Siirry pääsisältöön

Treeniviikot 44 ja 45


Ruissalon mahtava vetosuora vielä syysasussaan.


Jihuu! Vihdoinkin blogini pääsee rutiininomaiseen arkikuvaukseen, kun kaikki kisat on käyty ja palautumiset palauteltu. Ajattelinkin siis palata viikoittaisen treenipäiväkirjan pitoon, sillä a) viikkokatsaukset ovat hyödyllisiä itselle b) tykkään itse lukea, miten muut rakentavat treeniviikkonsa. Joten tässä tulee, kahden viime viikon ajalta meikäläisen treenejä.

Ennen kuin aloitan, mainitsen, että ihaillen olen lukenut muiden blogistien juttuja heidän marrasputkestaan, jossa he tahkoavat kilometrejä vähintään 25 minuutin ajan päivittäin. Sillä lailla se marraskuu äkkiä talttuu. Osa on päässyt jopa hurmokselliseen tilaan, jossa jokapäiväisestä juoksemisestan on tullut jokapäiväiseen leipäämme verrattava kokemus. Olisin itsekin kernaasti osallistunut! Mutta, kuten olen kertonut, olen siirtynyt jatko-opiskelijaksi, ja marraskuu on tupaten täynnä kursseja ja luentoja Tampereella. Yöunet tuppaavat jäämään lyhyiksi, ja yritän nyt vain sinnitellä tämän kuukauden läpi. En ehdi juosta joka päivä, vaikka kuinka haluaisin. Mutta onneksi olen pystynyt juoksemaan kuitenkin ihan normaalisti ja pysynyt terveenä.



Ensimmäinen pidempi lenkki maratonin jälkeen maistui hyvältä.



Kirsikkana kakussa aloitin lokakuun lopussa vapaauintikurssin. Vaparitaidot ovat kehittyneet huimasti, ja eilen opin jopa kuperkeikkakäännöksen! Olen ihmeissäni, miten hyvältä uiminen tuntuukaan, ennen kaikkea vapaauinti. Uimisesta saan itselleni mahtavan kakkoslajin, jota voin harrastaa palauttelevana elementtinä juoksuharjoitusteni lomassa. Huomaan lisäksi, että kasvanut juoksukunto näkyy myös altaassa. Keuhkot jaksavat paljon pidempään kuin ennen. Vesi tuntuu kerta kerralta tutummalta elementiltä.

Taisin jossakin välissä mainita, että luonnoksissa on suunnitteilla kirjoitus otsikolla Palautuminen maratonista, mutta en tiedä kirjoitanko sitä koskaan valmiiksi. Palautuminen on sujunut hyvin, eikä vähiten sen vuoksi, että tällä kerralla annoin itselleni aikaa. Ensimmäisellä viikolla lepäsin rauhassa kokonaiset neljä päivää ja tein vain yhden vajaan neljän kilometrin polkujuoksulenkin. Nyt viiden viikon päästä maratonista olen vihdoin päässyt tekemään muutaman kovemman treenin, ja ne ovat sujuneet hyvin. Juokseminen on ollut vahvaa ja mukavaa. Olen päättänyt, että nyt peruskuntokaudella sisällytän treeniviikkooni vain yhden kovan treenin, sillä silloin siihen pystyy keskittymään paremmin eikä liiallista kuormitusta pääse syntymään. Hyvän vaihtoehdon tarjoaa Turku juoksee -nimellä kulkeva tapahtuma tiistaisin, mutta toistaiseksi en ole vielä mukaan tohtinut. Sekin päivä vielä koittaa, mutta toistaiseksi olen aikataulullisistakin syistä vetänyt juoksutreenit itsekseni.

Ja sitten niitä treenejä.

Viikko 44
Tämän viikon alussa maratonista oli kulunut kolme viikkoa ja kaksi päivää, ja katsoin olevani jo riittävän voimissani aloittaakseni voimaharjoittelut. Edellisellä viikolla olin myös sairastanut jonkinlaisen flunssan, jonka vuoksi kertyi neljä kokonaista urheilematonta päivää ja kaksi sängyssä vietettyä päivää.

Ma: Vapaauintitreenit 1h, 1000m.
Matka on arvio. Tunnilla uidaan 25 metrin allasta päästä päähän, mutta lähes koko ajan. Kuvittelisin, että tonni tulee tuossa ajassa täyteen.

Ti: PK 4,4 km / 27:52 / 6:12 min/km / KS 155 MS 171
Juoksin illansuussa hakemaan postista paketin. Tuuli voimakkaasti, ja sykkeeni nousivat herkästi. Vastatuulessa ne tuppaavat nousemaan, samaten huomasin pakkasella juoksevani korkeammilla sykkeillä vaikka vauhti oli lumessa hitaampi. Lisäksi asumme korkean mäen päällä, jonne tietysti aina lenkkini lopetan. Joka kerta olen ainakin jonkinasteisella hölkällä noussut mäen ylös.

Ke: PK poluilla 5,6 km / 41:02 / 7:16 min/km / KS 150 MS 170
Aamujuoksu ensilumella Pääskyvuoren poluilla. Jalassa oli tuolloin vielä NB:n perustyöjyrät, koska liukasta ei ollut. Loppuun tein pari sadan metrin vetoa.

Illalla tunnin salitreeni. Onnistuin saamaan tankokyykyistä saman tien reiteni niin kipeiksi, että pelkäsin seuraavan päivän olevan aivan tuskaa. Yllättävän hyvin jalat kuitenkin vertyivät, kun rullailin niitä salitreenin päätteeksi kotona.


Ensilumella.


To: Lepo

Pe: Lepo


La: PK 8,8 km / 58:50 / 6:24 min/km / KS 157 MS 176
Ensimmäinen kunnon pakkasjuoksu! Asteita oli miinus seitsemän, mutta voimakas tuuli teki kylmemmän vaikutelman. Olinkin vaatettanut aika tukevasti, joten tuli ihan liian hiki. Päällä oli ohut merinovillapaita, sen päällä napakka juoksupaita ja vielä tuulenkestävä ohut juoksutakki. Jalassa talvijuoksutrikoot ja säärystimet, mutta edelleen New Balancen 1080v6:t, koska vieläkään ei ollut liukasta. Kuten jo sanoin, sykkeeni lähtivät heti pakkasella nousuun. Löysin kivan uuden reitin, kun juoksin Kaarinan leikkipuistosta Lausteen kautta kotiin. Edelleen olen sitä mieltä, että eteneminen juoksemalla on viisainta mitä ihminen voi tehdä. Taas loppuun pari sadan metrin vetoa.


Su: Polkujuoksua Kuhankuonon poluilla: Savojärven kierros ja Pukkipalon reitti
PK 15,9 km / 2:13:45 / 7:32 min/km / KS 156 MS 173
Olimme sopineet KPK 24/7 Turun ryhmän kanssa polkujuoksulenkistä Kuhankuonolla sunnuntaiaamuna kello 10. Päivä valkeni kauniin aurinkoisena, ja ajelin kaikessa rauhassa Pöytyälle. Pakkasta oli jälleen seitsemän astetta, mutta metsän siimeksessä ei tuullut. Tajusin viime hetkellä, että Icebugithan pelittävät liukkailla pitkospuilla, ja onneksi olin vetänyt ne jalkaani. Oli nautinnollista juosta varmoin askelin sekä puilla että kallioilla, sillä pito oli pettämätön. Olin myös varustautunut juomarepulla, mutta tottumattomana talvipolkujuoksijana en tajunnut puhaltaa nestettä letkusta juomarakkoon. Nythän letku jäätyi umpijäähän jo reitin alkuvaiheessa ja suli siitä vasta kotimatkalla autossa. Juoksimme 16 kilometriä yhdistämällä kaksi reittiä, joilla molemmilla pitkospuut olivat erinomaisessa kunnossa. Jotkut meistä tosin vetivät nuo 16 kilometriä kahteen kertaan! Lenkki oli oikein kiva, mikäs siinä oli juostessa upeissa maisemissa ja höpötellä juoksujuttuja. Ainut miinuspuoli oli, että vaikka vaihdoin heti autossa kuivat paidat ja toppatakin, olin silti aivan jäässä päästessäni kotiin.

Juoksua yhteensä: 34,7 km

Seitsemän hengen juoksuporukkaamme helli ihana pakkasaurinko. (Kuva: Henrika)

Upea Savojärvi oli jo jäässä.




Viikko 45

Ma: Vapaauintikurssi 50 min 1500m
Ehkä liioittelen matkassa törkeästi, mutta tällä tunnilla kauhottiin valehtelematta ihan koko ajan altaan päästä päähän.

Ti: Kevyt kiihtyvä PK 10,8 km / 1:09:40 / 6:29 min/km / KS 163 MS 176
Lähdin juoksemaan vasta illalla, kun lapset olivat jo iltatoimissaan. Kello oli 19.50, kun painoin oven perässäni kiinni. Olin laatinut jonkinlaisen reittisuunnitelman, mutta en tiennyt, kuinka paljon kilometrejä siitä tulisi. Ajatuksissa oli noin kahdeksan kilsan siivu. Nyt jalassani oli Icebugit, sillä lunta oli jo ihan kunnolla. Juoksin siis hangessa, ja lunta tuiskutti koko matkan ajan lisää. Pakkasta oli kuusi astetta, mutta tuulessa se tuntui kylmemmältä. Joitakin suoria pitkin tarpoessani katsahdin sykkeisiini ja ajattelin että tällaisissa olosuhteissa ne vaan nousevat, ei voi mitään. Matkan varrella näin kolme ihan oikealta juoksijalta näyttänyttä miestä, joiden askellus oli aivan toisenlaista kuin omani. Meno ei tuntunut kuitenkaan niin raskaalta. Loppua kohden alkoi kulkea jopa kevyemmin ja huomasin tahdin kiihtyvän. Myöhemmin katselin kilometrivauhtejani ja totesin, että koko lenkki oli nousujohteinen. Tahdit asettuivat lenkin alusta loppuun 6:45 - 5:58, mutta tuiskussa ja hangessa se oli ihan hyvää menoa.

Ke: Treeni hallilla: 10 min verkka / 1,5 km + 7 min / 1,4 km / 5:00 min/km + 8x175m: puolet täysillä, puolet kävellen = 4,3 km
Tarkoituksena oli mennä urheiluhallin kuntosalille, mutta koska olin niin ajoissa, päätinkin tehdä alkuun vähän vetoja. Ensin verkkailin kymmenen minuuttia rauhaksiin, jonka jälkeen juoksin vitosen vauhtia seitsemän minuuttia. Lopuksi kokeilin noita lyhyitä vetoja. Urheiluhallin sisärata on kaartuva, ja juoksin aina toisesta kaarteesta toiseen täysillä, jonka jälkeen kävelin lähtöpaikalle ja toistin saman kahdeksan kertaa. Tuntui tosi mukavalta juosta täysillä ja tarkastella juoksutekniikkaa. Tästä lyhyiden kovien vetojen treenistä on hyötyä myös hapenottokyvyn kehitykselle. Mutta hallitreenissä on kääntöpuolensa. Aloin aivastella kuivan sisäilman vuoksi jo hallissa allergista nuhaa, ja reaktio jatkui kolme päivää. Sain pienen käsityksen, miltä siitepölyallergikosta tuntuu joka kevät. Ehkä jonakin päivänä tottuisin koviin treeneihin halli-ilmastossa, mutta nyt tottumattomalle ilma tuntui erittäin epämukavalta. Ikinä ennen en ole mistään saanut tuollaista allergista reaktiota.

Päälle tein tunnin salitreenin, joka sisälsi muun muassa kyykkyjä tangolla, maastavetoja, penkillenousuja ja rinnallevetoja.

To: Lepo

Pe: Lepo

La: Vaellus Kuhankuonolla 6 km
Tällä kerralla olimme ystäviemme kanssa vaeltamassa Savojärvenkierroksen, lapset mukana. Ihmeen hyvin viisivuotias jaksoi koko reitin, jonka puolivälissä pysähdyimme paistamaan makkaraa. Kolmivuotias matkusti välillä pulkassa mutta yllättävän monta kilometriä hänkin pikku jaloillaan pitkospuita pitkin tepsutti.

Illalla menin juoksemaan: PK 8,2 km / 51:46 / 6:17 min/km / KS 156 MS 171
Tuli tehtyä mukava iltalenkki nastat jalassa, taas tahti oli rennon kiihtyvä. Lopussa tein yhden kiihdytyksen.

Su: Pulkkamäessä 45 min
Edellinen päivä tuntui jaloissa, enkä ehtinyt missään välissä lyhyellekään siivulle. Oli pakko päästä mäkeen, kun sääennusteet uhkailivat lumien sulamista. Ja niinhän ne sitten sulivatkin.

Juoksua yhteensä: 23,3 km

Jahka tämä superkiireinen marraskuu tästä lutviutuu, tarkoitus on nostaa viikkokilometrit sinne 50:n kieppeille.

Kommentit

  1. Minä tykkään myös tosi paljon lukea toisten treeniviikkoja ja harjoittelun rytmittämistä! :) Tsemppiä harjoitteluun kiireen keskellä, ja erityisesti intoa opintoihin! Teetkö väitöstä vai lisuria?

    VastaaPoista
  2. Kiitos tsempeistä! ❤️ Into on kyllä piukassa, tunnit vaan eivät meinaa riittää kaikkeen, mutta kyllä se tässä etenee. Väitöstä työstän 😊

    VastaaPoista
  3. Hienostihan sinulle näyttää treenejä ja kilometrejä kertyvän, vaikket putkessa olekaan. :) Tsemppiä väitöskirjan kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja kiitos :) Tsemppejä sinunkin syksyyn ja juoksuihin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan kroonistunut insertiitti

Ymmärrän, että tässä on lantioni. Vihdoin ja viimein sain syyn kipeälle takareidelleni. Olin viime perjantaina 45 minuuttia magneettikuvauksessa, jossa lantioni aluetta kuvattiin laajalti suunnasta jos toisesta. Radiologi avasi tuoreeltaan näkemäänsä raportissaan, joten sain huokaista helpotuksesta jo ennen viikonloppua. Sitä ennen olin tehnyt monen vammasta kärsivän virheen ja lukenut erilaisilta foorumeilta vieraiden ihmisten kauhutarinoita. Jollakulla oli esimerkiksi hermot painuneet lihakseen kiinni, josta ne oli yksitellen pitänyt irrottaa. Minulla oikean lonkan MRI paljasti takareidestäni seuraavia tietoja: Repeytymää ei näy ja lihakset kuvautuvat säännöllisinä, symmetriset. Ei pehmytosahematoomia. Luurakenne on säännöllistä, ei rasitusosteopatiaan viittaavaa. Lonkkanivelessä ei näy poikkeavaa. Ischias-hermojen kulkureitit vapaat, ei femoroacetabulaariseen impingementiin viittaavaa eikä bursiittilöydöksiä. Istuinkyhmyn hamstring-kiinnityksessä oli havaittavissa v

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä iloinen toipilas odottelee toipumista ja harrastaa sillaikaa kaikkea muuta. Sellainen napsahti nyt pakosta, mutta ei se kuolemaksi ole. Magnesium ja kylmäpussista lämpökääreeksi muuttunut apuväline ovat ystäväni nyt.   Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä. Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä . Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen