Siirry pääsisältöön

Tonnin vedot ja voittajaolo!


Iloisesti yllättynyt treenaaja.

Ajatuksena oli raportoida heti tuoreeltaan viime keskiviikon koitoksesta, josta täällä blogissakin huolissani kerroin. Ohjelmassa oli nimittäin tonnin vedot hallissa valmentajan valvovan silmän alla, ja kuten sanottu, vauhtikestävyystreenit ovat yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta tapahtuneet järjestäen epämukavuusalueellani.

Olin psyykannut itseni niin valmiiksi, että valmiimmaksi en olisi voinut tulla. Hallilla oli tavallista enemmän härdelliä, oli veteraanien kuulakisaa ynnä muuta. Onneksi ei tarvinnut valmistautua harjoitukseen yksin, ja verkkaillessa sekä liikkuvuutta tehdessä jännitys vähän laukesi. Tarkoitus oli siis juosta seitsemän tonnin vetoa parin kolmen minuutin palautuksella. Tavoitteena oli lähteä vitosen kilometrivauhtia ja kiristää siitä tasaiseen tahtiin.

Lähdin ekaan vetoon tunnustellen, ja tyypilliseen tapaan vähän turhan kovaa vauhtia. Jalat eivät olleet virkeimmillään, ja kun huomasin juoksevani liian lujaa, hidastin hieman kesken vedon. Vauhti ei silti tuntunut liian kovalta, ja vaikka hengästyin aika paljon, palautuminen kävi vikkelään.

Vähän harmitti, että jalka ei noussut niin kevyesti kuin parhaimmillaan, mutta jaksoin kuitenkin lähteä jokaiseen uuteen vetoon ihan hyvävoimaisena. Loppujen lopuksi vetojen määrä kapeni viiteen, ja palautusaika piteni neljään minuuttiin, mutta tällä kerralla sain pidettyä voimani loppuun saakka ja kasvatettua vauhtia veto vedolta.

Hallin sisäilma on todella kuiva, ja lähellä maksimaalista suoritusta hengittää tavallista kiivaammin. Vedin rutikuivaa ilmaa sisääni, suuta kuivasi ja nuoleskelin neuroottisena huuliani. Tämä sai aikaan sen, että hengitykseni ei ollut tehokkaan rauhallista, en saanut keuhkojani vedettyä äärimmilleen täyteen, vaan hengitys kävi pinnallisemmaksi läähätykseksi. Tämä oli rasittavampaa kuin syvähengitys, joka vaikutti myös jaksamiseeni. Vasta viimeisellä vedolla tajusin olla nieleskelemättä sylkeä ja nuolematta huuliani ja tällä tavoin kostuttamatta kurkkuani, vaan sinnittelin vedon loppuun asti kuivin suin ja join vasta maalissa. Vaikutus oli välitön, eli rauhallisemmalla syvähengityksellä jaksoin paremmin loppuun saakka ja sain tehtyä valmentajan johdolla vielä loppukirin.

Tahdit kulkivat näin: 4:51 / 4:45 / 4:41 / 4:35 / 4:30, enkä ollut treenin jälkeen edes loppu! Viimeisellä vedolla tekniikkakin oli kuulemma näyttänyt hyvältä.

Voitte ehkä kuvitella, mitä treeni teki itsetunnolleni. Olin niin onnellinen, että miltei leijuin portaat pukuhuoneeseen. Kaikista parasta oli, kun juostessani huomasin, että voimaahan riittää, minä jaksan! Ja vaikka juokseminen kävi (etenkin vaikean hengittämisen vuoksi) kierros kierrokselta vedon loppua kohden raskaaksi, se tuntui hyvältä.

Tällä hetkellä vauhtikestävyystreenien ajatteleminen ei tunnu lainkaan niin pelottavalta kuin aikaisemmin. Hienointa on, että ne vauhditkin ovat nousussa, ja sain kasvatettua niitä veto vedolta loppua kohden.

Kommentit

  1. Hyvä Salla, on syytäkin tuntea itsensä voittajaksi :)

    VastaaPoista
  2. Hienoa, sä selätit sen vk-treenin :)
    Hallin kuiva ilma tosiaan käy enemmän hengityksen päälle ja huuletkin siinä juostessa kuivuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Seuraavia vetoja odotellessa... :D Juu, hallitreenauksen haittapuolia. Täällä veti nyt ihan vesikeliksi, eikä tuonne liukkaille ole vähään aikaan mitään asiaa.

      Poista
  3. GoSallaGo! Hienosti juostu! Minulla nuo ovat edessä keskiviikkona.. Apuva. =)

    VastaaPoista
  4. Hienot vauhdit! :) vauhtikestävyys ei pelota, kun huomaa edistyvänsä. Itse ainakin odotan innolla VK-treenejä nyt, kun juoksu taas kulkee! Ja hyvä treenivinkki taas, voiskin käydä vetämässä tällaisen joku päivä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Juu, se että tosissaan etenee, on paras kannustin tehdä näitä lisää ja lisää ja lisää! Mulle tärkeää on vauhtien kovenemisen lisäksi myös se, että saan tehtyä ehjän treenin, jossa vauhdit kasvavat tasaisesti treenin loppua kohden, eli että opin jakamaan voimiani ja kestävyyttäni oikein. Tämä on ollut alkuvaiheessa se vaikein osuus :D

      Poista
  5. Kuulostaapa kivalta ja onnistuneelta reenilta! Toi olo onnistuneen treenin jalkeen on kyl ihan paras! Mullekkin tuottaa eniten hankaluuksia toi vauhtien kiihdyttaminen ja aina lahen liian lujaa niihin ensimmaisiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mä yritän myös oppia säätelemään vauhtejani, että kisoissa pääsisi sitten joskus tavoitteisiinsa :) pahimpien treenien jälkeen on yleensä paras olo!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…

NUTS Pallas "sprinttimatka"

Nyt olen juossut elämäni hienoimmissa maisemissa, Suomen tunturilapissa. Mahtava polkujuoksukokemus jylhiä tuntureita ylös alas tahkoten on yksi mieleenpainuvimmista, jota taatusti muistelen vielä vuosien päästä. NUTS YlläsPallas oli ihan todella hienosti järjestetty tapahtuma, jossa näki oikeastaan pelkästään iloisia kasvoja ja innostuneita ilmeitä. Olen siis loputtoman tyytyväinen, että kaikesta huolimatta lähdin starttiviivalle, vaikka etukäteen tuntui siltä, että jumalat ovat todellakin päättäneet, että minä en tänä kesänä enää juokse.

Lähdimme Mariannen kanssa matkaan torstaiaamuna junalla Turusta. Olin pakannut kaikki kamppeet huolellisesti jo edellisiltana, joten epätoivoiselta aamuhässäkältä vältyttiin. Muuten olo oli jännittynyt, joka ei johtunut iloisena kuplivasta kisajännityksestä. Takareiden tilanteen tiesin, mutta se ei huolettanut, olihan lantio kuvattu ja todellinen kivun aiheuttaja selvinnyt, lääkäriltä juoksulupa saatu ja muutenkin vaiva tuntui olevan juoksutau…