Siirry pääsisältöön

#oivalluksia

Blogeissa on kiertänyt syksyn aikana ilahduttava Oivalluksia-haaste, jossa esitellään sarja omaan puhelimeen tallennettuja kuvia. Minäkin sain haasteen Run like a moose -blogin Marikalta ja Lenkillä pilkkujen kanssa -blogin Raidalta. Kiitos haasteesta juoksijanaiset! 
Minullahan puhelin pursuaa kuvista, sillä en kuvaa enää millään muulla kuin kännykkäni kameralla. Ensinnäkin siksi, että puhelin on yleensä aina käden ulottuvilla, kun "jotakin tapahtuu", ja toiseksi, puhelimeni kamera on teknisesti huomattavasti parempi kuin vanha järkkärini. Vaihdoin jopa kännykkää isompimuistiseen, jotta siihen mahtuu enemmän otoksia.

Suurin osa kuvistani on tietysti lapsistani. Heidän touhujaan on hauska tallentaa, ja kuvia katselemalla pystyy seuraamaan heidän kehitystään ja hämmästelemään, miten he vielä vuosi sitten näyttivät niin pieniltä (nyt jo niin isoilta, hehheh). Lasten kuvien katseleminen pitää ikävän loitolla, kun itse on jossakin muualla.

Toinen iso ryhmä kuvistani on luonnosta, useimmiten lenkeiltäni. On hauskaa tallentaa maisemia, joissa juoksee, ja yleensä juostessa sitä ihailee ympäröivää, upeaa luontoa. Silloin tällöin saatan ottaa kesken lenkin kuvan itsestäni, tai jos oikein innostun, viritän kameran itselaukaisimen ottamaan kuvan itsestäni juoksemassa. 

Loput kuvat ovat satunnaisia otoksia sieltä, missä liikun ja teen havaintoja, missä näen jotakin yllättävää tai kaunista, mikä kannattaa ikuistaa. Tällaistenkin kuvien kautta pääsee käsiksi muistoihinsa ja niihin hetkiin joita on jo elänyt.

Tässä vielä ohjeet, mitä piti tehdä.
Oivalluksia-haaste eli #oivalluksiahaaste
Poimi puhelimesi kätköistä 10 (tai itsellesi sopiva määrä) kuvaa, jotka spontaanisti herättävät ajatuksia. Pikku oivalluksia tai muuta jakamisen arvoista. Kuvien laadulla ei nyt ole väliä vaan sillä, mitä niistä haluat kertoa. Lyhyesti - lause tai kaksi/kuva riittää, varsinkin jos kuvia on paljon.



Uudet lenkkitossut saavat minut joka kerta lapsenmielisen onnelliseksi. Minkälaisia kilometrejä juuri näillä tossuilla kertyy? Minne nämä tossut minut kuljettavat? Juoksenko näillä tossuilla uuden ennätyksen? Näillä Boston Boosteilla muuten juoksin, oman maratonennätykseni. Ihanat karkkikengät.



Vanha opinahjoni Tampereella, jossa taas uudestaan vietän aikaani. Olen vasta nyt aikuisiällä havahtunut sen etuoikeuden ymmärtämiseen, mikä opiskeleminen, oppiminen ja uuden omaksuminen on. Kun uskaltaa poistua tutulta mukavuusalueeltaan, löytää hienoja, uusia juttuja.




Terveellinen ravinto ja ruokavalio. Sain vinkin tähän aamujuomaan Poppiksen blogista, ja sisällytin juoman myös omaan aamurituaaliini. Siinä on muun muassa vehnänorasjauhetta, jota käytän myös smoothieissa. Aamuisin en niitä ikinä ehdi tehdä, mutta tämä on nopea. Suosin superfoodeja ja muita terveellisiä juttuja. Rakastan salaatteja, marjoja ja pähkinöitä.



Tämä kuva on Kuhankuonolta, jossa olimme porukalla viime sunnuntaina juoksemassa 16 kilometrin polkujuoksulenkin. Kuvassa kiteytyvät ne asiat, jotka ovat minulle tärkeitä ja joista ammennan voimani. Karu luonto ja juokseminen.



Kotikaupunkini Turku. Tähän maisemaan en kyllästy ikinä, vaikka nyt Tampereella säännöllisesti ravatessani muistan, että vanha opiskelukaupunkini oli kiva. Aurajokimaisema nyt vaan on kaunein.



Rakastan myös matkustamista. Tämä kuva on syyskuun alusta, jolloin matkustimme perheen kanssa Unkariin Budapestin rannalle. Tykkään käydä sellaisilla omatoimimatkoilla, tehdä vähän omannäköisen seikkailun. Matkoilla osaa jopa olla välillä ihan jouten ja tuijotella horisonttiin.



Liike. Rakastan liikkeessä olemista, siksi juokseminen ehkä luonnistuu minulle parhaiten. Eteenpäin vievä liike on mahtava voimavara. Siinä pysyy mieli ja keho kunnossa.










Lapset ja luonto. Haluan totuttaa lapsenikin liikkumaan luonnossa, sillä kun pienenä oppii arvostamaan metsää, siitä tavasta tuskin koskaan kasvaa pois. Tässä kuvassa on oikeastaan kaikessa yksinkertaisuudessaan se, mikä elämässä on minulle tärkeintä. Plus mies tietysti, mutta hän ei ehkä halua tulla ikuistetuksi blogiin :D

En tiedä, onko haaste jo kovin vanhentunut, mutta haastan silti mukaan vielä kaikki, jotka eivät ole omaa kuvasaalistaan peranneet.

Kommentit

  1. Ihania kuvia ja oivalluksia tärkeistä elämän asioista. :)

    VastaaPoista
  2. Taitaa olla Bostonit kuvassa. Ne on ihanat <3

    Hauskaa, että nappasit aamujuoman aamiaispöytääsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Bostonithan ne ❤️ Ja juoma pelittää. Onneksi vehnänoraspurnukka on riittoisa!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan kroonistunut insertiitti

Ymmärrän, että tässä on lantioni. Vihdoin ja viimein sain syyn kipeälle takareidelleni. Olin viime perjantaina 45 minuuttia magneettikuvauksessa, jossa lantioni aluetta kuvattiin laajalti suunnasta jos toisesta. Radiologi avasi tuoreeltaan näkemäänsä raportissaan, joten sain huokaista helpotuksesta jo ennen viikonloppua. Sitä ennen olin tehnyt monen vammasta kärsivän virheen ja lukenut erilaisilta foorumeilta vieraiden ihmisten kauhutarinoita. Jollakulla oli esimerkiksi hermot painuneet lihakseen kiinni, josta ne oli yksitellen pitänyt irrottaa. Minulla oikean lonkan MRI paljasti takareidestäni seuraavia tietoja: Repeytymää ei näy ja lihakset kuvautuvat säännöllisinä, symmetriset. Ei pehmytosahematoomia. Luurakenne on säännöllistä, ei rasitusosteopatiaan viittaavaa. Lonkkanivelessä ei näy poikkeavaa. Ischias-hermojen kulkureitit vapaat, ei femoroacetabulaariseen impingementiin viittaavaa eikä bursiittilöydöksiä. Istuinkyhmyn hamstring-kiinnityksessä oli havaittavissa v

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä iloinen toipilas odottelee toipumista ja harrastaa sillaikaa kaikkea muuta. Sellainen napsahti nyt pakosta, mutta ei se kuolemaksi ole. Magnesium ja kylmäpussista lämpökääreeksi muuttunut apuväline ovat ystäväni nyt.   Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä. Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä . Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen