maanantai 31. lokakuuta 2016

Lausteen Perintömetsän lenkki - still searching


Tämä polku on harhaanjohtavasti Pääskyvuoressa, jossa myös tulee juoksenneltua paljon poluilla.


Luonnoksissa on odottamassa teksti otsikolla Elämää maratonin jälkeen, mutta kirjoitan silti ensin tämän Lausteen Perintömetsän polkulenkin alta pois. Olen jo pitkään juossut osan lenkeistäni poluilla, ehkä noin 40 prosenttia kaikista kilometreistä. Polkuja on lähellä ja kaukana, lähin vain parinsadan metrin päässä kotioveltani. Metsässä juokseminen on ehkä parasta aivojen nollausta, minkä tiedän. Jalkoihin tuijotellessa ja askeleitaan asetellessa ei tule vilkuilleeksi kelloa eikä mieti juuri muuta.
Olen etsiskellyt polkuja aina kun olen haistanut sellaisen lähelläni. Kesämökkimme ohitse kulkee Rehtsuon ja Kullavuoren reitti, Kuhankuonolla olen juossut muutaman kerran blogikaverini Susannan kanssa. Pääskyvuoressa ja Littoisissa olen risteillyt lähestulkoon kaikki polut ristiin rastiin. Mutta Lausteen Perintömetsästä saati sen polkujuoksulenkistä en ollut koskaan kuullutkaan. Lausteella olen juossut vain kuntorataa ympäri sekä pitkiksenä Luolavuoreen saakka ja takaisin. Kun sain tietää 10,5 kilometrin polkulenkistä vain muutaman kilometrin päässä kotoani, kiinnostuin heti. KPK 24/7:n Turun porukan kanssa sovittiin tietty ajankohta lenkin juoksemiseksi, mutta halusin mennä etsimään mystistä reittiä jo itsekseni etukäteen. Siitä oli nimittäin hyvin niukat tiedot netissä. Joku polkujuoksija oli jakanut oman juoksunsa gps-piirrokseen nojaavan reittikartan sekä ladannut Youtubeen juoksustaan kuvaamansa videon, jolta pystyi seuraamaan reittiä. Yksityiskohdat olivat kuitenkin enemmän kuin epäselvät. En saanut kartan perusteella käsitystä oikein edes siitä, mistä reitti lähtee, saati missä se kulkee. Youtube-videon esittelytekstissä kerrottiin, että reitti on merkitty heijastimin, joten sen voi juosta myös pimeällä.

Ensimmäisellä kerralla menin siis juoksemaan yksin. Tuumin, että Lauste on kuitenkin niin pieni paikka, että kyllä sen polun nyt sinne tänne juoksentelemalla pitäisi jossakin vaiheessa löytyä. Juupa juu. Lähdin Hiihtomajan parkkipaikalta randomilla etsiskelemään, samasta kohdasta, josta 2,5 kilometrin kuntoratakin lähtee. Nyt jo tiedän, että valitsemani suunta oli väärä, mutta polkuja oli kaikkialla kuntoradan ja asuinalueen lähettyvillä. Ainut miinus oli, ettei niitä ollut merkitty mitenkään. Säntäilin summittain sinne tänne ja mietin, että olenpa tavallisen toope.

Sitten huomasin, että kuntoradan lähtöpisteen vieressä oli kyltti pulkkamäelle, josta en entuudestaan ollut tiennyt mitään. Päätin juosta katsomaan, mitä sieltä löytyy. No, järkälemäinen pulkkamäki tietysti, jossa olisi oivallista vetää hapokkaat mäkijuoksutreenit, mutta mäen päältä lähti myös polku kallioiden ylitse metsään. Seurasin sitä, ja vajaan kilometrin päästä tulin kohtaan, jossa kuntoradalta erkanee tie Kaarinan keskuspuistoon. Huomasin siinä metsänreunassa myös kyltin, jossa kerrottiin Lausteen Perintömetsästä, ja olipa siinä reittikin merkitty karttaan, tosin melko epäselvästi. Olen juossut tuota kuntorataa kymmeniä ja taas kymmeniä kilometrejä, mutta koskaan en ole pysähtynyt tutkimaan tuota kylttiä tarkemmin. Nyt lähdin muitta mutkitta metsään, kun huomasin sinisen juoksijan kuvan maalattuna puunrunkoon. Seurasin jonkin matkaa sinisiä reittimerkkejä ja puihin sidottuja heijastimiakin näin. Sininen juoksijan kuva on merkki siitä, että kyseessä ovat Paavonpolut eli merkityt reitit, jotka tutustuttavat ihmisiä lähiluontoon eri puolilla Turkua.

Pian kuitenkin olin juossut harhaan, eikä sinisiä merkkejä näkynyt enää missään. Olin taas lähellä alkupistettä. En luovuttanut, joten pulkkamäki uudestaan ylös ja polulle. Nyt pääsin sentään vähän pidemmälle, ennen kuin eksyin reitiltä. Vielä kolmannen kerran pulkkamäki ylös, polulle, ja sinisten reittimerkkien metsästykseen. Jossakin vaiheessa huomasin siirtyneeni keltaisella merkitylle reitille, ja sitten kadotin keltaisetkin pylpyrät. Olin todella tiheässä risukossa, jossa ei juuri päässyt etenemään, ja ihmettelin, että sellaista maastoa edes on pienessä kaupunkimetsässä, joka ei sittenkään taida olla niin pieni. Oli todella paljon vaikeakulkuista juurakkoa ja kaltevaa pintaa. Pienen harhailun jälkeen löysin keltaiset merkit, mutta asutuksen laidalla ne loppuivat kokonaan. Olin taas kuntoradalla. Kilometrejä oli kertynyt kuitenkin tuossa harhailemisessa 11,5,  ja oli alkanut hämärtää, joten oli pakko luovuttaa ja lähteä kotiin. Tyhmänä menin hikisissä kamppeissani ensin kauppaan, ja seuraavana päivänä oli kurkku kipeä.



Polkujuoksua 11,55 km / 1:23:38 / 7:14 / KS 153 MS 171


Sain flunssan, jota podin viisi päivää. Kuudentena palasin takaisin Lausteelle, nyt porukassa. Polkujuoksun ainut miinuspuoli ainakin itselläni on se, että kun katse pysyttelee melkoisen tiiviisti jaloissa ja alustassa eikä vauhtia malta hidastaa edes sen ajaksi, että katselisi suunnistusmielessä ympärilleen, reitiltä eksyy nopeasti. Kuuden hengen porukassamme ei ollut ketään, joka olisi lenkin juossut, mutta päättelimme 12 silmän havaitsevan reittimerkit paremmin kuin kahden. Opastin porukan alkuun pulkkamäestä, vaikka Perintömetsään pääsee todistetusti myös huomattavasti helpompaa reittiä kuntoradalta. Tällä kertaa juoksin kohtaamispaikalle kotoa. Sain pohjalle kolme kilometriä melko rivakkaa pk:ta, sillä en osannut arvioida, kuinka kauan minun kestää juosta tuota siirtymää.

Muutaman mutkan kautta pääsimme matkaan. Päätimme seurata sinisiä merkkejä, minkä luulimme olevan oikea veto, koska heijastinmerkkejäkin näimme. Pääsimme hyvin alkuun, ja aloitusvauhti oli aika rapsakka. Aina välillä piti pysähtyä, kunnes löysi sinisen merkin puusta. Välillä maasto oli hyvinkin tekninen, välillä raskas. Jyrkkä kallionrinne piti lipsutella varovaisesti alas, ja olipa matkalla jopa yhdet lyhyet pitkospuut. Saavuimme Littoisten reunamille, jolloin asutusalue pakotti kääntymään takaisin. Seurasimme samaa reittiä takaisin, jolloin aloin aavistella, että metsään meni jälleen. Nettiin ladatun kartan mukaan oikea reitti kiersi selvästi ympyrän muotoisen lenkin, ja Perintömetsän reitti jatkui vielä poluilla kuntoradan ympärillä. Nyt olimme juosseet sinne ja takaisin, emme ympyrää.


Tätä tavoiteltiin.


Nyt kun katselen meidän tekemiä kiemuroitamme, näyttää siltä, että todennäköisesti sinisellä merkitty Paavonpolku on kokonaan toinen reitti kuin Perintömetsä. Mutta miten sinne löytää, se onkin kokonaan toinen juttu!

Polkulenkin päätteeksi kiersimme vielä kuntorataa kierroksen, tai minä vedin puolikkaan, jonka jälkeen erkanin ja jatkoin kotiin. Oli vedetty reipas 15 kilometriä maastoon nähden sen verran kovaan tahtiin, että jalat olivat todella raskaat ja sykkeet huitelivat pilvissä. Suurin syy väsymykseen taisi olla flunssa, jonka olin vasta taltuttanut. Muutaman kerran tuli siellä polulla kirmatessani mieleen, että olikohan tässä mitään järkeä tulla saman tien tänne rehkimään, jos flunssa tulee entistä ärhäkkäämpänä takaisin. Mutta eipä tullut, nyt olen kokonaan terve ja olo sen kuin vahvistuu. Nyt odottelen malttamattomana seuraavaa tilaisuutta lähteä tuonne metsään tarpomaan. Taitaa olla viisainta tulostaa oikean reitin kartta mukaan ja suunnistaa sen avulla, josko sitten löytyisi.

Reipas PK, josta 2/3 poluilla 15,7 km / 1:51:48 / 7:08 / KS 165 MS 177


Tämä tuli.

2 kommenttia:

  1. Moikka Salla - Sinut on haastettu.. =)

    "Oivalluksia-haaste eli #oivalluksiahaaste
    Poimi puhelimesi kätköistä 10 (tai itsellesi sopiva määrä) kuvaa, jotka spontaanisti herättävät ajatuksia. Pikku oivalluksia tai muuta jakamisen arvoista. Kuvien laadulla ei nyt ole väliä vaan sillä, mitä niistä haluat kertoa. Lyhyesti - lause tai kaksi/kuva riittää, varsinkin jos kuvia on paljon."

    Toivottavasti otat haasteen vastaan! =)

    Oivalluksia odotellen. _M_

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Marika, kiitos haasteesta! Kiva kuulla susta muutenkin pitkästä aikaa :) Otan mielelläni haasteen vastaan ja palaan siihen, jahka suinkin kerkiän :)

      Poista