toivotulla tavalla.

Olen huomannut, että parasta on, kun malttaa kuunnella itseään ja vaihtaa vaikka treenit seuraavalle päivälle, jos olo on ylitsepääsemättömän raskas ja vetämätön. Pikkuhiljaa sitä on alkanut tunnistaa saamattomuuden ja levon tarpeen tuntemusten erot. Treeniohjelmakin sanoo, että ei ole haitaksi, jos yksi juoksu joskus jää välistä, sillä se ei kehitä juoksukuntoa suuntaan jos toiseen. Toistaiseksi olen kaikki treenit juossut, ainoastaan kipeänä ollessani jäi neljä juoksua välistä, joista myöhemmin klaarasin yhden.

Sunnuntaina edustin tahdonvoimakoulukuntaa ja revin vilttiin kääriytyneen, viluisen itseni sateiseen iltaan. Minun piti siirtää itseni paikasta a paikkaan b, ja viikon viimeinen lenkki tuli tehdyksi näin. Sade luonnollisesti herätti aivoni ja kehonikin vertyi yllättävän nopeasti, joten lyhyt pk-lenkki sujui ihan mukavasti viikon päätteeksi.

Treeni 25/64: 6,66 km / 38:11 / 5:44 min/km

Viime viikolla juoksin kaikkiaan 48,56 kilometriä ohjelman mukaan. Kaikki lenkkityypit olivat edustettuina: 800 metrin vedot, vk-lenkki, pk-vauhtinen pitkis ja pk-lenkki. Toistaiseksi olen pitänyt eniten noista pitkiksistä ja nyt uutuutena nopeista vedoista. Ei niin suosikkini on vk-lenkki, sillä edelleen vaativinta minulle on juosta pitkä, yhtäkestoinen matka lujaa.

Tällä viikolla sain lisämaustetta nopeista vedoista, kun vuorossa oli 12 x 400 metriä 2 minuutin 10 sekunnin jäähdyttelyillä mailin alku- ja loppuverryttelyineen. Suuntasin Paavo Nurmen Stadionille. Ja mikä onni potkaisi: lämmin ilta-aurinko paistoi koko treenin ajan, vasta myöhemmin alkoi sataa. Juoksukelloa ei edelleenkään ole (tässä postauksessa seuraa myös hankintalista), joten menin mutu-tuntumalla. Se osoittautui edelleen kelloa nopeammaksi, sillä ohjeiden mukaan ideaalivauhti olisi ollut 4.58 - 5.07 min/km, minulla vauhti oli 4.08 - 4.47 min/km. Nopein alussa, keskellä vaihtelua, hitain lopussa. Menin laskuissa sekaisin ja kuvittelin, että 11. nopea kierros olisi ollut viimeinen, joten olin jo aika loppu, kun viimeiselle rundille lähdin. 

Mutta täytyypä sanoa, että yllätyin, kuinka kepeästi vedot loppujen lopuksi kuitenkin menivät! Kuudennen jälkeen ajattelin, etten varmana jaksa loppuun saakka, mutta kummasti nuo parin minuutin palauttelut auttoivat. Ylhäisessä yksinäisyydessä juostut kierrokset auttoivat pääsemään lähes meditatiiviseen tilaan, jossa merkityksellistä on vain juokseminen. Toisinaan stadionin ympäristössä käyskennelleet lapsiperheet ja frisbeegolfarit pysähtyivät vilkuilemaan yksinäistä jolkottajaa. Saattoivat pitää minua hulluna, mutta ei se mitään. Kokemus oli hyvä ja toi taas lisää uskoa.

Treeni 26/64: 11,94 / 1:05:31 / 5:29 min/km

Huomenna on viikon vk-lenkki niin ikään mailin alku- ja loppuverryttelyineen. Tarkoituksena on juosta kaksi kahden mailin (3,22 km) pätkää kolmen minuutin palautteluosuudella. Vauhdin on määrä nopeilla osuuksilla olla 5.17 - 5.23 min/km eli ei mitenkään mahdoton.

Ja sitten se hankintalista. Rulla on tilauksessa ja saapuu luokseni päivänä minä hyvänsä. Jee. Saapa nähdä kuinka kipeää rullailu tekee, edelleen olen aika hyvin välttänyt tukkoisuuden ja kireyden jaloista. Juoksukello ja juomapullovyö ovat valittuina. Uudet pohjalliset täytyy hankkia Askelklinikalta, ja sitten loppuhuipennukseksi aion mennä kuntomittauksiin Paavo Nurmi keskukseen, jotta saan henkilökohtaiset sykerajani selville. Siinäpä sitä hankintaa juoksuharrastukseen, joka ei maksa paljon mitään. (!)


Keskivauhteja jostain vetojen keskivaiheelta.

Kommentit

  1. Näinhän se on. Juoksu on paljon kiinni päivästä. Toisinaan kulkee hyvin ja toisinaan ei, treenin jälkeen on kuitenkin aina hyvä fiilis.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan kroonistunut insertiitti

Ymmärrän, että tässä on lantioni. Vihdoin ja viimein sain syyn kipeälle takareidelleni. Olin viime perjantaina 45 minuuttia magneettikuvauksessa, jossa lantioni aluetta kuvattiin laajalti suunnasta jos toisesta. Radiologi avasi tuoreeltaan näkemäänsä raportissaan, joten sain huokaista helpotuksesta jo ennen viikonloppua. Sitä ennen olin tehnyt monen vammasta kärsivän virheen ja lukenut erilaisilta foorumeilta vieraiden ihmisten kauhutarinoita. Jollakulla oli esimerkiksi hermot painuneet lihakseen kiinni, josta ne oli yksitellen pitänyt irrottaa. Minulla oikean lonkan MRI paljasti takareidestäni seuraavia tietoja: Repeytymää ei näy ja lihakset kuvautuvat säännöllisinä, symmetriset. Ei pehmytosahematoomia. Luurakenne on säännöllistä, ei rasitusosteopatiaan viittaavaa. Lonkkanivelessä ei näy poikkeavaa. Ischias-hermojen kulkureitit vapaat, ei femoroacetabulaariseen impingementiin viittaavaa eikä bursiittilöydöksiä. Istuinkyhmyn hamstring-kiinnityksessä oli havaittavissa v

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä iloinen toipilas odottelee toipumista ja harrastaa sillaikaa kaikkea muuta. Sellainen napsahti nyt pakosta, mutta ei se kuolemaksi ole. Magnesium ja kylmäpussista lämpökääreeksi muuttunut apuväline ovat ystäväni nyt.   Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä. Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä . Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen