Siirry pääsisältöön

Juoksuvuosi 2016




Vuosi on vaihtunut uuteen ja 2016 säilötty muistoihin. Hienoja muistoja sen ajalta kertyikin, myös juoksuharrastuksessa. Kävin lenkillä kaikkiaan 248 kertaa ja juoksin ennätykselliset 1 700 kilometriä. Se on lähes 200 kilometriä enemmän kuin vuonna 2015. Silloin kilometrejä kertyi 1 516 ja juoksukertoja 179.

Kisoja tuli koluttua myös ennätysmäärä. Tahkosin erimittaisia matkoja kaikkiaan 12 tapahtumassa, jotka sisälsivät kaksi maratonia, kaksi puolikasta, kaksi kymppiä ja yhden vitosen. Ennätykseni juoksin maratonilla, kympillä ja vitosella.

Vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi pieni katsaus viime vuoden kohokohtiin.

Kisakausi aukesi huhtikuun alussa, kun Maarian Mahti järjesti Turussa perinteisen Tulppaanijuoksun.  Osallistuin karkeloihin ensi kertaa ja valitsin matkakseni vitosen. Toinen vaihtoehto olisi ollut kymppi. Juoksu sujui hyvin, en hyytynyt vaan sain pidettyä vauhtia yllä loppua kohden. Aika oli 25:02.


Tulppaanijuoksut.

Heti seuraavana viikonloppuna juostiin Satakunnassa, jossa järjestettiin niin ikään perinteinen Karhu-viesti. Se oli elämäni ensimmäinen viestijuoksu, ja siitä jäi erinomaiset muistot. Kovatasoisessa viestijoukkueessa juoksin oman ennätysjuoksuni, sillä joukkueen eteen itsestään sai puristettua kaikki mehut. Yksilöjuoksuissa tämä ei ole itselleni aina niin itsestäänselvää. Juoksin toisen osuuden Raumalta Eurajoelle, matkan pituus oli 7,9 kilometriä ja aika 39:17. Keskivauhti 4:58. Oma osuuteni sattui melko mäkiseen maastoon, joten olin enemmän kuin tyytyväinen suoritukseeni. En ikinä unohda sitä, kun sain itsestäni irti vielä loppusuoralla yliluonnollisia voimia ja annoin viestivuoron moninkertaiselle Suomen mestarille Juha Kukkamolle. Se oli juoksun hurmaa parhaimmillaan.


Tossuja kului.

Sitten seurasi Aurajoen yöjuoksu, josta tuli uusi kympin ennätys 50:28, ja helteisen tuskainen puolikas Sukarin Masku Maratonilla, 2:00:57. Ennätys oli kaukana, ja mietin ensimmäisten kolmen kilometrin jälkeen jopa keskeyttämistä.

Kesäkuun alussa oli Tukholman maraton, johon olin ladannut aika suuret odotukset. Havittelin jopa neljän tunnin alitusta, mikä olisi tarkoittanut yli 15 minuutin parannusta edellisvuoden tulokseeni. Sain pahaksi onnekseni kuitenkin rajun mahataudin vain viikkoa ennen kisaa, ja jälkikäteen uskon sen vaikuttaneen lopputulokseen. Keho oli taudin seurauksena kuivunut, mikä näkyi pohjekramppeina pitkin viikkoa. Juokseminen oli vähän tervanjuontia, vaikka varsinaista hyytymistä ei tapahtunutkaan. Karnevalistinen tunnelma ei tempaissut minua mukaansa, päinvastoin se ärsytti, ja kaipasin hiljaista korpimaisemaa. Jälkikäteen luulen tämänkin johtuneen taudin jälkitunnelmista. Aikani oli 4:13:08, joten ennätykseni parani vain 2 minuuttia 10 sekuntia. Nahkea parannus jäi hampaankoloon, ja aika pian aloin suunnitella loppuvuodeksi toista maratonia.


Varautumista Tukholman maratonille.


Hötkyilin kisoihin liian nopeasti maratonin jälkeen, enkä malttanut antaa kroppani palautua kunnolla. Olin kisaamassa jo 19 päivän päästä Kaljasjärven yöjuoksussa, jossa juostiin 12,5 kilometriä hiekkateillä ja metsässä. Juoksu meni melko hyvin, vaikka ennätysvauhteihin en päässytkään. Tosin maastokin oli sen verran hankala, että tuskin siellä kovasti kovempaa olisi menty pidemmästä palautumisajasta huolimatta. Joka tapauksessa loppukesän kisat juoksin ilman uusia ennätyksiä, ja juoksumieliala hieman laski. Helteessä taistelin 10,5 kilometriä Vehmaalla, 58:23, ja puolikkaan Tampere Countryside Marathonilla, 2:02:18. Vaikka hellekisat eivät olekaan minua varten, Tampereella juokseminen oli reitin rankkuuden vuoksi oikeasti hauskaa, kun kehoni kestikin rääkin hyvin. Viikkoa aikaisemmin olin kisannut sukulaisten kesken perinteisessä kesämökkitriathlonissa Somerolla.





Vuoteen mahtui paljon hyviä lenkkifiiliksiä.

Koko kesän hankittiin voimaa Kuuvuoren portailta, jossa treenasimme erilaisia loikkia ja askelluksia kerran viikossa. Loppuvuotta kohden jänisloikat ja moniloikatkin alkoivat sujua minulta paremmin, kun ottaa huomioon, että aluksi ne eivät sujuneet oikein ollenkaan. Juokseminenkin tuntui vähän vahvemmalta. Elokuun lopussa tahkosin vielä pari lyhyttä kisaa, joissa vauhti parani vähän hellekisoihin verrattuna, mutta ei kuitenkaan hiponut ennätyslukemia.


Kuuvuoren portaat.

Syyskuussa koin hetkellisen uupumisen ja ylirasituksen oireet, kun uuden elämäntilanteen vuoksi kesti hetken löytää sopiva rytmi ja kuormitus. Lenkille lähteminen tuntui raskaalta, ja aina väsytti. Ensimmäisen kerran koskaan pelkäsin menettäneeni juoksemisen viehätyksen. Halusin tarkistaa harjoitteluani ja jätin väliin puolikkaan Ruissalojuoksuisssa, koska en tuntenut olevani kunnossa enkä olisi varmasti ollut ennätyksessä kiinni. En liioin halunnut riskeerata Vantaan maratonia, johon olin vuoden viimeiseksi kisaksi ilmoittautunut. Se oli hyvä päätös, sillä Vantaalla paransin ennätystäni peräti seitsemällä minuutilla neljän kuukauden takaisesta Tukholmasta. Aikani oli 4:06:25, ja juoksu oli alusta loppuun todella juoksemisen arvoinen kokemus. Se palautti uskoni itseeni ja kestävyyteeni, siihen, että tiukan paikan tullen minussa on sittenkin naista vastaamaan haasteeseen.


Taas uudet Addut.
Tyytyväinen maratoonari.

Vantaan jälkeen maltoin palautella kunnolla. Kovempia treenejä aloin tehdä vasta kolmen viikon päästä. Kävin myös vapaauintikurssin, jossa sain hiottua kuntoon uintitekniikkaani. Juoksukilometrejäkin kertyi loppuvuotta kohden ihan kiitettävästi, vaikka marras - joulukuussa kärvistelin kaksi kertaa viikon mittaisen flunssan kourissa.

Vuosi oli kaiken kaikkiaan onnistunut. Säästyin kokonaan loukkaantumisilta ja rasitusvammoilta. Jalkani ovat kestäneet hyvin kasvavia kilometrejä ja kovenevia vauhteja. Venytteleminen kuuluu juoksurutiineihini, eli lenkki päättyy aina poikkeuksetta viiden minuutin venyttelytuokioon. Uskon, että minulla on vielä vuosia aikaa kehittyä juoksijana ja saavuttaa entistä kovempia tavoitteita. Nautin yhä voittopuolisesti keveistä pääntyhjennyslenkeistä, mutta olen oppinut myös pitämään kovemmista vauhdeista ja kivun sietämisestä.

Täksi vuodeksi olen hankkinut jo kaksi haastetta. Osallistumme mieheni kanssa huhtikuun lopussa Hampurin maratonille ja heinäkuussa ystäväni kanssa NUTS Pallas -minimatkalle eli 30:lle. Suurin uudenvuodenlupaukseni liittyy kuitenkin palautumiseen ja lepoon. Olen luvannut itselleni, että arki-iltaisin valot sammuvat kello 23, jotta saan kahdeksan tunnin yöunet. Riittävä lepo on ollut treenaamisessani jatkuvasti heikoin lenkki, ja odotan kiinnostuneena, miten tämän osion korjaaminen vaikuttaa kokonaisuuteen. Haasteita on myös monessa muussa asiassa, ja harjoitusten sovittaminen muuhun elämään onkin itsessään yksi iso haaste. Mutta eiköhän sekin onnistu, kun jättää turhuudet, kuten somessa roikkumiset väliin. Olen päättänyt myös huolehtia lihaskunnosta entistä paremmin. Vahva keskivartalo on kaiken a ja o, samaten voimakkaat jalat ja pakarat. Siksi salitreenaus ja sinne tänne sijoitetut loikkatreenit säilyvät ohjelmassa myös tänä vuonna.

Mutta nyt on aika mennä vuoden ensimmäiseen saunaan ja toivottaa kaikille lukijoille onnistumisten täyteistä uutta vuotta.

Kommentit

  1. Hieno vuosi erilaisine kokemuksineen Salla! �� :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Krista :) Sullakin taas alkanut kivasti kertyä juoksukilometrejä, hyvä hyvä!

      Poista
  2. Hienosti sujunut vuosi. Juostujen kilometrien määräkin noussut hienosti. Mukavaa juoksuvuotta 2017!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Janna! Hieno, ennätysten täyteinen vuosi sinullakin. Kepeitä kilometrejä tällekin vuodelle :)

      Poista
  3. Tosi hieno vuosi!! Enkat tietysti, mutta myös nuo erilaiset kisakokemukset. Vaikeiden kisojen tuomaa oppia osaa arvostaa myöhemmin. Mahtavaa tätä vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raita, samoin sinulle! Ja totta, vaikka vaikeiden tai epäonnisten kisojen jälkeen mieli on usein maassa, näin jälkikäteen niitäkin osaa arvostaa. Yhtä lailla sieltä on muisteltavaa :)

      Poista
  4. Hieno vuosi! Vaikeudet kasvattavat ja saavat meidät arvostamaan hyviä hetkiä enemmän. Onnea onnistumisista ja hyvää Uutta vuotta! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika! Totta puhut, asia on justiinsa niin :) tähän pätee sama lausahdus, jonka kätilö sanoi esikoisen synnytyksessä: "No pain, no gain!" 😊 Hyvää uutta vuotta myös teidän perheelle!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan kroonistunut insertiitti

Ymmärrän, että tässä on lantioni. Vihdoin ja viimein sain syyn kipeälle takareidelleni. Olin viime perjantaina 45 minuuttia magneettikuvauksessa, jossa lantioni aluetta kuvattiin laajalti suunnasta jos toisesta. Radiologi avasi tuoreeltaan näkemäänsä raportissaan, joten sain huokaista helpotuksesta jo ennen viikonloppua. Sitä ennen olin tehnyt monen vammasta kärsivän virheen ja lukenut erilaisilta foorumeilta vieraiden ihmisten kauhutarinoita. Jollakulla oli esimerkiksi hermot painuneet lihakseen kiinni, josta ne oli yksitellen pitänyt irrottaa. Minulla oikean lonkan MRI paljasti takareidestäni seuraavia tietoja: Repeytymää ei näy ja lihakset kuvautuvat säännöllisinä, symmetriset. Ei pehmytosahematoomia. Luurakenne on säännöllistä, ei rasitusosteopatiaan viittaavaa. Lonkkanivelessä ei näy poikkeavaa. Ischias-hermojen kulkureitit vapaat, ei femoroacetabulaariseen impingementiin viittaavaa eikä bursiittilöydöksiä. Istuinkyhmyn hamstring-kiinnityksessä oli havaittavissa v

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä iloinen toipilas odottelee toipumista ja harrastaa sillaikaa kaikkea muuta. Sellainen napsahti nyt pakosta, mutta ei se kuolemaksi ole. Magnesium ja kylmäpussista lämpökääreeksi muuttunut apuväline ovat ystäväni nyt.   Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä. Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä . Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen