Siirry pääsisältöön

Piinaava palautuminen ja katse tuleviin kisoihin

No nyt on viimein palauduttu, totta tosiaan! Kaikki meni hyvin lauantaina varsinaisen rykäyksen jälkeen, kävimme mökilläkin ja tuli valvottua aika myöhään elokuvaa toljottaen. Venyttelin kyllä tunnollisesti ja rullailin. Keskityin nesteytykseen ja söin aimo annoksen makaronilaatikkoa. Olo oli sellainen kylläisen väsynyt, kuten hyvän juoksun jälkeen aina.


Lauantai-illan autere mökillä



Sunnuntaina koitti äitienpäivä, mutta vaikka sain velttoilla sängyssä pitkään, heräsin jo ennen kuutta. Kroppa heittelehti ylikierroksilla, ja olo oli väsynyt mutta normaali yhtä kaikki. Lasten kanssa metsäkävelyt ja muut, illalla uinnit. Syöminen ja juominen jäivät jotenkin heikoille kantimille, uinnin jälkeen saunassa 1,5-vuotias vaati tissiä, kuten tavallista. Kotiin päästessä alkoi viluttaa, ja iltaa kohden vilutus yltyi horkaksi. Niinpä sitä oltiin taas villasukat jalassa, villatakki päällä, peiton ja villasaalin alla hytisemässä. Yö vartin pätkissä, lihakset kolottaen.

Arvioin tilani nestehukaksi, joka äityi pahaksi saunassa, mutta saattoi se olla myös kehon voimallinen reagoiminen kaikkiin rasituksiin. Edellinen kokemus nestehukasta / lämpöhalvauksesta on viime kesältä, kun lähdin heinäkuisena iltana lenkille. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mutta koska kello oli jo kuusi illalla, en ajatellut sen porottavan enää niin kuumasti. Virhe ja erhe. Illalla ruokahalu asteittain katosi ja hytinä kasvoi. Peittojen ja villan alla horkassa tärisi ihmisraunio. Seuraava päivä kuin jäätyneessä helvetissä. Olo oli kuin kaameimmassa krapulassa ikinä. Kaikki lihakset särkivät, liikkeet olivat hitaat, keskittymiskyky nolla.

Eilinen sijoittuu kaameimpien päivien rankingissa aika korkealle. Väsytti ja heikotti niin, ettei mistään tullut mitään. Nielussa asusti piru. Odotin sekuntiviisareiden soljuttavan itseäni kohti normaalia minää. Vielä illalla oli lämpöä 37,5, ja horkka iski jälleen. Mutta sitten. Viime yön nukuin mainiosti, eikä palautumispainajaisesta ole jäljellä enää kuin aavistuksen arka vatsa.

En tiedä, oliko kyseessä tosiaan kehon vastalause rääkkiin (olihan se aloitusvauhti puolimaratonille melko mahtaileva, myönnetään), vai kaikkien osasten summa, heikkoon kohtaan iskenyt pöpö vai mikä. Mutta ainakin kehoni jälleen muistutti, että levon suhteen ei ole syytä pelleillä.

En siis vielä huomenna uskaltaudu mukaan Runner's High Turun harjoituksiin, vaan menen vetämään rennon palauttelulenkin. Perjantaina on vuorossa hierojan järjestämät treenit, ja niitä odotan jännityksellä. Salille ehdin luultavasti torstaina, jos olo on myötäinen.


Tässäpä lisää kilometrejä juostavaksi.


Joku kultainen sielu luki ajatukseni ja kävi jättämässä TCR:ssä autojen tuulilaseihin mainoksia parin viikon päässä olevista juoksutapahtumista Raisiossa. Siellä järjestetään vaihtoehtoisesti vitosen kaupunkijuoksu tai kympin trail run eli maastojuoksu (polkujuoksu). Pohdin pitkään, kumpaan osallistuisin, ja vielä eilen jouduin miettimään, osallistunko lainkaan. Mutta elämä voitti, ja valitsin polkujuoksut. En ole aikaisemmin maastojuoksua kisaillut, ja nyt on tilaisuus koettaa sitäkin. Polkujuoksussa on ainakin se hyvä puoli, että matkaan on miltei mahdotonta lähteä liian kovaa vauhtia, koska maastoon on keskityttävä sataprosenttisesti ja pelkästään se pitää vauhdin aisoissa. Muutenkin mukavaa päästä kokeilemaan jotakin aivan uutta, jossa aika ei välttämättä ole se pääasia.

Samaisen lapun toisella puolella mainostettiin Ruskon ympärijuoksuja, jotka järjestetään syyskuun alussa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kesän toinen puolikas juostaan sitten siellä. Joten täältä noustaan taas, uuteen juoksuun!

Kommentit

  1. Hurjalta kuulostaa sun nestehukka. Mulla oli samanmoista viime vuonna Paavon puolikkaan jlk kun en osannut tankata ja menin reitin läpi veden avulla. Kostautui monen päivän flunssalla. Nyt hieman viisaampana sitten tankkailen lauantaita varten ja kesäkuussa kokonaista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, yllätti itsenikin tuo. Yleensä mulla tankkaukset on onnistuneet ihan ok, mutta jälkihuolto jäänyt vähän puutteelliseksi. Tokan puolikkaan jälkeen kärsin mahakrampeista ja yrjösin koko seuraavan yön... :( yök. Merkillisiä juttuja, toivottavasti sulla menee nappiin kaikki nyt puolikkaalla!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…

Piilevä raudanpuutos

Tämän postauksen piti käsitellä uusia sykerajojani, mutta kirjoitankin ensin tästä diagnoosista, jonka sain tänään. Sehän osaltaan selittää niitä kummallisen korkeita sykkeitänikin, uusi aerobinen kynnysarvoni on puolentoista viikon takaisen testin mukaan nimittäin 159!

Luin joulukuussa Healthy style of Living -blogin Susannan vakavasta raudanpuutostilasta. Ajattelin, että kaikenlaista sitä voi ollakin, mutta en osannut lainkaan ajatella, että vähäiset rautavarannot voisivat olla selittävä tekijä myös omaan olooni. Pari viikkoa sitten entinen työkaverini jakoi Facebookissa päivityksen, jossa hän kertoi kärsivänsä raudanpuutosanemiasta. Hemoglobiini oli verikokeissa aina normaalin viitearvon rajoissa, samoin kuin kaikki muutkin arvot. Mutta silti hän oli aina uupunut, kärsi lopulta voimakkaasta ahdistuksesta rintakehässä ja joutui jättämään kuntosalitreenitkin väliin.

Jostain tuli sellainen olo, että olenhan minäkin aika usein selittämättömän väsynyt, niin että se väsymys tulee ikään …