Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2015.

Virkistävät minuuttivedot ja treeniviikko 34

Olen auttamattomasti jäljessä treeniviikkokatsausteni kanssa. Tässä seuraa nyt vihdoin raporttia viime viikolta, joka siis huipentui kisakymppiin Leppävaarajuoksussa.

Maanantaina oli tarjolla ainut viikon kovemmista treeneistä, sillä lauantaina oli kisajuoksu ja sitä varten piti himmailla. Kokeilimme ensimmäistä kertaa minuuttitreeniä, jossa nimensä mukaisesti juostaan minuutin mittaisia vetoja kiihtyvällä tahdilla. Ensimmäisten neljän vedon palautusajat olivat pari minuuttia, sitten ne pidennettiin kolmeen minuuttiin. Seitsemän vetoa juoksin kovaa vauhtia, kahdeksannen hieman rennommin palautellen. Tarkoitus oli, että vedot saavat tuntua, ikäviltäkin, mutta ihan piippuun asti en alkuun kiihdyttelisi. Juoksin vetoja tällä kertaa yksin, valmentaja meni aina noin puoleen matkaan kirittämään.

Ensimmäisellä vedolla minulla ei ollut aivan käsitystä, miltä minuutin pituinen juoksu tuntuu, joten lähdin matkaan liian kovalla vauhdilla. Keskitahdiksi tuli koko treenin nopein, 3:38/km. Muut ve…

Leppävaarajuoksu 22.8. 10K

Lauantaina oli vuorossa ensimmäinen loppuvuoden kisarutistuksista, joita olen haalinut näillä näkymin kaikkiaan neljä. Kyseessä oli Espoossa järjestettävä Leppävaarajuoksu, jonne olin valinnut kisamatkakseni kympin. Tavoitteenani on yrittää parantaa puolikkaan ennätystäni syyskuussa järjestettävässä Turku City Marathon -tapahtumassa, jossa reitti on tismalleen sama kuin toukokuussa Turku City Runissa. Siellä juoksin puolikkaan edellisen kerran, joten tulosten vertaileminen on ainakin helppoa.
Nyt siis aikeenani oli saada hyvänmittainen vauhtikestävyyslenkki, joka valmistaa puolikkaalle. Seuraava, lyhyempi kisavauhtikestävyyspyrähdys ajoittuu syyskuun alkuun, jolloin juostaan Pekka Hyysalon Fightback Run Turussa, matka 5,2 km.
Kun herätyskello eilen aamulla soi yhden torkutuksen jälkeen varttia vaille seitsemän, sain totisesti repiä silmäluomiani irti toisistaan, sillä yö oli mennyt enemmän tai vähemmän heräillessä kuopusta kiusaavaan yskään. Toiminta oli konemaista, enkä ollut millää…

Rankka treeniviikko 33

Viime viikko oli treenien suhteen melkoisen rankka. Olin jo valmiiksi vähän väsynyt edeltävän viikonlopun Ahvenanmaan-reissusta, jolla unet jäivät vähiin ja syöminen oli kaukana terveellisestä ja säännöllisestä.

Heti maanantaina oli joka tapauksessa luvassa tiukka vetotreeni Ruissalossa Kansanpuiston vetosuoralla. Tarkoituksena oli juosta 4 x 1000 metriä ja 2 x 500 metriä parin minuutin palautuksin. Jo kiihdytyksissä valmentaja kysyi, ovatko jalat väsyneet, askel kun ei toivotusti noussut. Ihan alussa väsymys ei tuntunut, ja pari ensimmäistä tonnia menivätkin melko vaivattomasti. Kolmannella huomasin olevani aivan loppu ja tiesin, etten jaksaisi vetää koko treeniä loppuun. Keskitahdit olivat 4:46 / 4:45 / 4:36.

Neljättä tonnia jaksoin juosta 350 metriä, kun huomasin, että vauhti ei kiihdy, jalat hapottavat ja hengitys ei enää kulje. Oli pakko lopettaa, ja se jos mikä otti koville. Vaikka taitaa olla niin, että kun ei kulje, on osattava luovuttaa, koska väsyneenä treenistä ei ole halu…

Treeniviikkokatsaus 32

Kesällä on niin kiirus, ettei näköjään ehdi toimittaa velvollisuuksiaan ajallaan. Nyt on siis viimein aika toissaviikkoisen treeniviikkokatsauksen, joka päättyy kesäreissuun Ahvenanmaalla.

Mutta aloitetaanpa viikon alusta. Maanantaina jouduin skippaamaan illaksi suunnitellut vetotreenit, joissa olisi ollut tarjolla samanlaiset pyramidivedot, joista aikaisemmin jo kirjoitinkin (100 - 200 - 300 - 400 - 400 - 300 - 200 - 100). Olo oli väsynyt, ja pelkäsin tulevani kipeäksi, lapset olivat nimittäin vähän nuhaisia, ja useamman kuin kerran olen heiltä saman flunssan saanut. Piti silti oikein todistella itselle, että viisainta on nyt jättää treenit siitä syystä väliin, että väsynyt keho sairastuu helpommin, ei siksi, että olisin laiska ja saamaton. Liian usein levontarve näyttäytyy mielessäni laiskuutena, tästä ajattelusta pitäisi päästä eroon. Relaxation is an art.

Tiistaina lepo oli tehnyt tehtävänsä, ja olo oli jo voimakkaampi. (Tässä se nähtiin: jos olisin mennyt riehumaan vetoihin, oli…

Miksi yhä juoksen

Mietiskelin otsakkeen kysymystä eilisen vetotreenin jälkeen, joka ei oikein sujunut toiveideni mukaisesti. Treenikaverini kertoi, että kun hän oli kohdannut tavoitteissaan vastoinkäymisiä, hän oli vähällä heittää lenkkarit nurkkaan ja lopettaa koko leikin. Itselleni käy yleensä päinvastoin.

Kun en saavuta tavoittelemaani, sisuunnun ja yritän vielä kovemmin. Niin nytkin. Kun eiliset tonnin ja viidensadan vedot eivät toteutuneet suunnitelmien mukaan, päätin, että ensi kerralla hankkiudun paikalle riittävästi levänneenä, etten ainakaan voi syyttää väsynyttä kehoa ja niin edelleen.

Mutta miksi yhä juoksen? Onhan tänä vuonna alla jo runsaat 1 100 juoksukilometriä ja lisää pukkaa. Edellisistä vuosista puhumattakaan. Kiteytetään harrastus nyt muutamaan kohtaan, niin tulee selvyys taas itsellekin, mistä juoksemisessani lopulta on kyse.

Elämäntapa.
Liikkuminen on ollut aina jollakin tapaa läsnä elämässäni. Olen määritellyt liikkumisen tarpeeni siten, että jos kuluu viikko, etten ole päässyt hik…

Laatu korvaa määrän ja treeniviikko 31

Olen saanut useammin kuin kerran noottia valmentajalta siitä, että teen liian kovia treenejä liian lyhyessä ajassa. Keho ei ehdi palautua, eikä rankemmista harjoituksista siten ole haluttua hyötyä, jos iloa ollenkaan. Ylipäätään tekemistäni leimaa usein turhanpäiväinen hötkyily, jossa ylimääräiset kevätjuhlaliikkeet sotkevat puhtaan kokonaisuuden.
Sama treeneissä. Minulla on hirveä kiire juoksemaan ja tekemään vähän kaikkea lihaskuntoa koko ajan, sillä mieltäni ja kehoani riivaa edelleen uskomus, että minulla on kiire ottaa kuntoni kiinni ja juosta sen ohi. Siksi yritän nyt takoa kallooni, että laatu korvaa määrän. Ei pidä lähteä hosumaan vaan koventaa treenejä maltilla, jotta keho ehtii tottua vaihteleviin ja koviin treeneihin. Lisäksi ne peruskestävyysvauhdilla tehdyt ja palauttelevat lenkit siellä välissä on vain viitsittävä nekin tehdä huolellisesti, vaikka juostessa saattaisi iskeä ajatus, ettei hitaanpuoleisesta jolkottelusta ole mitään hyötyä.
Kroppa kyllä kertoo, kun on aika …