Siirry pääsisältöön

Vetojen tiistai

Mäkivetojen jälkeen maistuu meinaan.

Vauhtikestävyys on se, jota minun on treenattava lisää ja lisää ja lisää. Tiistaina vein lapset puistotädille ja menin  juoksemaan vetoja. Tarkoitus oli juosta 1,5 kilometrin verkka, jonka jälkeen kiihtyvällä vauhdilla 2000 m, 1500 m, 1000 m, 500 m sekä 2 x 200 m kahden minuutin palauttelulla. Palauttelu reipasta kävelyä.

Hyvä, että sain juoksuharrastukseeni viimeistään nyt valmentajan, joka neuvoo, miten treenataan oikein. Aina ennen olin tehnyt palauttelut hölkällä, ja kuten kaikessa muussakin harjoittelussani, se ei riittänyt palauttamaan sykkeitäni riittävästi vetojen välissä. Lisäksi sykemittarin puuttuminen johti siihen, että treenasin vetoja aivan väärällä taktiikalla, kun minulla ei ollut tietoa tarkasta vauhdistani. Nyt asiat ovat paremmin Rahikaisella, ja treenaamiseni on saanut uutta pontta.

Mielenkiintoista, että vauhdeilla, joilla vetoja tein, eivät niinkään väsyneet jalkani vaan hapenottokykyni sanoi sopimuksensa irti. Hapenottokykyäni kehittääkseni minun on kuitenkin treenattava nimenomaan isommilla tehoilla. Ja muistettava se hiton palautuminen ja sille suotava aika. Jos treenaan aina liian kovaa, keho ei palaudu eikä kehitystä tapahdu. Tässä minulla on  parannettavaa. Koutsini sanoi, että juoksen verryttelytkin liian kovaa, joten kotiläksynä on opeteltava tuntemaan verryttelyjuoksu, kevyt rento juoksu, jolla jaksan juosta hamaan tappiin saakka, rento kova juoksu, jolla juostaan kisoissa, kova juoksu ja maksimijuoksu.

Yksin treenatessa tulee helposti se ongelma (vieläkin, vaikka sykemittarin jo omistankin), että luovuttaa liian helposti. Eli jos pitäisi jaksaa jatkaa kovaa vauhtia treenin lopussa vaikkapa 500 metriä, lopettaa juoksemisen vähän aiemmin kun matka tulee täyteen, koska ei vaan jaksa. Vaikka varmasti jaksaisi. Jos olisi kirittäjä huutamassa vieressä, sisu ei antaisi periksi. Onneksi tällaisiakin vetoja on koutsin kanssa luvassa.

Tiistainen vetotreeni meni kuitenkin suunnitelmieni mukaan, vaikka vauhdit olinkin määritellyt vielä hieman liian kevyiksi. Juoksin alkulämpän ja verryttelyn jälkeen 2000 m kiihtyvällä tahdilla 5:00 - 4:50/km, 1500 m 4:50 - 4:40/km, 1000 m 4:45 - 4:35/km ja 4:40 - 4:30/km. Sitten loppui aika kesken, oli tehtävä pikaiset venytykset ja haettava lapset. Pysyin tavoitevauhdissani, mutta viimeisellä puolen kilometrin osuudella vauhti tahtoi roikkua lähempänä 4:40:tä, kun sen olisi pitänyt olla oikeastaan lähempänä 4:20/km.

Petrattavaa riittää. Yksi haaste on oppia juoksemaan rennosti kovaa, eikä verenmaku suussa puristaen, kuten olen aloittelijana varmasti senkin virheen tehnyt. Hyvä keino on kokeilla, miltä tuntuu kävellä pakotetusti kädet jännitettyinä heiluen ja vaihtaa sitten juoksuksi. Siinä huomaa, miten paljon energiaa turha jännittäminen ja puristaminen vie.

Olin vetoihin kuitenkin aika tyytyväinen, koska nyt tein ne oikeaoppisesti enkä sinne päin huidellen. Treenin jälkeen sain hierojalta tekstiviestin, jossa hän ehdotti illalla mäkivetoja. Menin innoissani päivän kakkostreeneihin, vaikkei se välttämättä ollut järkevää. Teimme siksi melko kevyen mäkivetoharjoituksen, jossa opin käyttämään enemmän reisi- ja pakaravoimaa jo mäen päälle päästyäni, jolloin vauhti kiihtyi siellä vielä huomattavasti entisestään.

Aloitin aamupäiväisen vetotreenini lämmittelyt tekemällä muun muassa askelkyykkyjä, minkä seurauksena vasen takareiteni nappasi vähän ikävästi kiinni. Juoksemista se ei liiemmin haitannut, mutta huomasin jalan olevan kipeämpi iltaa kohden parin tiukan treenin jälkeen. Vuorossa oli rullailut, ja keskiviikkona päätin keskittyä venyttelyyn ja pitää lepopäivän.

Tänään kävin lasten puistoilun aikana juoksemassa ensin rennon kevyttä pk-juoksua noin 7 kilometriä, jonka jälkeen kiihtyvällä vauhdilla vielä noin 1,5 kilometriä. Tuntui hyvältä ja mukavan kevyeltä.

Tänään varasin ajan myös Paavo Nurmi -keskuksen kuntotestiin, jossa määritellään sykerajani ja mitataan maksimaalinen kestävyyskuntoni.



Kommentit

  1. Ihan mahtavaa että oot saanu valmentajan itsellesi :) tuo varmasti arvokasta tietotaitoa. Kelpaisi mullekin!;D paljonko tommonen kuntotesti kustantaa?

    VastaaPoista
  2. Juu, valmentaja tuo tosissaan itseluottamusta, kun nyt mulla on käsitys omasta tekniikastakin :) Tuolta sivuilta www.pkn.fi löytyy lisätietoja, mä olen menossa tuohon aktiiviliikkujan testiin, joka maksaa 125€, siihen lisäksi lihaskuntotesti ja ponnistusvoiman mittaus 11€.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kävinkin kurkkimassa. Toivottavasti saat hyödyn irti testeistä :)

      Poista
    2. Juu, jos ei muuta niin kova vetotreeni! Olin eilen juoksemassa 200 metrin vetoja tyyliin täysillä, ja se oli kyllä melkosta verenmakusuussa-puuhaa :o Huomenna sitten mittaa metsäjuoksusta, hehheh :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan kroonistunut insertiitti

Ymmärrän, että tässä on lantioni. Vihdoin ja viimein sain syyn kipeälle takareidelleni. Olin viime perjantaina 45 minuuttia magneettikuvauksessa, jossa lantioni aluetta kuvattiin laajalti suunnasta jos toisesta. Radiologi avasi tuoreeltaan näkemäänsä raportissaan, joten sain huokaista helpotuksesta jo ennen viikonloppua. Sitä ennen olin tehnyt monen vammasta kärsivän virheen ja lukenut erilaisilta foorumeilta vieraiden ihmisten kauhutarinoita. Jollakulla oli esimerkiksi hermot painuneet lihakseen kiinni, josta ne oli yksitellen pitänyt irrottaa. Minulla oikean lonkan MRI paljasti takareidestäni seuraavia tietoja: Repeytymää ei näy ja lihakset kuvautuvat säännöllisinä, symmetriset. Ei pehmytosahematoomia. Luurakenne on säännöllistä, ei rasitusosteopatiaan viittaavaa. Lonkkanivelessä ei näy poikkeavaa. Ischias-hermojen kulkureitit vapaat, ei femoroacetabulaariseen impingementiin viittaavaa eikä bursiittilöydöksiä. Istuinkyhmyn hamstring-kiinnityksessä oli havaittavissa v

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä iloinen toipilas odottelee toipumista ja harrastaa sillaikaa kaikkea muuta. Sellainen napsahti nyt pakosta, mutta ei se kuolemaksi ole. Magnesium ja kylmäpussista lämpökääreeksi muuttunut apuväline ovat ystäväni nyt.   Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä. Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä . Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen