Siirry pääsisältöön

Talvivarustelua

Hyvää uutta vuotta!

Turkuunkin on vihdoin ja viimein saapunut ihan oikea talvi paukkupakkasineen. Juoksijalle se tarkoittaa päänvaivaa oikeanlaisten varusteiden valinnassa. Yllättävän kauan sitä saatiinkin juoksennella mukavan leudossa kelissä. Mutta täytyy sanoa, että pakkassää ja ohut lumipeite virkistävät mieltä!

Minulla on tavallisesti useammin kuuma kuin kylmä, joten pakkasjuoksu ei teetä niin paljon mietittävää kuin viluisammalle ihmiselle. Kannattaa muistaa, että hengityselimistön riskiraja maksimisuorituksessa on -17 tai -18 astetta, ja tuuli saa jo pienemmänkin pakkasen tuntumaan hengityksessä kylmemmältä. Mitään maksimivetoja en tietenkään kovalla pakkasella edes yritä tehdä ulkona, mutta kevyempi lenkkeily oikeanlaisilla varusteilla onnistuu hyvin.

Uuden vuoden kunniaksi suoritin hieman talvivarustelua, ja kävin ostamassa uudet talvitrikoot ja merinovillaisen kerrastopaidan. Tavoistani poiketen mainostan nyt pikkuisen, mutta kun oli niin hyvät kaupat, että ehkä joku muukin niistä hyötyy. Lähellä olevaan kauppakeskukseen avattiin viime kesänä megalomaaninen urheiluvarusteliike XXL. Toistaiseksi en ole joutunut kertaakaan pettymään siellä asioidessani. Tosin juoksukenkiä en ole osannut vielä mennä jättiläiskaupasta etsimään, mutta ehkä sekin päivä koittaa. Palvelu on nimittäin edelleen käsittämättömän hyvää. Ensinnäkin: myyjät tervehtivät poikkeuksetta ystävällisesti, eivätkä yritä saada minua pysähtymään osastolle, jonka ohi olen selvästikin läpikulkumatkalla. Toiseksi: heillä on aina aikaa kertoa tuotteesta pitkällisesti ja erittäin asiantuntevasti, mikä ei ole kokemukseni mukaan lainkaan itsestäänselvyys kaikissa urheilukaupoissa. Viimeksi varasin puhelimitse pojalleni hokkareita, kun pelkäsin oikean koon äkisti loppuvan yhtäkkisen talven tultua. Soitin aivan väärälle osastolle, mutta avulias myyjä sanoi vain, että eipä se luistinosasto kaukana ole ja käveli oikealle hyllyriville. Sieltä löytyi haluamani tuote, ja seuraavana aamuna hokkarit odottivat terotettuina hakijaansa. 

Merinovillaiseen kerrastopaitaan päädyin kuunneltuani myyjän seikkaperäistä selitystä, miksi villa on ihoa vasten paras ratkaisu pakkassäällä. Tekninen paita nimittäin läpäisee kyllä hikeä, mutta ei varaa lämpöä kuten villa. Siksi villaa suositellaan alimmaksi kerrokseksi ja vasta sen päälle voi halutessaan pukea teknisen kudelman. Löysin myös aivan mahtavat talvijuoksutrikoot, joissa hinta - laatu-suhde oli enemmän kuin kohdallaan. Jos alle kolmellakympillä saa oikeasti lämpimät ja tukevat trikoot, ne kannattaa ostaa. 

Oman pakkasensietokykynsä löytää vain erilaisia vaateparsia kokeilemalla. Yksi jäätyy samassa asussa, jossa toinen hikoilee. Hyvä nyrkkisääntö on, että juoksemaan lähtiessä kuuluu olla vähän kylmä, sillä keho lämmittää itsensä nopeasti. Pakkasvarustautumisessa tärkeää on myös kerrospukeutuminen.

Vuoden ensimmäisen pakkaslenkkini juoksin sunnuntaina, jolloin ohjelmassa oli kevyt pitkis. Pakkasta oli noin -7, mutta viima sai ilman tuntumaan kylmemmältä. Minulla oli merinovillapaita, paksummasta kankaasta oleva juoksutrikoohuppari sekä vuoriton tuulitakki, talvitrikoot, villapohjaiset sukat, polviin asti ulottuvat villasäärystimet, trikoinen tuubihuivi päässä ja kaulassa merinovillainen tuubihuivi. Käsissä oli tavalliset neulesormikkaat. Juoksin 16 kilometriä, ja kesken lenkin alkoi sataa lunta. Alussa kylmä tuntui vähän aikaa reisissä, joissa oli ainoastaan yksi kerros vaatetta, mutta jo muutaman kilometrin jälkeen oli ennemminkin kuuma kuin kylmä. Aika sopivasti oli päällä kuitenkin. Ja sormet eivät jäätyneet ollenkaan!

Huomenna olisi tarkoitus mitata oma pakkaskestävyys. Pakkasta on luvattu aamuksi -18 astetta, joka viiman vuoksi tuntuu samalta kuin -24 astetta. Luulen, että korvaan vuorittoman tuulitakin windstopper-takilla ja talvitrikoiden alle laitan vielä tavalliset ohuemmat juoksutrikoot. Neulesormikkaiden alle silkkiset alussormikkaat ja päähän talvijuoksupipo. Tuubihuivi suun ylle. Saapa nähdä, mitä lenkistä tulee. Onneksi ohjelmassa on vain kevyt puolen tunnin verkka. Torstaiksi on luvattu vielä kylmempää, ja silloin olisi tarkoitus juosta kiihtyvä 12! Saa nähdä uskaltaudunko silloinkin ulos vai menenkö juoksemaan matolle.

Ensimmäinen talvipitkis. Pakkasta oli vain -7 astetta, mutta yhtäkkinen lämpötilan aleneminen sai ilman tuntumaan tavallista kylmemmältä.


Uusimmat talvihankinnat. Merinovillainen aluspaita ja talvitrikoot.


Tällä setillä tuli liian kuuma vielä +2 asteessa. Kun mittari laski lähelle miinus kymppiä, lisäsin settiin vuorittoman tuulitakin, villasäärystimet ja merinovillaisen tuubihuivin. Sormet pysyivät lämpiminä tavallisissa neulesormikkaissa.

Kommentit

  1. Mä juoksin eilen -13 :asteessa (plus tuuli) paksuilla Protouchin juoksutrikoilla ja päällä oli vielä soc;in juoksutuulihousut ja oli hyvä! Enempää ei oikein jalkoihin voi laittaa ettei mee ihan tönköksi joten mun pakkasraja on aika "matala" :) onneks tän viikon jälkeen helppaa nämä pakkaset ainakin hetkeksi ja pääsee taas kunnolla :) Mukavia treenejä!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassu miten tosiaan toisen kylmä on toisen kuuma! Mä olin tänään -20:ssa ja tuli ihan liian hiki sillä varustuksella, joka mulla oli. Tönkkönä mentiin! Ainoa, mitä kaipasin, oli tiukempi huivi naaman eteen, ettei sitä olisi tarvinnut koko ajan korjailla. Mutta ei tuolla kyllä mitään kovempia reenejä juosta :D

      Poista
  2. Vähän hirvittää nämä pakkaskelit!! Tänne on luvattu seuraaville päiville -26, joten tuulen kanssa se on varmaan jo kolmessakympissä!! Ei ehkä pysty juoksee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä oli tänään -20, mutta ei tuullut ja aurinko paistoi. Huomenna menen kyllä vetämään sen kiihtyvän matolle, ei tuolla ulkona oikein hirveästi parane enää hengästyä :D

      Poista
  3. Täälläkin on ollut yli -20 ja kävin juoksemassa tiistaina ja silloinkin hyvin kerrospukeutuneena. Tosin vauhti ei päätä huomannut.. =)Eilen piti mennä halliin, mutta sinne ei sitten päässytkään jalkapalloturnauksen vuoksi. Tänään on pakko yrittää pukeutua kunnolla ja koettaa kuinka pitkään tuolla ulkona nyt sitten tarkenee. Ulkona on ilmeisesti -26, joten katsotaan miten käy!? Mulla oli viimeksi sellainen tuubihuivi kasvojen edessä ja sivuilla + pipo. Sitä sai hyvin säädeltyä kesken lenkin. Treenaat siis matollakin? Itse en ole koskaan juossut matolla.. Juoksetko paljonkin matolla? Millaista se on? =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään oli ensimmäinen kerta matolla yli vuoteen :) Jossain vaiheessa juoksin enemmänkin matolla, mm. ekan raskauden jälkeen, kun yritin saada juoksutreenejä pitkän tauon jälkeen käyntiin. Nyt oli vähän erilainen treeni: 9km kiihtyen niin, että kaksi minuuttia aina samalla vastuksella ja 0,1 km/h nopeuttaen. Oli yllättävän raskasta, kun kaltevuutta oli 0,5. Mutta kiva reeni se oli, eikä mattojuoksu ollut niin puuduttavaa, kun tehot kasvoivat koko ajan tasaisesti. Vauhdit oli alusta 6:38 - 4:52 min/km. Hesarin Juoksublogissa oli hyviä vinkkejä mattojuoksuharjoituksiin, mm. kiihtyvä treeni ja mäkivedot :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Piilevä raudanpuutos

Tämän postauksen piti käsitellä uusia sykerajojani, mutta kirjoitankin ensin tästä diagnoosista, jonka sain tänään. Sehän osaltaan selittää niitä kummallisen korkeita sykkeitänikin, uusi aerobinen kynnysarvoni on puolentoista viikon takaisen testin mukaan nimittäin 159!

Luin joulukuussa Healthy style of Living -blogin Susannan vakavasta raudanpuutostilasta. Ajattelin, että kaikenlaista sitä voi ollakin, mutta en osannut lainkaan ajatella, että vähäiset rautavarannot voisivat olla selittävä tekijä myös omaan olooni. Pari viikkoa sitten entinen työkaverini jakoi Facebookissa päivityksen, jossa hän kertoi kärsivänsä raudanpuutosanemiasta. Hemoglobiini oli verikokeissa aina normaalin viitearvon rajoissa, samoin kuin kaikki muutkin arvot. Mutta silti hän oli aina uupunut, kärsi lopulta voimakkaasta ahdistuksesta rintakehässä ja joutui jättämään kuntosalitreenitkin väliin.

Jostain tuli sellainen olo, että olenhan minäkin aika usein selittämättömän väsynyt, niin että se väsymys tulee ikään …

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…