Siirry pääsisältöön

Hyvän tuulen tonnin vedot

No niin, täällä on viimeinen kovatahtinen treeni plakkarissa ennen maratonia, joka on jo ensi viikolla! Ihan vatsanpohjasta kouraisee kun pelkästään kirjoitan tuon. Voi siis sanoa, että jännittää.

Kipeytynyt jalkani aiheutti lisää sydämentykytystä, mutta nyt on tullut jo todistetuksi, että selvisin onneksi säikähdyksellä. Sunnuntaina olin juoksemassa rennon pk-lenkin kuntoradoilla, matkaa tuli 9,3 kilometriä, ja tahti pysyi yli 6 min/km. Tosin olen huomannut, että Garmin ei ihan todellisia tahteja näytä ainakaan metsän siimeksessä, sillä siellä sama tahti voi olla kellon mukaan jopa yli minuutin per kilometri hitaampi kuin aukealla paikalla. Tuulikin vaikuttaa. Mutta jalka pysyi kivuttomana, ja pienessä tihkussa oli mitä loistavin juosta.

Maanantaina menin salille, tarkoituksenani tehdä ylläpitävä treeni, mutta jotenkin taas innostuin hosumaan kyykkyjä tangolla ja hyppyjä steppilaudan päälle. Seuraavana päivänä jalat olivat vähän kipeät, mikä ei ollut tarkoitus.

Eilen, eli tiistaina, oli järjettömän tuulinen ja hyinen päivä, vaikka aurinko aina välillä riehaantuikin. Lämpöä oli noin 13 astetta, mutta tuuli kylmensi ilmaa huomattavasti. Armotta lähestyvä maraton jännitti. Ei tehnyt mieli mennä kokeilemaan, josko polvi sattuu kuitenkin. En siis voi sanoa kiljuneeni riemusta, kun valmentajalta tuli aamutuimaan tekstiviesti, jossa varmistettiin, että illalla kello 20.30 on luvassa tonnin vetoja Ruissalossa.

Siellä sitä kuitenkin oltiin. Hytisin autossa kaksi takkia ja juoksutrikoot ylläni ja ajattelin, että en vähennä vaatteita lainkaan. Vaan kuinkas sitten kävikään...

Yhtäkkiä edessä olleesta autosta nousi kaksi naista, jotka näyttivät siltä, että ovat lähdössä juoksemaan. Hämmästyksekseni he moikkasivat minua kuin vanhaa tuttua ja vaikuttivat olevansa jotenkin tohkeissaan. Ilta-aurinko paistoi suoraan silmiini, joten en heti erottanut, keitä sieltä oli tulossa. Valmentaja se ei ollut. Pian tunnistin ystäväni Mariannen (Mariannen triathlonblogi) ja hänen triatlonkaverinsa Tarjan. Tulivat kuulemma minua kirittämään!

Yhtäkkiä väsymys, hytinä ja laiskuus olivat tiessään, ja huomasin venytteleväni antaumuksella ja tekeväni avaavia liikkeitä ja kiihdytyksiä. Treeni jännitti, koska en ole tonnin vetoja seurassa koskaan juossut. Tiesin suhtkoht tarkkaan, mitä vauhtia jaksan pitää yllä, mutta silti suunniteltu aloitusvauhti 4:50 kuulosti kovalta. Suunnitelmien mukaan juoksisimme kuusi vetoa siten, että viimeisessä vauhti olisi jo alle 4:20. Aloitimme liian lujaa, kuten minulle niin tyypillistä on. Ensimmäisen vedon keskitahti oli 4:39, ja siinä 4:35 - 4:25 tietämillä vauhdit pyörivät toisesta neljänteen vetoon. Koska tahti oli koko ajan aiottua kovempi, päätimme tyytyä viiteen tonniin. Viimeisellä en pystynyt enää pinnistämään, joten sen keskitahdiksi jäi 4:30, Marianne kiritti hienosti tavoitteeseen.

Tänään kävimme valmentajan kanssa treeniä läpi, ja vaikka se kova olikin, ei silti mikään mahdoton. Ensi kerralla on keskityttävä paremmin siihen, että vauhti pysyy ensimmäisissä vedoissa kurissa, koska siten voimia säästyy loppuun asti vähän enemmän.

Mutta olipa vaan hauska treeni! Ja miten kivaa on juosta porukassa! Jos olisin itsekseni ollut eilen menossa juoksemaan tonnin vetoja, olisin suurella todennäköisyydellä saattanut jättää kokonaan menemättä, tai ainakin fuskannut vähäsen. Kun toinen pinkoo vieressä, ei vain malta antaa periksi. Huomasinkin sanovani, että olisi nyt jo se maraton ohi, niin pääsisi taas treenaamaan!

Vedot otetaan ehdottomasti viikkotreeniin, kun koitos on ohi.

Nyt ei sitten olekaan enää mitään tehtävissä. En aio torpedoida kisaani, joten juoksentelen enää maltillisesti. Tänään olisi tarkoitus vetää pieni palauttelu poluilla, viikonloppuna vielä alle kympin lenkki. Ja ensi viikolla sitten tankkaamaan!

Jännittää, jännittää, jännittää. Mutta kuten sanottu, maratoneja tulee ja menee, jos yksi epäonnistuu, sisulla seuraavaan.


Tyypilliseen tapaan liian kova vauhti alussa.

Kommentit

  1. Hienoja vauhteja! Suosittelen vetoja jatkossakin treeniohjelmaan, ne on niin kivoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ehdottomasti! Mahtavaa päästä juoksemaan kovaa ja huomata, että siinä jopa kehittyy 😊 kun tästä marasta nyt selvitään, mennään taas!

      Poista
  2. Hyvän tuulen vedot tosiaan, oli niin kivaa. Odotan myös sun uutta treenikautta ja kimppatonneja (sekä tietty muitakin vetotreenejä). Tsemppiä vielä viimeisille päiville ennen maraa ja ihanaa juhannusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kiitos! Täällä tankataan, huh mitä syömistä 😉

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Piilevä raudanpuutos

Tämän postauksen piti käsitellä uusia sykerajojani, mutta kirjoitankin ensin tästä diagnoosista, jonka sain tänään. Sehän osaltaan selittää niitä kummallisen korkeita sykkeitänikin, uusi aerobinen kynnysarvoni on puolentoista viikon takaisen testin mukaan nimittäin 159!

Luin joulukuussa Healthy style of Living -blogin Susannan vakavasta raudanpuutostilasta. Ajattelin, että kaikenlaista sitä voi ollakin, mutta en osannut lainkaan ajatella, että vähäiset rautavarannot voisivat olla selittävä tekijä myös omaan olooni. Pari viikkoa sitten entinen työkaverini jakoi Facebookissa päivityksen, jossa hän kertoi kärsivänsä raudanpuutosanemiasta. Hemoglobiini oli verikokeissa aina normaalin viitearvon rajoissa, samoin kuin kaikki muutkin arvot. Mutta silti hän oli aina uupunut, kärsi lopulta voimakkaasta ahdistuksesta rintakehässä ja joutui jättämään kuntosalitreenitkin väliin.

Jostain tuli sellainen olo, että olenhan minäkin aika usein selittämättömän väsynyt, niin että se väsymys tulee ikään …

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…