tiistai 22. marraskuuta 2016

Treeniviikko 46

Tältä näyttävät marraskuun maisemat bussin ikkunasta jossakin Loimaan kohdalla.

Treeniviikkokatsausta, olkaatten hyvät! Pimeys jyllää. Olin eilen Tampereella, ja luentosalin ikkunasta ulos katsellessani alkoi melkein naurattaa. Oli niin hämärää jo aamupäivällä, ettei tiennyt, mikä vuorokaudenaika edes on. Nyt on marraskuu, ja sen kyllä huomaa. Luminen alkukuu sai kuvittelemaan, että tästä selvittäisiin jotenkin kepeästi, mutta ehei. Minun täytyy kuitenkin sanoa, että koska tiedän tämän olevan vain väliaikaista ja pimenevän ajan huipentuvan joulunviettoon, jollakin tapaa jopa nautin tästä itseensä kietoutumisen ajasta. Väsymys voisi kyllä väistyä. Yöunet ovat jääneet tässä alituisen ravaamisen keskellä lyhyiksi, mutta tuntuu siltä, että väsyttää tavallista enemmän muutenkin. Mutta sen tämä pimeys ja lopunajan tunnelma ovat saaneet aikaiseksi, että kovat juoksutreenit olen siirtynyt tekemään sisälle. Ei huvita yhtään juosta vetoja missään hyisen tuulen tuivertamana. Ja koska hallista saan kamalan nuhan, olen matolla.

No niin, viikon 46 jumppaliikkeet.

Ma: Vapaauintikurssi 50 min, 1000 m
Tällä uimakerralla opin kuperkeikkakäännöksen! En voi uskoa, että uskalsin edes ryhtyä harjoittelemaan, mutta kun kuperkeikka vedessä onnistui ihan sujuvasti, kokeilin myös käännöstä ja sehän meni ihan kivasti. Vielä on matkaa siihen, että jaksan uidan sulavasti 50 metrin altaassa vapaauintia ja kääntyä kuperkeikalla jatkaakseni taas, mutta edistys on ollut huimaa. Kannatti mennä tuolle kurssille.

Ti: Matolla 1,5 km verkka + 3x10'/2:30 + 1,5 km verkka = 9 km MS 182
Menin ensimmäistä kertaa Impivaaran uimahallin salille. En halua sitoutua mihinkään kuntosaliin maksamalla jäsenyyksistä, joten suosin tällaisia old school -vaihtoehtoja. Aerobinen osasto sijaitsi pienessä huoneessa, jossa oli crosstraineria, soutulaitetta, kuntopyörää ja pari mattoa, joista toinen epäkunnossa. Onneksi toinen oli vapaana, joten pääsin heti töihin. Kello oli 9 aamulla, joten en ollut ihan parhaimmassa terässäni, mutta olin päättänyt juosta 3 x 10 minuutin vetoja 2,5 minuutin palautuksella. Alkuun ensin 1,5 kilometriä verkkaa leppoisaa 7 min/km vauhtia. En ollut ihan varma, minkälaisiin vauhteihin pääsisin, kun edellisistä vedoista on aikaa, mutta arvelin vitosen tahdin olevan ihan riittävä aloitusvauhti. Ensimmäinen 10-minuuttinen meni siis 5 min/km, ja sain maksimisykkeeni nostetuksi lähelle 180:aa. Tuntui silti kohtalaiselta, ja 2,5 minuutin palauttelu sai sykkeen laskemaan reippaasti. Toisen vedon säädin 4:57 minuutin kilometritahtiin, sekin meni ihan ok. Kolmannelle laitoin saman vauhdin, ja senkin jaksoin loppuun ihan hyvin. Lopuksi 1,5 kilometriä verkkaa todella rauhaksiin 7:50 tahdilla. Olin kuin uitettu koira, ihan litimärkä. Oli hauska katsella treenin ajan huoneessa vaihtuvaa porukkaa, jonka keski-ikä oli reippaasti päälle 60 vuotta. Todella aktiivisesti eläkeläiset tuntuvat käyttävän kaupungin tarjoamia kuntoilumahdollisuuksia. Huone oli kuitenkin melkoisen askeettinen ja pieni, ja puolivälissä treeniä ainokainen televisiokin meni pimeäksi. Lähtiessäni huomasin, että varsinaisen salin puolellakin olisi ollut matto, josta olisi nähnyt suoraan altaille.

Treeni meni ihan kivasti, ja vertasin sitä alkuvuoden vastaavaan, jolloin niin ikään juoksin matolla parin kilsan vetoja. Silloin palautusaika oli jopa 4 - 5 minuuttia ja tahdit 5:10 / 5:00 / 4:50, joista viimeisen jouduin lopettamaan 1,5 kilometriin, kun en jaksanut loppuun. Joten olen taipuvainen uskomaan, että tämä meni hieman paremmin!

Ke: Hieronta 60 min
En ollut käynytkään Vantaan maratonin jälkeen hieronnassa, joten tuli tarpeeseen. Jalat olivat sitä paitsi edellisen päivän vedoista yllättävän kipeät. Tietysti taas totutteleminen mattoonkin kestää hetken. Mutta olipahan vaan ihanaa!

To: Lepo

Pe: Lepo
Jouduin pitämään aikataulullisista syistä pari päivää taukoa treenaamisesta, mikä oli ihan hyväkin, sillä taisin saada taas jonkin päiväkotipöpön, ainakin niistettävää tuntuu riittävän. Yleisolo kuitenkin ok.


La: PK 11,7 km / 75 min / 6:28 min/km / KS 155 MS 166 + 7 jänisloikkaa
Olin viikonloppuna tuuraamassa töissä ja päätin juosta molempina päivinä yhteen suuntaan. Lauantaina menin töihin bussilla ja raahasin kaikki kamppeet kahden päivän eväineen mukanani, illalla juoksin kotiin. Lenkki alkoi kello 20, ja päivän touhut tuntuivat painavan jo. Ei ollut kepeää ja sykkeetkin nousivat, pieni nuha häiritsi vähän. Silti ihan kiva iltalenkki, tavallaan myös
hyötyliikuntaa.

Työmatkajuoksua kartalla.


Su: PK 12,4 km / 76 min / 6:09 min/km / KS 160 MS 173
Sunnuntaina lähdin aamupäivällä pieneen tihkusateeseen vaihteeksi töihin päin. Jalat olivat edellisen illan jänisloikista yllättävän kipeät, ja oikeaan pakaraan oikein koski. Vähän myöhemmin alkoi koskea myös takareisiin. Luulen, että yleinen vireystaso oli syynä, etteivät nämä kaksi lenkkiä kulkeneet toivotulla tavalla. Yritin tehdä tästä sunnuntaisesta vedosta kiihtyvää, mutta kahdeksannen kilometrin tahti 5:36 tuntui liian raskaalta ja hengitys tiheni puuskuttamiseksi, joten rauhoitin loppumatkan vauhdin lähelle 6:30:tä. Ekat kahdeksan kilometriä menivät näin: 5:45 (alamäkeä) / 6:27 / 6:23 / 6:03 / 5:56 / 5:59 / 5:48 / 5:36. Loppuun tein pari sadan metrin vetoa, ne tuntuivat kivoilta.

Juoksua yhteensä: 33,1 km

Ihan ookoo kilometrit kolmella lenkillä. Tänään olisi tarkoitus mennä tekemään mäkivetoja miehen kanssa. Lähdin eilen kukonlaulun aikaan Tampereelle bussilla, ja sieltä tullessani olin niin rättiväsynyt, etten jaksanut enää mennä uintikurssille. Ekan kerran jäi väliin! Hyvä ratkaisu, koska sain levättyä, vedot ehkä kulkevatkin.


Yliopiston ruoka on sekä halpaa että hyvää.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Treeniviikot 44 ja 45


Ruissalon mahtava vetosuora vielä syysasussaan.


Jihuu! Vihdoinkin blogini pääsee rutiininomaiseen arkikuvaukseen, kun kaikki kisat on käyty ja palautumiset palauteltu. Ajattelinkin siis palata viikoittaisen treenipäiväkirjan pitoon, sillä a) viikkokatsaukset ovat hyödyllisiä itselle b) tykkään itse lukea, miten muut rakentavat treeniviikkonsa. Joten tässä tulee, kahden viime viikon ajalta meikäläisen treenejä.

Ennen kuin aloitan, mainitsen, että ihaillen olen lukenut muiden blogistien juttuja heidän marrasputkestaan, jossa he tahkoavat kilometrejä vähintään 25 minuutin ajan päivittäin. Sillä lailla se marraskuu äkkiä talttuu. Osa on päässyt jopa hurmokselliseen tilaan, jossa jokapäiväisestä juoksemisestan on tullut jokapäiväiseen leipäämme verrattava kokemus. Olisin itsekin kernaasti osallistunut! Mutta, kuten olen kertonut, olen siirtynyt jatko-opiskelijaksi, ja marraskuu on tupaten täynnä kursseja ja luentoja Tampereella. Yöunet tuppaavat jäämään lyhyiksi, ja yritän nyt vain sinnitellä tämän kuukauden läpi. En ehdi juosta joka päivä, vaikka kuinka haluaisin. Mutta onneksi olen pystynyt juoksemaan kuitenkin ihan normaalisti ja pysynyt terveenä.



Ensimmäinen pidempi lenkki maratonin jälkeen maistui hyvältä.



Kirsikkana kakussa aloitin lokakuun lopussa vapaauintikurssin. Vaparitaidot ovat kehittyneet huimasti, ja eilen opin jopa kuperkeikkakäännöksen! Olen ihmeissäni, miten hyvältä uiminen tuntuukaan, ennen kaikkea vapaauinti. Uimisesta saan itselleni mahtavan kakkoslajin, jota voin harrastaa palauttelevana elementtinä juoksuharjoitusteni lomassa. Huomaan lisäksi, että kasvanut juoksukunto näkyy myös altaassa. Keuhkot jaksavat paljon pidempään kuin ennen. Vesi tuntuu kerta kerralta tutummalta elementiltä.

Taisin jossakin välissä mainita, että luonnoksissa on suunnitteilla kirjoitus otsikolla Palautuminen maratonista, mutta en tiedä kirjoitanko sitä koskaan valmiiksi. Palautuminen on sujunut hyvin, eikä vähiten sen vuoksi, että tällä kerralla annoin itselleni aikaa. Ensimmäisellä viikolla lepäsin rauhassa kokonaiset neljä päivää ja tein vain yhden vajaan neljän kilometrin polkujuoksulenkin. Nyt viiden viikon päästä maratonista olen vihdoin päässyt tekemään muutaman kovemman treenin, ja ne ovat sujuneet hyvin. Juokseminen on ollut vahvaa ja mukavaa. Olen päättänyt, että nyt peruskuntokaudella sisällytän treeniviikkooni vain yhden kovan treenin, sillä silloin siihen pystyy keskittymään paremmin eikä liiallista kuormitusta pääse syntymään. Hyvän vaihtoehdon tarjoaa Turku juoksee -nimellä kulkeva tapahtuma tiistaisin, mutta toistaiseksi en ole vielä mukaan tohtinut. Sekin päivä vielä koittaa, mutta toistaiseksi olen aikataulullisistakin syistä vetänyt juoksutreenit itsekseni.

Ja sitten niitä treenejä.

Viikko 44
Tämän viikon alussa maratonista oli kulunut kolme viikkoa ja kaksi päivää, ja katsoin olevani jo riittävän voimissani aloittaakseni voimaharjoittelut. Edellisellä viikolla olin myös sairastanut jonkinlaisen flunssan, jonka vuoksi kertyi neljä kokonaista urheilematonta päivää ja kaksi sängyssä vietettyä päivää.

Ma: Vapaauintitreenit 1h, 1000m.
Matka on arvio. Tunnilla uidaan 25 metrin allasta päästä päähän, mutta lähes koko ajan. Kuvittelisin, että tonni tulee tuossa ajassa täyteen.

Ti: PK 4,4 km / 27:52 / 6:12 min/km / KS 155 MS 171
Juoksin illansuussa hakemaan postista paketin. Tuuli voimakkaasti, ja sykkeeni nousivat herkästi. Vastatuulessa ne tuppaavat nousemaan, samaten huomasin pakkasella juoksevani korkeammilla sykkeillä vaikka vauhti oli lumessa hitaampi. Lisäksi asumme korkean mäen päällä, jonne tietysti aina lenkkini lopetan. Joka kerta olen ainakin jonkinasteisella hölkällä noussut mäen ylös.

Ke: PK poluilla 5,6 km / 41:02 / 7:16 min/km / KS 150 MS 170
Aamujuoksu ensilumella Pääskyvuoren poluilla. Jalassa oli tuolloin vielä NB:n perustyöjyrät, koska liukasta ei ollut. Loppuun tein pari sadan metrin vetoa.

Illalla tunnin salitreeni. Onnistuin saamaan tankokyykyistä saman tien reiteni niin kipeiksi, että pelkäsin seuraavan päivän olevan aivan tuskaa. Yllättävän hyvin jalat kuitenkin vertyivät, kun rullailin niitä salitreenin päätteeksi kotona.


Ensilumella.


To: Lepo

Pe: Lepo


La: PK 8,8 km / 58:50 / 6:24 min/km / KS 157 MS 176
Ensimmäinen kunnon pakkasjuoksu! Asteita oli miinus seitsemän, mutta voimakas tuuli teki kylmemmän vaikutelman. Olinkin vaatettanut aika tukevasti, joten tuli ihan liian hiki. Päällä oli ohut merinovillapaita, sen päällä napakka juoksupaita ja vielä tuulenkestävä ohut juoksutakki. Jalassa talvijuoksutrikoot ja säärystimet, mutta edelleen New Balancen 1080v6:t, koska vieläkään ei ollut liukasta. Kuten jo sanoin, sykkeeni lähtivät heti pakkasella nousuun. Löysin kivan uuden reitin, kun juoksin Kaarinan leikkipuistosta Lausteen kautta kotiin. Edelleen olen sitä mieltä, että eteneminen juoksemalla on viisainta mitä ihminen voi tehdä. Taas loppuun pari sadan metrin vetoa.


Su: Polkujuoksua Kuhankuonon poluilla: Savojärven kierros ja Pukkipalon reitti
PK 15,9 km / 2:13:45 / 7:32 min/km / KS 156 MS 173
Olimme sopineet KPK 24/7 Turun ryhmän kanssa polkujuoksulenkistä Kuhankuonolla sunnuntaiaamuna kello 10. Päivä valkeni kauniin aurinkoisena, ja ajelin kaikessa rauhassa Pöytyälle. Pakkasta oli jälleen seitsemän astetta, mutta metsän siimeksessä ei tuullut. Tajusin viime hetkellä, että Icebugithan pelittävät liukkailla pitkospuilla, ja onneksi olin vetänyt ne jalkaani. Oli nautinnollista juosta varmoin askelin sekä puilla että kallioilla, sillä pito oli pettämätön. Olin myös varustautunut juomarepulla, mutta tottumattomana talvipolkujuoksijana en tajunnut puhaltaa nestettä letkusta juomarakkoon. Nythän letku jäätyi umpijäähän jo reitin alkuvaiheessa ja suli siitä vasta kotimatkalla autossa. Juoksimme 16 kilometriä yhdistämällä kaksi reittiä, joilla molemmilla pitkospuut olivat erinomaisessa kunnossa. Jotkut meistä tosin vetivät nuo 16 kilometriä kahteen kertaan! Lenkki oli oikein kiva, mikäs siinä oli juostessa upeissa maisemissa ja höpötellä juoksujuttuja. Ainut miinuspuoli oli, että vaikka vaihdoin heti autossa kuivat paidat ja toppatakin, olin silti aivan jäässä päästessäni kotiin.

Juoksua yhteensä: 34,7 km

Seitsemän hengen juoksuporukkaamme helli ihana pakkasaurinko. (Kuva: Henrika)

Upea Savojärvi oli jo jäässä.




Viikko 45

Ma: Vapaauintikurssi 50 min 1500m
Ehkä liioittelen matkassa törkeästi, mutta tällä tunnilla kauhottiin valehtelematta ihan koko ajan altaan päästä päähän.

Ti: Kevyt kiihtyvä PK 10,8 km / 1:09:40 / 6:29 min/km / KS 163 MS 176
Lähdin juoksemaan vasta illalla, kun lapset olivat jo iltatoimissaan. Kello oli 19.50, kun painoin oven perässäni kiinni. Olin laatinut jonkinlaisen reittisuunnitelman, mutta en tiennyt, kuinka paljon kilometrejä siitä tulisi. Ajatuksissa oli noin kahdeksan kilsan siivu. Nyt jalassani oli Icebugit, sillä lunta oli jo ihan kunnolla. Juoksin siis hangessa, ja lunta tuiskutti koko matkan ajan lisää. Pakkasta oli kuusi astetta, mutta tuulessa se tuntui kylmemmältä. Joitakin suoria pitkin tarpoessani katsahdin sykkeisiini ja ajattelin että tällaisissa olosuhteissa ne vaan nousevat, ei voi mitään. Matkan varrella näin kolme ihan oikealta juoksijalta näyttänyttä miestä, joiden askellus oli aivan toisenlaista kuin omani. Meno ei tuntunut kuitenkaan niin raskaalta. Loppua kohden alkoi kulkea jopa kevyemmin ja huomasin tahdin kiihtyvän. Myöhemmin katselin kilometrivauhtejani ja totesin, että koko lenkki oli nousujohteinen. Tahdit asettuivat lenkin alusta loppuun 6:45 - 5:58, mutta tuiskussa ja hangessa se oli ihan hyvää menoa.

Ke: Treeni hallilla: 10 min verkka / 1,5 km + 7 min / 1,4 km / 5:00 min/km + 8x175m: puolet täysillä, puolet kävellen = 4,3 km
Tarkoituksena oli mennä urheiluhallin kuntosalille, mutta koska olin niin ajoissa, päätinkin tehdä alkuun vähän vetoja. Ensin verkkailin kymmenen minuuttia rauhaksiin, jonka jälkeen juoksin vitosen vauhtia seitsemän minuuttia. Lopuksi kokeilin noita lyhyitä vetoja. Urheiluhallin sisärata on kaartuva, ja juoksin aina toisesta kaarteesta toiseen täysillä, jonka jälkeen kävelin lähtöpaikalle ja toistin saman kahdeksan kertaa. Tuntui tosi mukavalta juosta täysillä ja tarkastella juoksutekniikkaa. Tästä lyhyiden kovien vetojen treenistä on hyötyä myös hapenottokyvyn kehitykselle. Mutta hallitreenissä on kääntöpuolensa. Aloin aivastella kuivan sisäilman vuoksi jo hallissa allergista nuhaa, ja reaktio jatkui kolme päivää. Sain pienen käsityksen, miltä siitepölyallergikosta tuntuu joka kevät. Ehkä jonakin päivänä tottuisin koviin treeneihin halli-ilmastossa, mutta nyt tottumattomalle ilma tuntui erittäin epämukavalta. Ikinä ennen en ole mistään saanut tuollaista allergista reaktiota.

Päälle tein tunnin salitreenin, joka sisälsi muun muassa kyykkyjä tangolla, maastavetoja, penkillenousuja ja rinnallevetoja.

To: Lepo

Pe: Lepo

La: Vaellus Kuhankuonolla 6 km
Tällä kerralla olimme ystäviemme kanssa vaeltamassa Savojärvenkierroksen, lapset mukana. Ihmeen hyvin viisivuotias jaksoi koko reitin, jonka puolivälissä pysähdyimme paistamaan makkaraa. Kolmivuotias matkusti välillä pulkassa mutta yllättävän monta kilometriä hänkin pikku jaloillaan pitkospuita pitkin tepsutti.

Illalla menin juoksemaan: PK 8,2 km / 51:46 / 6:17 min/km / KS 156 MS 171
Tuli tehtyä mukava iltalenkki nastat jalassa, taas tahti oli rennon kiihtyvä. Lopussa tein yhden kiihdytyksen.

Su: Pulkkamäessä 45 min
Edellinen päivä tuntui jaloissa, enkä ehtinyt missään välissä lyhyellekään siivulle. Oli pakko päästä mäkeen, kun sääennusteet uhkailivat lumien sulamista. Ja niinhän ne sitten sulivatkin.

Juoksua yhteensä: 23,3 km

Jahka tämä superkiireinen marraskuu tästä lutviutuu, tarkoitus on nostaa viikkokilometrit sinne 50:n kieppeille.

tiistai 8. marraskuuta 2016

#oivalluksia

Blogeissa on kiertänyt syksyn aikana ilahduttava Oivalluksia-haaste, jossa esitellään sarja omaan puhelimeen tallennettuja kuvia. Minäkin sain haasteen Run like a moose -blogin Marikalta ja Lenkillä pilkkujen kanssa -blogin Raidalta. Kiitos haasteesta juoksijanaiset! 
Minullahan puhelin pursuaa kuvista, sillä en kuvaa enää millään muulla kuin kännykkäni kameralla. Ensinnäkin siksi, että puhelin on yleensä aina käden ulottuvilla, kun "jotakin tapahtuu", ja toiseksi, puhelimeni kamera on teknisesti huomattavasti parempi kuin vanha järkkärini. Vaihdoin jopa kännykkää isompimuistiseen, jotta siihen mahtuu enemmän otoksia.

Suurin osa kuvistani on tietysti lapsistani. Heidän touhujaan on hauska tallentaa, ja kuvia katselemalla pystyy seuraamaan heidän kehitystään ja hämmästelemään, miten he vielä vuosi sitten näyttivät niin pieniltä (nyt jo niin isoilta, hehheh). Lasten kuvien katseleminen pitää ikävän loitolla, kun itse on jossakin muualla.

Toinen iso ryhmä kuvistani on luonnosta, useimmiten lenkeiltäni. On hauskaa tallentaa maisemia, joissa juoksee, ja yleensä juostessa sitä ihailee ympäröivää, upeaa luontoa. Silloin tällöin saatan ottaa kesken lenkin kuvan itsestäni, tai jos oikein innostun, viritän kameran itselaukaisimen ottamaan kuvan itsestäni juoksemassa. 

Loput kuvat ovat satunnaisia otoksia sieltä, missä liikun ja teen havaintoja, missä näen jotakin yllättävää tai kaunista, mikä kannattaa ikuistaa. Tällaistenkin kuvien kautta pääsee käsiksi muistoihinsa ja niihin hetkiin joita on jo elänyt.

Tässä vielä ohjeet, mitä piti tehdä.
Oivalluksia-haaste eli #oivalluksiahaaste
Poimi puhelimesi kätköistä 10 (tai itsellesi sopiva määrä) kuvaa, jotka spontaanisti herättävät ajatuksia. Pikku oivalluksia tai muuta jakamisen arvoista. Kuvien laadulla ei nyt ole väliä vaan sillä, mitä niistä haluat kertoa. Lyhyesti - lause tai kaksi/kuva riittää, varsinkin jos kuvia on paljon.



Uudet lenkkitossut saavat minut joka kerta lapsenmielisen onnelliseksi. Minkälaisia kilometrejä juuri näillä tossuilla kertyy? Minne nämä tossut minut kuljettavat? Juoksenko näillä tossuilla uuden ennätyksen? Näillä Boston Boosteilla muuten juoksin, oman maratonennätykseni. Ihanat karkkikengät.



Vanha opinahjoni Tampereella, jossa taas uudestaan vietän aikaani. Olen vasta nyt aikuisiällä havahtunut sen etuoikeuden ymmärtämiseen, mikä opiskeleminen, oppiminen ja uuden omaksuminen on. Kun uskaltaa poistua tutulta mukavuusalueeltaan, löytää hienoja, uusia juttuja.




Terveellinen ravinto ja ruokavalio. Sain vinkin tähän aamujuomaan Poppiksen blogista, ja sisällytin juoman myös omaan aamurituaaliini. Siinä on muun muassa vehnänorasjauhetta, jota käytän myös smoothieissa. Aamuisin en niitä ikinä ehdi tehdä, mutta tämä on nopea. Suosin superfoodeja ja muita terveellisiä juttuja. Rakastan salaatteja, marjoja ja pähkinöitä.



Tämä kuva on Kuhankuonolta, jossa olimme porukalla viime sunnuntaina juoksemassa 16 kilometrin polkujuoksulenkin. Kuvassa kiteytyvät ne asiat, jotka ovat minulle tärkeitä ja joista ammennan voimani. Karu luonto ja juokseminen.



Kotikaupunkini Turku. Tähän maisemaan en kyllästy ikinä, vaikka nyt Tampereella säännöllisesti ravatessani muistan, että vanha opiskelukaupunkini oli kiva. Aurajokimaisema nyt vaan on kaunein.



Rakastan myös matkustamista. Tämä kuva on syyskuun alusta, jolloin matkustimme perheen kanssa Unkariin Budapestin rannalle. Tykkään käydä sellaisilla omatoimimatkoilla, tehdä vähän omannäköisen seikkailun. Matkoilla osaa jopa olla välillä ihan jouten ja tuijotella horisonttiin.



Liike. Rakastan liikkeessä olemista, siksi juokseminen ehkä luonnistuu minulle parhaiten. Eteenpäin vievä liike on mahtava voimavara. Siinä pysyy mieli ja keho kunnossa.










Lapset ja luonto. Haluan totuttaa lapsenikin liikkumaan luonnossa, sillä kun pienenä oppii arvostamaan metsää, siitä tavasta tuskin koskaan kasvaa pois. Tässä kuvassa on oikeastaan kaikessa yksinkertaisuudessaan se, mikä elämässä on minulle tärkeintä. Plus mies tietysti, mutta hän ei ehkä halua tulla ikuistetuksi blogiin :D

En tiedä, onko haaste jo kovin vanhentunut, mutta haastan silti mukaan vielä kaikki, jotka eivät ole omaa kuvasaalistaan peranneet.