Siirry pääsisältöön

Katsaus kevään kisoihin

Kisakauden päätapahtumana on tänä vuonna Tukholman maraton kesäkuun alussa.

Huh miten väsyneet jalat voivat ollakaan! Tälle viikolle ovat mahtuneet kahdet kovat treenit keskiviikolle ja torstaille, ja vieläkin tuntuu, että palautuminen on todella vaiheessa. Huomisillalla on aikeissani mennä salille, toivottavasti siihen mennessä vertyvät. Mutta palaan treeniviikkoon seuraavassa postauksessani, sillä...


...olen unohtanut kokonaan raportoida tämän kevään suunnitelmistani ja tavoitteistani! Korjaan epäkohdan nyt heti, kun keväinen olo on vallannut mielen ja treenit ovat taas sujuneet hyvin. (Ja olen päässyt yli vitosen testijuoksun aiheuttamasta epäluottamuksesta itseäni kohtaan.)

Kisakalenterissa ensimmäisenä on 3. huhtikuuta Maarian mahdin järjestämä Tulppaanijuoksu, joka täällä päin starttaa uuden kauden kevään ensimmäisenä juoksutapahtumana. Valittavana on 5:n tai 10 kilometrin matka, ja itse yritän parantaa vitosen virallista aikaani. Testijuoksuja olisi jäljellä enää yksi, mutta passaan sen, koska Tulppaanijuoksu on siitä jo parin viikon päästä. Tapahtuma on minulle uusi tuttavuus, mutta sitä on kehuttu hyväksi kausistartiksi, ja jaetaanpa siellä kaikille naisosallistujille tulppaanejakin!

Tulppaanijuoksun jälkeen vuorossa on Karhu-viesti, joka juostaan heti seuraavan viikonlopun lauantaina 9. huhtikuuta. Porin Kuntoilijoiden järjestämässä tapahtumassa on kaksi vaihtoehtoa: joko 50 kilometrin matka Raumalta Poriin tai 35 kilometrin reitti Eurajoelta Poriin. Valmentaja on vahvasti sitä mieltä, että minäkin olen osa kuntosarjan viestijoukkuetta, joten se on menoa. Osuuksien pituudet vaihtelevat reilusta viidestä reiluun yhdeksään kilometriin, eikä minulla ole vielä tietoa, mikä matka itselleni osuu.

Kympin menen juoksemaan Aurajoen yöjuoksuun, joka on Turun Urheiluliiton järjestämä tapahtuma 23. huhtikuuta. Voitin osallistumisen Susannan Juosten maailman ääriin -blogin kilpailusta, ja olen tosi innoissani tuosta itselleni uudesta kotikaupunkini kisasta. Kiitos vielä Susanna! Aurajoen yöjuoksussa startti on kello 22, joten illan hämyssä mennään. Reitti kulkee Aurajoen rantoja pitkin, ja tasaisella matkalla voisi urjeta jopa uusi kympin enkka!

Sitten pitäisikin keksiä, missä juoksen kauden ensimmäisen puolikkaani, jonka tehtävänä on toimia myös päätapahtuman sparrauskisana. Olen vähän miettinyt Sukarin Masku Maratonia, joka on Masku Maratonin uudistettu versio ja juostaan kokonaan uutta reittiä. Ajankohta olisi oikein passeli, 7. toukokuuta. Sitten olisi vielä neljä viikkoa aikaa valmistautua Tukholmaan, jossa aion siis juosta kokopitkän matkan 4. kesäkuuta.

Toinen vaihtoehto puolikkaalle on 14. toukokuuta juostava Turku City Run, jolle otin osaa jo viime vuonna. Jotenkin olisin kallistumassa tuon Maskun puoleen. Samaan aikaan on tietysti vielä Helsinki City Run, jossa on tuttuja blogisteja street teamilaisina ja joka siksikin houkuttaisi itselleni uutena tapahtumana. Puolikasta en lyö vielä lukkoon!

Loppukesän ja syksyn suunnitelmat ovatkin sitten vielä kokonaan avoinna. Mutta onhan tässäkin jo riittävästi kilometrejä juostavaksi!

Kommentit

  1. Voih! Sinä taidat olla kohtalotoverini väsyneiden jalkojen omistajana. =)

    Ja hienoa, sinäkin olet tulossa Karhuviestiin! =) Minäkin olen kovasti tulossa sinne(jos jalat ovat juoksukunnossa). Se on jo muodostunut kevään perinteiseksi juoksutapahtumaksi minulle. Tosin joukkueet joissa juoksen vaihtuvat ja muodostuvat millon tuttavista, juoksukevereista milloin työkavereista. Aina on ollut mukavaa - suosittelen tapahtumaa kaikille! =)

    Toivon todella, että jalkasi palautuvat ja pääset taas harjoittelemaan kohti tavoitteitasi. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sä saat myös jalkasi kuntoon! Mulla väsyneet jalat taisivat enteillä pientä flunssatilaa, eilen nimittäin nousi lämpöä ja kurkkukin karheutui. Mutta 9,5 tunnin yöunet tekevät ihmeitä!

      Olispa hauska nähdä Karhuviestissä!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan kroonistunut insertiitti

Ymmärrän, että tässä on lantioni. Vihdoin ja viimein sain syyn kipeälle takareidelleni. Olin viime perjantaina 45 minuuttia magneettikuvauksessa, jossa lantioni aluetta kuvattiin laajalti suunnasta jos toisesta. Radiologi avasi tuoreeltaan näkemäänsä raportissaan, joten sain huokaista helpotuksesta jo ennen viikonloppua. Sitä ennen olin tehnyt monen vammasta kärsivän virheen ja lukenut erilaisilta foorumeilta vieraiden ihmisten kauhutarinoita. Jollakulla oli esimerkiksi hermot painuneet lihakseen kiinni, josta ne oli yksitellen pitänyt irrottaa. Minulla oikean lonkan MRI paljasti takareidestäni seuraavia tietoja: Repeytymää ei näy ja lihakset kuvautuvat säännöllisinä, symmetriset. Ei pehmytosahematoomia. Luurakenne on säännöllistä, ei rasitusosteopatiaan viittaavaa. Lonkkanivelessä ei näy poikkeavaa. Ischias-hermojen kulkureitit vapaat, ei femoroacetabulaariseen impingementiin viittaavaa eikä bursiittilöydöksiä. Istuinkyhmyn hamstring-kiinnityksessä oli havaittavissa v

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä iloinen toipilas odottelee toipumista ja harrastaa sillaikaa kaikkea muuta. Sellainen napsahti nyt pakosta, mutta ei se kuolemaksi ole. Magnesium ja kylmäpussista lämpökääreeksi muuttunut apuväline ovat ystäväni nyt.   Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä. Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä . Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen