Siirry pääsisältöön

Sykkeille huutia ja parempi kunto


No nyt!

Minulla on tapana lueskella illalla sängyssä ipadiltani seuraamieni juoksublogien uusimmat päivitykset läpi, jotta saan muiden treeneistä virtaa itsellenikin. Pari päivää sitten törmäsin minulle uuteen blogiin, Homeruniin, jonka kirjoittaja teki minuun niin suuren vaikutuksen määrätietoisella treenaamisellaan ja huimilla vauhdeillaan - puhumattakaan siitä että juoksutulostensa lisäksi hän on kahden pikkulapsen kotiäiti - että päivän viimeinen ajatukseni oli juosta seuraavana päivänä lenkki alle 140:n keskisykkeillä.

Olen ahminut jo kauan sitten suuren määrän juoksukirjallisuutta ja -tietoutta ja olen kyllä hyvinkin tietoinen peruskestävyyden merkittävyydestä. Tiedän, että 80 prosenttia treeneistä tulisi olla peruskestävyyttä kehittävää harjoittelua, jossa sykkeet ovat enintään 75 prosenttia maksimista (mieluummin alle). Jos oma maksimisykkeeni on noin 185 - 190, peruskestävyyslenkeillä keskisykkeeni saisi siis olla korkeintaan 142,5, ja tämäkin luultavasti vähän yläkanttiin. Tieto ja käytäntö ovat näköjään ainakin tässä päässä hyvin erilaisia käsitteitä. Nimittäin en ole koskaan, koskaan, juossut lenkkiä, jossa keskisykkeeni olisi noinkaan alhainen. Olen selittänyt itselleni, että juu, katsos, minulla ne sykkeet vain hyppäävät korkeiksi, ne ovat luonnostaan sellaiset. Luettuani Homerun-blogia tajusin, että eivät ne välttämättä luonnostaan niin korkeat ole, vaan yksinkertaisesti treenaan edelleen väärin ja kulutan itseäni liikaa. Ja sitten ihmettelen, miksi kehitykseni on niin hidasta ja vauhtini eivät kasva. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Päätin haastaa itseni, tuijottaa koko matkan pelkästään sykkeitäni ja pakottautua juoksemaan niin hitaasti, että ne eivät yksinkertaisesti nouse. Sykkeet toki vaihtelevat päivittäin eikä niidenkään varassa kannata orjallisesti roikkua, sitä paitsi tosiasia on, että sykkeissä on yksilöllistä vaihtelua paljonkin. Mutta nyt olen huomannut, että kovimmissakaan treeneissä, joissa annan kaikkeni enkä yksinkertaisesti pystyisi enää kovempaan suoritukseen, maksimisykkeeni on pysytellyt alle 190:ssä. Tämä viittaisi siihen, että eivät ne minun sykkeeni luonnostaan niin korkeat ole, olen vain juossut peruskestävyyslenkkini edelleen liian lujaa.

Lähdin matkaan. Nopeasti sykkeeni saavuttivat 140:n lukemat ja pomppivat vähän siitä ylikin. Vauhti tuntui etanamaiselta, suorastaan hiipivältä, ja välillä mietin, siirrynkö todellisuudessa yhtään eteenpäin. Vauhdin hurmasta ei ollut puhettakaan, ja jouduin oikeasti pakottamaan jalkani hiippaileviin askeliin. Mutta syke pysyi kuin pysyikin siinä 140:n tuntumassa. Ylämäissä se harppasi hetkessä lähelle 150:tä, mutta sitten hidastin taas vauhtia. Kesken lenkin minulle tuli puhelu, johon oli vastattava, ja kävellessäni syke laski äkkiä noin 110:een. Sain siis vastauksen siihenkin, kuinka kovaa sydämeni lyö reippaan kävelyn aikana.

Lenkille tuli mittaa päälle 8 kilometriä ja keskitahti oli 6:54/km, mukaan lukien tuo noin kilometrin kävelyosuus. Kaivoin esiin viime kesäkuiset kynnystestitulokseni, ja silloin aerobinen kynnykseni määriteltiin 151 sykkeeseen ja keskitahti 7:30:een. Pidin sitä tuolloin käsittämättömänä ellen jopa epäuskottavana ja jatkoin peruslenkkejäni muina miehinä aivan liian kovin sykkein. Nyt keskisykkeeni oli 143, ja lenkin jälkeen tuntui siltä kuin en olisi tehnyt yhtikäs mitään. Olo oli vain raikas ja pirteä mutta ei missään määrin uupunut tai rasittunut.

Oikein innostuin! Sain treeniohjelmaani kertarysäyksellä yhden variaation lisää, kun vihdoin tajusin, mitä kevyt lenkki tosiasiassa tarkoittaa. Olihan se totta puhuen tavattoman tylsää, mutta itsensä voi haastaa myös tuolla tavalla. Ymmärsin vihdoin ja viimein, että vain tällä tavalla saan oikeasti vauhtini kasvuun, kun aerobinen kynnykseni madaltuu ja jaksan pidempiä matkoja kovempaa vauhtia. Sieltä sen kehityksen luulisi tulevan. Nyt onkin jännää nähdä, miten paljon kehitys ehtii kehittyä uudella taktiikallani kesäkuuhun mennessä!


Kommentit

  1. Moikka! Vaikuttaa siltä, että painit samojen ongelmien kanssa kuin minäkin. Paitsi mulle ei oikein meinaa sopia nuo hiivislelylenkit, jalat kuormittuvat niillä eniten. Itse ajattelin, että voisin korvata nuo kevyimmät lenkit kävelemällä ja pyöräilemällä ja muuten PK-lenkit voin juosta sitten sykkeella 130-155 ja sitten vauhtilenkit korkeammalla. Täytyisi vaan lisätä kaikenlaista perusliikuntaa. =) Toivottavasti löydämme itsellemme kehittäviä harjoituksia ja kunto alkaa nousta. =) Tsemppiä harjoitteluun! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käveleminen ja pyöräileminen ovat kyllä peruskunnon kasvattajina tosi hyviä lajeja! Mä aion myös alkaa käydä taas töissä pyörällä pari kertaa viikossa, kun kadutkin ovat jo sulat. Tänne kun tulee edestakaisin 26 kilometriä, niin siinä on jo ihan kivasti hyötyliikuntaa :) Hyviä lenkkejä sulle myös!

      Poista
  2. Täällä taapertelen samoilla vauhdeilla ja sykkeillä joten jos haluat seuraa joskus hitaille lenkeille niin laita viestiä! :) Mä pidän huolen että tahti pysyy hitaana xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei toki! Ollaanpa yhteyksissä :) Höpöttely hitaalla lenkillä tekee matkanteosta huomattavasti mukavampaa!

      Poista
  3. Täällä taapertelen samoilla vauhdeilla ja sykkeillä joten jos haluat seuraa joskus hitaille lenkeille niin laita viestiä! :) Mä pidän huolen että tahti pysyy hitaana xD

    VastaaPoista
  4. Samassa veneessä istutaan, minä en pääse pk-sykkeille hölkätessä ulkona ollenkaan, joten olen harjoitellut hidasta hölkkää talvella juoksumatolla. Ulkonakin pitäisi vaan malttaa pitää vauhti niin hitaana, mutta kun ei... vaikka ei sitä lenkin pituuttakaan pääse kasvattamaan jos ei osaa yhtään himmailla. Iloista kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että asian tiedostaminenkin vie kehitystä jo eteenpäin, kun väistämättä tarkkailee sykkeitä ja säätelee vauhtejaan niiden mukaan. Mulla on kevyillä lenkeillä nyt vauhti hidastanut, ja siihen ihme kyllä tottuu :) Aurinkoista kevättä sulle myös!

      Poista
  5. Kiva kuulla, että sykeasioita miettivät muutkin. Minäkin olen ihan hiljattain tajunnut, että olen varmasti juossut pitkään ihan liian kovaa, nyt on ollut yritystä juosta matalammilla sykkeillä. Välillä onnistuu, välillä ei - viime lenkillä kävi mielessä sykemittarin nakkaaminen metsään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kehitys kehittyy ja kunto kasvaa pikkuhiljaa :) Pitää myös muistaa, että välillä sykkeet hyökkäävät muistakin syistä nousuun nopeasti. Mutta eiköhän se tästä! Kepeitä kilometrejä sulle :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Piilevä raudanpuutos

Tämän postauksen piti käsitellä uusia sykerajojani, mutta kirjoitankin ensin tästä diagnoosista, jonka sain tänään. Sehän osaltaan selittää niitä kummallisen korkeita sykkeitänikin, uusi aerobinen kynnysarvoni on puolentoista viikon takaisen testin mukaan nimittäin 159!

Luin joulukuussa Healthy style of Living -blogin Susannan vakavasta raudanpuutostilasta. Ajattelin, että kaikenlaista sitä voi ollakin, mutta en osannut lainkaan ajatella, että vähäiset rautavarannot voisivat olla selittävä tekijä myös omaan olooni. Pari viikkoa sitten entinen työkaverini jakoi Facebookissa päivityksen, jossa hän kertoi kärsivänsä raudanpuutosanemiasta. Hemoglobiini oli verikokeissa aina normaalin viitearvon rajoissa, samoin kuin kaikki muutkin arvot. Mutta silti hän oli aina uupunut, kärsi lopulta voimakkaasta ahdistuksesta rintakehässä ja joutui jättämään kuntosalitreenitkin väliin.

Jostain tuli sellainen olo, että olenhan minäkin aika usein selittämättömän väsynyt, niin että se väsymys tulee ikään …

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…