Siirry pääsisältöön

Kausi auki Tulppaanijuoksusta!

Kisasaldo: tulppaaneja ja eka mitsku.

Miten hyvä mieli voikaan tulla hyvästä juoksusta!! Kisakausi pamahti tänään käyntiin jokakeväisessä Tulppaanijuoksussa, joka on itselleni aivan uusi tapahtuma. Se on paikallisen urheiluseuran, Maarian Mahdin järjestämä juoksutapahtuma, jossa on kilpasarjojen lisäksi vitosen ja kympin kuntosarjat naisille ja miehille. Olin päättänyt mennä kokeilemaan, saisinko parannettua vitosen virallista aikaani, edellinen mittaus kun oli lööperiksi menneeltä testijuoksulta helmikuulta.

Tällä kertaa olosuhteet olivat myöten. Olin nukkunut hyvin, syönyt rauhassa aamupalaa ja eipä minua sen kummemmin jännittänytkään. Reitistä olin kuullut ennakkoon että se sisältäisi jonkin verran mäkiä, ja myös valmentaja varoitteli, että ei kannata aloittaa tällä(kin) kertaa liian lujaa, koska puolimatkan jälkeen luvassa olisi pitkähkö ylämäki. Säätila oli juoksuun mitä parhain. Heräsin aamulla kaatosateelta kuulostavaan kohinaan ja mietin, että jaahas, märkä juoksu luvassa. Mutta kun lähdin kotoa, sade olikin jo laannut ja ilma oli mahtavan hapekas ja raikas. Ei tainnut tuulla lainkaan, koska en kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Ja oli myös lämmintä.

Ajoin Maarian Mahdin urheilutalolle hyvissä ajoin ja menin jälki-ilmoittautumaan. Tunnelma oli omiaan nostattamaan oman juoksufiiliksen kattoon, sillä vaikka en nähnyt ennen juoksua ainuitakaan tuttuja kasvoja, hyvä tuuli ehti tarttua muista juoksijoista. Olin kummallisen levollinen, ja verkkailin rauhassa kymmenisen minuuttia. Tein myös kaikki valmentajan opettamat lämmittelyvaiheet, sillä huomasin, että viikolla juoksemani kiihtyvä lenkki (jolloin en lämmitellyt yhtään) alkoi kulkea kunnolla vasta joskus neljännen kilometrin kohdalla. Testijuoksussa lämppääminen taisi jäädä vähän vaillinaiseksi, joten halusin nyt uhrata sille aikaa.

Lämmittelyyn kuuluu verkkailun lisäksi siis jalannostohypyt, "kuopaisujuoksut", polvennostohypyt ja pakarahypyt, kutakin pari sarjaa. Sitten vielä noin 50 metrin kiihdytyksiä pari kolme kappaletta sekä venyttelyt. Verryttelin vielä autolle riisumaan yhden kerroksen vaatetuksestani sekä hanskat, sillä oli tosiaan yllättävän lämmin ilma. Siitä sitten lähtöviivan tuntumaan.


Reikäisillä mentiin. En uskaltanut juosta kerran juostuilla uusilla tossuilla vielä kisassa.


Jalassa olivat reikiintyneet Adios Adizerot, joilla olen juossut kaikki viime vuoden kisat sekä nopeammat juoksut ja vedot. Postimies oli jo tuonut New Balancen Vazee Rushit, mutta olin ehtinyt vasta eilen testata niitä lenkillä, joten en uskaltanut ottaa niitä tositoimiin käyttöön. Kirjoitan uusista tossuista oman postauksensa, mutta ne ovat omiaan vauhdikkaisiin lenkkeihin ja erityisesti vetoihin, mistä sainkin eilen vähän esimakua. Olen kuitenkin jo bongannut erinomaisen tarjouksen myös Adioksista, joten uskon, että kisakenkinäni pysyvät vastakin Addut, ne vain ovat niin sopivat jalkaani, että mitä sitä hyvää vaihtamaan. Ihme, ettei noinkin suureksi revennyt reikä häirinnyt juoksuani! Eivät ole muuten koskaan tossut päässeet noin risaan kuntoon, yleensä aina vaihdon syynä on ollut pohjien ja joustavuuden prakaaminen.

No mutta lähtöviivalle. Ilokseni huomasin, että mukana oli sekä urheiluseurojen kilpasarjalaisia että tavallisia kuntoilijoita kaikissa ikäluokissa. Asemoiduin sinne jonnekin keskivaiheen tuntumaan, jotta saisin pidettyä aloitusvauhtini kurissa. Reitti kulki asvaltoidulla pyörätiellä, joka oli hyväkuntoinen. Maasto oli vähän kumpuilevaa, mutta mäet eivät ainakaan alkuun olleet kovin jyrkkiä. Löysin nopeasti oman vauhtini, ja katselin kellosta, että kummallisen kevyeltä tuntui vielä 4:40 tahtikin, jota lähdin suurin piirtein taivaltamaan. Ensimmäinen kilometri taittui tahtiin 4:43, ja vaikka se on minulle jo aika kovaa vauhtia, se ei tuntunut siltä. Toisen kierroksen keskitahti oli 4:55, ja 2,5 kilometrin kohdalla oli kääntöpaikka. Sinne oli saanut lasketella pitkää ja loivaa alamäkeä, mutta takaisin päin oli tietysti sama matka nousua. Sain voimaa vastaan tulleista juoksijoista, eikä mäki tuntunut ylitsepääsemättömältä vaikka vauhti hidastuikin. Kolmas kilometri kulki keskitahtia 5:04, ja sen jälkeen ajattelin, että ihanaa, enää kaksi kilsaa. Vilkuilin kelloani tasaisin väliajoin, ja tahti näkyi vaihtelevan 4:55:n ja 5:05:n välillä.

Olin ohitellut juostessani edessäni menneitä, vaikka en tiennyt, oliko se kovin viisasta, mutta kun meno tuntui siedettävältä, ajattelin kokeilla mihin rahkeeni riittävät. Neljäs kilometri oli taas vähän nopeampi, 5:03, ja oli se pätkäkin tasaisempi. Loppua kohden oli muistaakseni loivahkoa alamäkeä, joten meno ei ollut ainakaan raskaampaa. Odottelin, koska näkisin Mariannen juoksevan vastaani, hän oli nimittäin kympillä, ja kympin reitti juostiin ensin toiseen suuntaan ja sitten vielä sama vitonen kuin meilläkin. Parisataa metriä ennen maaliviivaa Marianne kirmasi vastaan hyvävoimaisen näköisenä ja alkoi hurjat kannustushuudot, siitä sain vielä vähän voimaa.

Uskoakseni pystyin maaliviivan häämöttäessä vielä pieneen loppukiriin, mutta viime metreillä viimeisellä kilometrillä ohittamani nainen pinkaisi ohitseni, joten vielä riittää hiottavaa vauhdinjaon onnistumisessa. Tämä on kuitenkin hyvä alku! Maaliviivan ylittyessä oma kelloni näytti lukemat 5,03 km / 25:00,4 / 4:58/km.

Sain kuin sainkin parannettua testijuoksuni aikaa, sehän oli 25:44. Illalla läjähtivät vielä viralliset tulokset Juoksija-lehden tulospalveluun, ja lopullinen aikani oli 25:02.

Kyllä vain olin yhtä hymyä koko loppupäivän, ja energiaa oli vaikka muille jakaa. Luin eilen illalla pojalleni iltasaduksi Eva Ibbotsonin kirjaa Pelastakaa kummitukset, ja siitä osui silmään hieno oivallus: "Jos joudut oikein vaikean asian eteen, älä ajattele kerralla koko tehtävää. Ajattele vain seuraavaa askelta. Aina jaksaa vielä yhden askelen." Päätin ottaa viisauden ohjenuorakseni juoksuilleni, ja vaikka en tänään hyytynytkään, muistin ajatella oppia juostessani.

Nyt on hyvä mieli jatkaa eteenpäin, sillä seuraavaksi kisataan jo ensi lauantaina Karhu-viestissä!


Hyvä juoksu, parempi mieli.


Kisoista tarttui myös mainos mielenkiintoisesta polkujuoksutapahtumasta elokuussa.

Kommentit

  1. Onnittelut ennätysjuoksusta! Kauniita tulppaaneja olet palkinnoksi saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juu, nyt oli kivaa kotiinviemistä mukana :)

      Poista
  2. Onnea upeasta juoksusta! Siitä se lähtee! Aivan mahtavaa!=) Olen iloinen onnistumisestasi. Nyt sitten pidät tasaista tahtia Karhu-viestissä. Lähdet tavoittelemaan 4.58/km-vauhtia tasaisesti. siihen vielä alku- ja loppukirit niin taas tulee uusi ennätys!!! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Sä olet ihana kun iloitset aina niin muidenkin onnistumisista! Yritän pitää mielessä ohjeesi ensi viikonloppuna, mulle osui nyt kakkossiivu eli vähän päälle 7,9 kilsaa. Katsotaan miten käy!

      Poista
  3. Hienoa, onnittelut!!! On kyllä niin kiva lukea näistä kevätjuoksuista. :) Tsemppiä myös ens viikonlopulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) Juu, ihan parasta on lukea ihmisten juoksurapsoja! Kiitos myös tsempeistä!

      Poista
  4. Voi wau!:) Ihanaa kun saa alkaa lukea raportteja :) onnea enkasta!

    VastaaPoista
  5. Hieno juoksu, onnea! Ja hienon ohjenuoran löysit juoksemiseen. :)

    VastaaPoista
  6. Hienosti juostu! Ja enkkakin parani samalla :) Sulla on tosi hyvä kunto, kun jaksoit pitää tasaista vauhtia yllä etkä sipsnnut missään vaiheessa.

    Lenkkareissasi on ilmastointi kohdillaan! Osaatk arvioida kuinka monta kilsaa sait niillä juostua kaikenkaikkiaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ehkä nyt ollaan ainakin oikeaan suuntaan menossa, mulla on nimittäin helmasyntinä ollut usein liian kova alkuvauhti ja asteittainen hyytyminen... :D

      Heh, juu, näissä tossuissa ei tule hiki! Veikkaan, että näillä on kyllä juostu se 500 kilometriä, joka taitaa tässä kengässä olla suositus, joten uusien osto on aiheellinen.

      Poista
  7. Hieno juoksu, onnittelut ennätyksestä! Hauska idea tuollainen tulppaanijuoksu keväällä, samalla saa kisakauden avattua alimatkan kisalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juu, tuo oli oikein hyväntuulinen kisa, ja tulppaanit toivat lisää hyvää mieltä :)

      Poista
  8. Onnittelut ennätyksestä! Ja onpa muuten hieno mitalikin vielä! Pitäisi itsekin tukea enemmän tällaisia pieniä juoksutapahtumia, onhan se mahtavaa, että niitä järjestetään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katju! Juu, näissä pikkutapahtumissa on tunnelmaa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan kroonistunut insertiitti

Ymmärrän, että tässä on lantioni. Vihdoin ja viimein sain syyn kipeälle takareidelleni. Olin viime perjantaina 45 minuuttia magneettikuvauksessa, jossa lantioni aluetta kuvattiin laajalti suunnasta jos toisesta. Radiologi avasi tuoreeltaan näkemäänsä raportissaan, joten sain huokaista helpotuksesta jo ennen viikonloppua. Sitä ennen olin tehnyt monen vammasta kärsivän virheen ja lukenut erilaisilta foorumeilta vieraiden ihmisten kauhutarinoita. Jollakulla oli esimerkiksi hermot painuneet lihakseen kiinni, josta ne oli yksitellen pitänyt irrottaa. Minulla oikean lonkan MRI paljasti takareidestäni seuraavia tietoja: Repeytymää ei näy ja lihakset kuvautuvat säännöllisinä, symmetriset. Ei pehmytosahematoomia. Luurakenne on säännöllistä, ei rasitusosteopatiaan viittaavaa. Lonkkanivelessä ei näy poikkeavaa. Ischias-hermojen kulkureitit vapaat, ei femoroacetabulaariseen impingementiin viittaavaa eikä bursiittilöydöksiä. Istuinkyhmyn hamstring-kiinnityksessä oli havaittavissa v

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä iloinen toipilas odottelee toipumista ja harrastaa sillaikaa kaikkea muuta. Sellainen napsahti nyt pakosta, mutta ei se kuolemaksi ole. Magnesium ja kylmäpussista lämpökääreeksi muuttunut apuväline ovat ystäväni nyt.   Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä. Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä . Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen