maanantai 25. toukokuuta 2015

Maksimivetoja ja Raisio Trail Runin maastokymppi

Viime viikolla keskityin näköjään vetoihin. Oli ne pidemmät vedot (2000, 1500, 1000 ja 500) sekä mäkivedot tiistaina, sitten perjantaina parinsadan metrin vedot maksiminopeudella. Meillä oli saunavuoro alkuillasta, ja jos yksikseni olisin päättänyt mennä vielä sen jälkeen juoksemaan, tuskin olisin mennyt.

Nyt luulin, että mukaan on tulossa toinenkin treenattava ja että ohjelmassa on jälleen mäkivetoja, mutta olimmekin sitten lopulta valmentajan kanssa kahdestaan. Suunnitelmat vaihtuivat, ja sain juosta 200 metrin vetoja maksiminopeudella. Lämmittelyksi 1,5 kilometrin hölkkä, aukkareita ja venyttelyitä. Ja sitten tositoimiin. Ajattelin, että kyllä nyt parisataa metriä juoksee täysillä, mutta aika tappavaahan se loppujen lopuksi oli! 150 metriä vielä meni, mutta sitten kuntopolku alkoi viettää hieman ylöspäin, ja maaston muutos tuntui saman tien jaloissa. Melko metka tunne, kun ei kerta kaikkiaan pääse lujempaa. Ensimmäistä kertaa treeni tuntui ihan tosissaan jaloissa ja läähätin kunnolla. Kolmas veto oli hyydyttää minut kokonaan, mutta neljännen juoksin toiseen suuntaan ja se meni vähän nopeammin. Aavistuksen vajaaksi jäi jokainen veto, sekin kertoo harjoituksen vaativuudesta.

Vedot olivat kestoltaan 0:38 / 0:41 / 0:40 / 0:38 sekuntia eli tahdit 3:22 / 3:40 / 3:45 / 3:39 min/km. Valmentaja kertoi juosseensa kilpavuosinaan 3000 metriä radalla kovempaa kuin yksikään noista vedoista, köh köh. Loistavaa on, että on parannettavaa ja käsitys siitä, miten haluttuun suuntaan voi päästä!


Vähän jäi paristasadasta uupumaan.


Mäkijuoksutekniikkani on kuulemma virheetön ja vahva, mutta tasaisella kovassa juoksussa riittää tehtävää. Askeleen pitäisi olla terävämpi ja nousta vähän voimakkaammin ylemmäs. Valmentaja toppuutteli, että juoksulihakset vahvistuvat harjoitus harjoitukselta ja sitä myöten tekniikkakin paranee, mutta voin nopeuttaa kehitystä treenaamalla keskivartaloni lihaksia. Lauantaina teinkin illalla pitkän vatsa- ja selkälihassession sekä venyttelin ja rullailin rauhassa jalkojani.

Sunnuntaina oli vuorossa ensimmäinen maastojuoksukisani, Raisio Trail Run, jossa siis juostiin maastossa kymppi. Kisa oli takaa-ajokisa, eli ikävuosista sai hyvitystä vaihtelevan määrän minuutteja. Itse lähdin toiseksi viimeisessä sarjassa, eli hyvitystä lopullisesta ajasta sain minuutin. Sarjassa M/N70 kisanneet saivat hyvitystä 28 minuuttia, M/N65-sarjassa 21 minuuttia, sarjassa M/N60 kymmenen minuuttia ja niin edelleen. Ideana oli, että nuoremmat lähtevät ottamaan kiinni vanhempia, edellä taivaltavia.

Lähtö tapahtui Kerttulan liikuntakeskuksen radalta, ja reitti suuntasi saman tien metsään. Alusta oli hyvin kostea ja antoi reippaasti jalan alla periksi. Heti alussa kävi selväksi, että kelloa on turha vilkuilla, koska se ei auta mitään. Juoksin justiinsa niin lujaa kuin pääsin. Maasto oli alussa melko kumpuilevaa, ja juurakoiden ja mudaksi pehmenneiden hetteiköiden väisteleminen otti koville. Puuskutin ihan tosissani ja mietin, olenko sittenkin ihan surkeassa kunnossa. Matkan varrella oli vain yksi juomapiste kuuden kilometrin tienoilla, mikä toisaalta riitti mutta toisaalta suuta kuivasi jo aikaisemmin. Ohitin vain pari naista ja yhden miehen, minun ohitseni pinkoi varmasti tuplasti. Kahdeksan kilometrin jälkeen tuli aivan järjetön nousu suoraan metsäpolkua ylös kaiketi näköalapaikalle (?), maassa risteili juurakkoa ja kaltevuus oli todella tiukka.  Sinnittelin vähän yli mäen puolivälin mutta kun näin edessä menneen miehenkin siirtyvän kävelyyn, seurasin hänen malliaan. Kun reitti vihdoin tuli urheilukentän tuntumaan, huomasin, että maastosta päästyäni minulla olikin vielä vaikka kuinka paljon voimia jäljellä ja sain ihan kunnon loppukirin aikaiseksi viimeisellä kilometrillä.

Virallinen nettoaikani oli 55.16 ja ikähyvityksellä 54.16. Oma kelloni näytti 53.44. Ihan vedenpitävä lopullinen aika ei ole, koska maaliviivan jälkeen piti vähän aikaa odotella, että edellä maaliin tulleelta mieheltä saatiin ensin otettua aika numerolapun sirusta. Kotikutoisessa tapahtumassa on puolensa ja puolensa, mutta tosi hauskaa oli joka tapauksessa ottaa tuntumaa ihan erilaisesta kilpailusta. Rankkaa oli, mutta hauskaa.

Viime viikko oli treenien puolesta ihan erilainen, mihin olen koko kevään ajan tottunut. Juoksukilometrejä tuli kokonaisuudessaan vain vähän, mutta vauhtia ja tehoja sitäkin enemmän. Olen ymmärtänyt, ettei minun kannata tässä vaiheessa enää hamuilla kamalan pitkiä lenkkejä, koska peruskestävyys on jo aika hyvä. Jos juoksen pitkiä lenkkejä samalla tahdilla perä jälkeen, kehitystä ei tapahdu. Siksi olen alkanut treenata vetoja uudella tarmolla ja tiukemmin.

Tällä viikolla on vuorossa tämän päivän lihaskuntotreeni ja venyttelyt, huomenna tunnin palautteleva lenkki, keskiviikkona pääsen vihdoin treenaamaan juoksutekniikkaa Runner's High Turun porukan kanssa, torstaina on porrastreenit, perjantaina salille ja lauantaina viikon pitkis. Ajattelin juosta 2'00 - 2'30 pk-vauhdilla ehkä lopussa vähän kiihdyttäen ja katsoa mitä tulee. Joten näillä mennään uuteen viikkoon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti