tiistai 28. helmikuuta 2017

Superkilsat viikolla 8

Näköalatornissa.


Viime viikolla juoksin ennätyksellisen määrän kilometrejä. Juoksin lumessa, matolla, hitaasti, kovaa, aamulla, illalla. Mutta edelleenkään en kyllästynyt. Jotakin taikaa on juoksemisessa  - sekä treeniohjelmassa, joka tähtää tiettyyn tavoitteeseen ja josta tietää, että jossakin vaiheessa se tulee päätepisteeseensä. Näin ei ole tarkoitus jatkaa loputtomiin, mutta nyt treenataan. Vantaan maratonilla keksimäni itsetsemppausmantra on jäänyt käyttöön. Aina, kun mattojuoksussa tulee hetki, jolloin ei huvittaisi jolkottaa enää sekuntiakaan tuijottaen kojetaulua, alan hokea itselleni, että nyt on juoksemisen aika, nyt sinä keskityt tähän hetkeen. Pian se on ohi, ja sitten voit ajatella muita asioita. Mutta nyt juostaan. Se toimii! Kilometrit hupenevat, vaikka olisi kuinka tylsää. Kyse ei useinkaan ole jaksamisesta vaan siitä, että itsensä liikuttaminen paikallaan rullaavalla matolla on abrsurdia ja tympäännyn siihen nopeasti. Ulkona juostessa harvemmin tuollaisia ajatuksia tulee, mutta matto ei ole minua varten. Talvella treenatessa se on kuitenkin välttämätön, sillä loskassa/jäällä/lumessa ei voi vetää kaikkia ohjelman treenejä toivotusti läpi. Onneksi huomenna alkaa virallisesti kevät.


Kuva Facebookin Very Finnish Problems -ryhmän seinältä.

VKO 8
Ma: Alkuverkka hallissa 1,4 km, 6:23/km
Kuntosali 55 min
Ti: Kevyt 8,56 km + 3x100 m vedot / 52:18 / 6:07/km / KS 150 MS 162
Ke: Verkat matolla 5,73 km / 40:22 / 7:02/km / KS 142
Reipas tv 10 km / 57:00 / 5:42/km / KS 159 MS 166
To: Lepo
Pe: Kevyt 8,8 km / 54:59 / 6:14/km / KS 152
La: Verkat matolla 3,6 km / 25:24 / 7:03/km / KS 143
4 x 2000/2' matolla
Su: Matolla pitkis 24,3 km / 2:32:00 / 6:15/km / KS 150
Juoksukilometrejä yhteensä 70,39 km, keskivauhti 6:09/km

Maanantaina oli lepoa treeniohjelmasta, mutta salipäivä urheiluhallissa. Aloitin 1,4 kilometrin verkalla ja tein pari satasen vetoa. Lihaskuntoa päälle. Tiistaina kevyt 8 km ja kolme satasen vetoa. Oli aika kylmä, pakkanen kiristyi. Otti henkeen ja jalat tuntuivat väsyneeltä, mutta kunto ei. Olen kuunnellut Yle Areenalta nyt jo vaikka mitä mielenkiintoisia keskusteluohjelmia ja dokumentteja, tuntuu toimivan hyvin näillä kevyillä lenkeillä. Vedoissa ja reippaissa edelleen musiikkia.

Keskiviikkona tasavauhtinen reipas mattokymppi. Ei mitään asiaa ulos, lunta ja jäätä vaikka millä mitalla. Kymppi kulki ihan mukavasti tahtiin 5:42/km, joka onkin jo lähellä neljän tunnin maratonvauhtia. Syke pysyi matalana pitkään, vasta ihan viimeisillä kilometreillä alkoi vähän nousta. Jalat edelleen väsyneen tuntuiset, mutta muuten ei ongelmaa. Peruspsyykkausta matosta johtuen. Torstaina olin yllättävän väsynyt edellisen päivän treenistä ja oli Tampere-päivä. Siirsin palauttelulenkin perjantaille, mikä oli viisasta, sillä perjantaina olin taas iskussa. Kevyt 8,8 km auraamattomilla teillä sujui mukavasti, vaikka jalkoja alkoi hangessa juokseminen jossakin vaiheessa särkeä.

Lauantaina jälleen mattojuoksua. Tällä kertaa neljä paritonnista. Verkat jäivät tavallista lyhyemmiksi, koska piti kiiruhtaa salilta seuraavaan paikkaan. Paritonniset menivät taas kovempaa kuin viimeksi ja nyt myös aika kevyellä fiiliksellä. Vasta viimeisessä alkoi hengästyttää, mutta ei uuvututtaa. Tällaiseen treeniin matto on ihan kiva.

1/4 tahti 5:33 11.06 KS 156 MS 162
2/4 tahti 5:21 10.42 KS 158 MS 164
3/4 tahti 5:10 10.20 KS 161 MS 167
4/4 tahti 5:00 10.00 KS 165 MS 171


Sunnuntaina oli vaihtoehtona mennä auraamattomille teille vetäisemään viikon 24 kilometrin pitkis tai sitten tampata se matolla. Halusin mennä perheen kanssa pulkkamäkeen, olihan sääennusteen mukaan viimeiset lumiset mahdollisuudet ja sitä paitsi laskiaissunnuntai, joten valitsin jälkimmäisen. Sain seurakseni mieheni, vaikka vierekkäisistä matoista huolimatta sanoja ei juuri vaihdettu, joitakin hysteerisiä naurunpyrskähdyksiä kyllä. Minä kuuntelin Ville Haapasalon Et muuten tätäkään usko -äänikirjaa ja mies vieressä tiededokumenttia. Televisiosta tuli hiihtoa, mutta jossakin vaiheessa en jaksanut vilkuilla edes sitä. Puolivälissä matkaa pidin vessatauon, 19,5 kilometrissä pysähdyin hetkeksi juomaan. Muuten juoksin tauotta 24,3 kilometriä matolla yhteensä 2 tuntia 32 minuuttia. Jalat olivat melko pökkelöt sen jälkeen. Kuvittelin, että olen jossakin vieraan valtionjohdon järjestämässä kidutuksessa ja jos en suoriudu tehtävästä, seuraavaksi on luvassa jotakin paljon pahempaa. Menihän se siitä. Seuraavaksi valitsen ne auraamattomat tiet. Hyvä puoli oli, että tahti 6:15 ei tuntunut missään vaiheessa liialliselta ja keskisyke oli 150. Söin muuten yhden geelinkin tuossa puolivälissä matkaa, hehhehee.

Nyt on poikkeuksellisesti kevyt viikko, koska viikonlopun olen Ruotsissa, ja vaikka sielläkin voi juosta, aikaa on rajallisesti. Treeni-intoa jokaiselle!




tiistai 21. helmikuuta 2017

Yhdeksän viikkoa Hampurin maratoniin

Kuusi viikkoa juoksuohjelmastani on nyt juostu. Kaksi sarjaa kahden kovan ja yhden kevyen viikon treenikokonaisuuksia. Kehoni on kestänyt lisääntyneen rasituksen ihmeellisen hyvin. En ole uupunut, ja olen välttynyt loukkaantumisilta. Välillä jalat ovat olleet jumissa, ja jäisillä teillä nastalenkkareilla juokseminen on maistunut puulta. Kuuden viikon aikana en kuitenkaan ole kertaakaan varsinaisesti väsynyt juoksemiseen tai erilaisiin treeneihin. Harjoitukset on ajoitettu pitkin viikkoa omien menojeni mukaan niin taidokkaasti, että palautuminen on toteutunut oppikirjan tarkkuudella. En ole tuntenut itseäni väsyneeksi tai kärsinyt uniongelmista, päinvastoin olen saanut treeneistäni voimaa ja hyvää energiaboostia ajatustyöhöni jota toteutan työpäivisin - tai oikeastaan salakavalasti aina kun olen hereillä.


Hesarin Torstai-liitteessä neuvotaan palautumaan oikein 19.1.

Hampurin maratoniin on nyt yhdeksän viikkoa. Seitsemäs treeniviikko harjoitusohjelmastani on polkaistu käyntiin, ja ruuveja on kiristetty entisestään. Tällä viikolla reipas treeni pidentyy, samoin parintonnin vetoja on yksi aiempaa enemmän. Saapa nähdä, jatkuuko vauhdinkasvun nousujohteisuus edelleen. On tuntunut ihmeelliseltä, että vaikka juokseminen on kevyempää, kello näyttää kovempaa tahtia jopa matalammalla sykkeellä. Täytyy uskoa, että sykepohjainen maratontreeni puree.

Viime viikko oli kevyt, palauttava viikko. Yksi lenkki oli sellainen, että sykkeeni nousi tavallista korkeammalle vaikka vauhti ei ollut kummoinen. Huolestuin, mutta turhaan - seuraavana päivänä kulki taas. Taisi olla syynä vain se aika kuukaudesta. Tässä katsaus viime viikon treeneihin.

VKO 7
Ma: Alkuverkka hallissa 1 km, 6:20 min
Lihaskunto urheiluhallissa 1h
Ti: Lepo
Ke: Kevyt 8,29 km / 51:27 / 6:12/km / KS 155 MS 164
To: Verkat matolla 6,13 km / 44:36 / 7:16/km / KS 146
Matolla vetoja: 10 x 200/200 = 4 km / 33:57 / 8:29/km KS 152 MS 170
Pe: Lepo
La: Kevyt 8,21 km / 53:15 / 6:29/km / KS 155 MS 166
Retkeily 2h30min
Su: Pitkis 18,52 km + 3 x 100m aukkarit / 1:54:17 / 6:10/km / KS 152 MS 159
Kehonpainoharjoitus 15 min
Juoksukilometrejä yhteensä 46,03 km, keskitahti 6:32/km

Viikko alkoi voimatreenillä. Alkuun juoksin hallissa kilometrin verkkaa, sitten tein jalkapainotteisen treenin, kuten yleensäkin. Se sisältää vähän vaihdellen takareisiä laitteessa (35kg), penkillenousuja (3 x 10 - 15 per jalka), kyykkyjä tangolla (35kg), rinnallevetoja (15kg), taka- ja etureidet taljassa (23kg), sivuttaiset vatsalihakset, ylätaljan (32kg), selkälihakset (5kg) ja suorat vatsalihakset. Lisäilen kattaukseen esimerkiksi askelkyykkyjä ja loikkia, joskus teen pohkeita, myös painot vaihtelevat päivän kunnon mukaan.

Tiistaina oli levon vuoro. Tai ohjelmassa olisi ollut kevyt 8 km:n lenkki, mutta olin lähtenyt Tampereelle jo ennen seitsemää ja palautunut kotiin seitsemältä, joten annoin periksi väsymykselle ja siirsin seuraavaan päivään. Keskiviikkona pääsin matkaan jo iltapäivällä, jolloin olikin vielä valoisaa. Mahtavaa. Tiet olivat kuitenkin edelleen pääosin jäässä. En muista, koska olisin viimeksi juossut ulkona ilman nastoja. Sarvat ovat onneksi muotoutuneet jalkoihini jo ihan hyvin. Maksimisyke lipsahti ylämäessä turhan korkeaksi, sykepiikki käväisi 164:ssä, kun sen olisi pitänyt olla max. 160. Jalkaterissä tuntui kummasti vähän arkuutta ja jalat olivat muutenkin yllättävän jumiset. Juoksu kulki silti ihan hyvin.

Torstaina oli vuorossa vetotreeni, jota olin jo odotellutkin. Arvoin loppuun saakka, menenkö juoksemaan matolle vai radalle, mutta onneksi valitsin kuntosalin, sillä treeniin menikin yllättävän paljon aikaa, enkä olisi saanut sitä hallissa valmiiksi. Sali on pidempään auki. Olin jo kaipaillut lyhyempiä ja kovempia vetoja, joten niitä nyt sain. Ensin alkuverkkaa 2,7 km tahtiin 6:58, sitten kiihdyttelyä 300 m tahtiin 6:15 ja lopuksi kaksi vetoa nelosen pintaan. Sitten kymmenen 200 metrin vetoa 200 metrin todella rennolla hölkkäpalautuksella. Lyhyiden vetojen treeni onnistuu ihan hyvin matolla niin, että ensin kiihdytetään matto haluttuun vauhtiin, hypätään kyytiin, ja kun 200 metriä on täynnä, hiljennetään hölkäksi. Sitten taas hetkeksi pois, uusi kova vauhti ja kyytiin.

Juoksin vedot vähän kovempaa kuin ohjeessa neuvottiin. Nostin tahtia veto vedolta seuraavasti: 4:37 / 4:35 / 4:33 / 4:30 / 4:28 / 4:26 / 4:24 / 4:23 / 4:21 / 4:19. Tarkoitus oli, ettei mene hapoille, mutta ei ollut edes lähellä. Vedot kulkivat rennosti ja huomattavasti kovempaa olisi mennyt, mutta tämä oli vallan virkistävä harjoitus. Keskisyke oli 152, maksimi 170 eli jäi alle anaerobisen kynnyksen, joka minulla siis 174. Palautuksen hölkkätahti oli maltillinen 9:20. Hauska oli huomata, että vaikka kovaa vauhtia tuli kaikkiaan yhteensä 2 kilometrin verran, treeni ei juuri tuntunut jälkeenpäin. Annoin silti itseni palautua perjantain enkä mennyt salille, vaikka aikomus ensin oli.

Lauantaina oli viikon huonoin lenkki. Tai varsinainen juokseminen oli aurinkoisessa säässä mukavaa, mutta syke nousi ylämäissä yllättävän kovaksi ja tahti ei päätä huimannut. Päättelin, että kuntoni tekeytyy. Kevyttä juoksua vähän päälle 8 km, mutta maksimisyke jopa 166. Lauantaina menimme vielä Vaarniemen luonnonsuojelualueelle Lemunniemeen perheen kanssa retkeilemään. Reitti nousee jyrkästi rinteeseen rakennettuja askelmia ja portaita pitkin huipulle, jossa on näköalatorni ja mahtavat näkymät merelle. Sinne me kapusimme ja paistoimme laavun grillillä makkaraa. Jokainen huipulle noussut porukka raahasi juurelta polttopuita varuiksi mukanaan, joten niitä oli siellä jo kasapäin. Oli todella leppoisaa. Nykyään nautin tämänkaltaisesta rentoutumisesta eniten. Luonnon keskellä, perheen parissa. Mitäpä sitä ihminen muuta.

Sunnuntaina oli jäljellä viikon pitkis. Lähdin taas totuttuun tapaan pojan jalkapallotreeneistä juoksemaan. Tällä kertaa lenkki sujui hyvin, turhaan huolestuin edellisen päivän korkeista sykkeistä. Nyt pysyivät hyvin aisoissa, maksimikin vain 159, vaikka lenkin lopussa oli kolme satasen vetoa. Aurinko alkoi paistaa mukavasti kesken harmaan tihkusateen. Maa oli suurelta osin paljas, mutta vielä mentiin Sarvoilla, mikä oli hyvä valinta, sillä paikoin osui eteen liukasta jäätikköä. Loppulenkistä alkoivat vähän käsivarret väsähtää, samoin joitakin tuntemuksia oli takareisissä. Illalla siksi vielä kehonpainoharjoitus, johon kuului lantionnostot, punnerrukset ja lankutus.

Ihan mukava kevyt viikko. Nyt ollaan taas asian äärellä ja painetaan täysillä. Hyvää treeniviikkoa kaikille, muistakaa myös lepo!


Retkeileminen perheen kanssa on nykyään mielestäni parasta rentoutusta.

Etsi panda.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Kilometrejä viikoilla 5 ja 6

Kaksi viime viikkoa ovat olleet jälleen kovia treeniviikkoja, mikä tarkoittaa, että kilometrejä on kertynyt kummallakin yli 60. Kuormitus tuntuu olevan itselleni juuri sopiva, mikä on oikeastaan aika mielenkiintoista, koska aikaisemmin minulle kertyi viikkokilometrejä 30 - 40, ja olin silti usein uupunut. Nyt en ole, jalkani vain ovat välillä jumissa. Hitaammat ja pidemmät lenkit ovat kasvattaneet juoksukuntoani paremmin kuin maksimaaliset lyhyet treenit, sen näkee syke- ja vauhtikehityksestä. Kun ensimmäisellä treeniviikolla juoksujeni keskivauhti oli 6:56/km, viime viikolla se oli 6:20/km sisältäen siis reippaat, kovat ja hitaat treenit. Sykearvot ovat kuitenkin pysyneet lenkeillä samoina, reippaassa treenissä jopa laskeneet. Viime lauantaina parintonnin vedoissa en päässyt edes yli anaerobisen kynnyksen, joten vauhteja täytyy lisätä. Kehitys on siis ollut toivotunlaista, ja mikä parasta: juokseminen tuntuu todella mukavalta ja kevyeltä! Sunnuntain 23 kilometriäkin vain hujahti, en kiinnittänyt oikeastaan edes huomiota juoksemiseen, vaan kuuntelin kaksi mielenkiintoista keskusteluohjelmaa ja ihastelin mahtavia kevätmaisemia ja -tuoksuja.


Hullu juoksija ottaa lenkin jälkeen kuvan instaan.


Nyt on kevyt viikko, mikä sekin on kivaa, saa luvalla ottaa rennommin, ja aikaa jää enemmän muuhunkin.

VKO 5
Ma: Lepo
Ti: Kevyt 8,1 km / 52:09 / 6:26/km / KS 151 MS 161
Ke: Alku- ja loppuverkka 6,13 km / 43:48 / 7:08/km
Reipas 8,11 km / 47:51 / 5:54/km / KS 164 MS 169
To: Kevyt 8,08 km + ruskoja / 55:18 / 6:50/km / KS 151 MS 165
Pe: Kuntosali 75 min, alkuun 15 min spinningiä
La: Verkat matolla 6,09 km / 44:14 / 7:15/km / KS 142
3 x 2000/2' matolla
Su: Pitkis 23,05, loppuun 3 x 80-100m vetoja / 2:27:58 / 6:25/km / KS 152
Mäenlasku 1h
Juoksukilometrejä yht. 65,56 km, keskivauhti 6:27/km


Nyt kun kirjoitan parin viikon takaisia treenejä, tuntuu kuin niistä olisi ikuisuus. Sillä välin on tullut ihan keväistäkin. Joka tapauksessa, silloin maanantaina oli lepo. Tiistaina jäätikköhiippailu iltasella vielä Icebugit jalassa. Ne kyllä pitävät erinomaisen hyvin. Pohkeet ja takareidet olivat kireinä, mutta juoksu kulki kevyesti. Keskiviikkona sain ne liian isot Sarvat ja menin heti reippaalle lenkille ulos. Jo alkuverkassa kengät tuntuivat vähän huonoilta, ja kiristin ne niin, etteivät ainakaan tuntuisi väljiltä. Siksi reippaalla osuudella jalkoja särki ja ne alkoivat puutua. Reipas kulki nopeammin kuin edellisellä kerralla samoilla sykkeillä, ja reitti oli todella jäinen, joten juokseminen oli myös tavallista raskaampaa. Hassua, että kengät tuntuivat reippaalla osuudella paremmilta kuin hitaalla. Loppuverkassa jalat olivat aivan tohjona, ja eteneminen oli köpöttelyä. Jotenkin en vielä luottanut Sarvojen pitoon, ja jännitin itselleni epätyypillisesti hartioita. Seuraavana päivänä olivat niskat kipeinä. Huomasin, että ainakin yleensä juoksen hartiat rentoina. Kesken reippaan tuli sellainen olo, että lantiossa ei ole voimaa. Kotona piti tehdä lantionnostoja selinmakuulta toinen jalka suorana ja toinen koukussa. Se on hyvä liike ja nopeasti tehty.

Torstaina oli vuorossa kevyt 8 km, ja jokaisen kilometrin alkuun 20 - 30 sekunnin vetoja. Ne antavat potkua muuten tasapaksuun lenkkiin, mutta eivät rassaa yhtään. Tässä vaiheessa jäällä juokseminen alkoi tosissaan tympiä, koska kaikki muistiinpanoni harjoituspäiväkirjassa ovat täynnä valitusta nastoilla juoksemisesta jäätiköllä. Perjantaina pääsimme pitkästä aikaa mieheni kanssa salille yhdessä. Poljin alkuun 15 minuuttia spinningiä ja sitten perussetti: penkillenousut, askelkyykyt, takareidet taljalla, kyykyt tangolla, core ja ylätalja. Moni asia sujuu räväkämmin ja isommilla painoilla kuin ennen. Voimaa on siis tainnut tarttua.

Tähän väliin muuten kerrottakoon vähän miehen treeneistä. Hän treenaa vähän vähemmän kuin minä mutta kehittyy paljon nopeammin, hehheh. Hän on juossut nyt kaikki treeninsä matolla. Tässä vähän kuvaa kehityksestä: ensimmäinen kova kymppi keskitahtiin 5:30. Seuraava kymppi tahtiin 5:18. Eilen hän teki kiihtyvän kympin, josta kaksi viimeistä kilsaa menivät tahtiin 4:35! Oli kuulemma inhaa, mutta luonto ei antanut periksi lopettaa kesken. Ja minä kun varasin hänen takiaan myöhäisemmät lennot Hampurista kotiin, hahaha.

Lauantaina menin taas salille juoksemaan paritonnisia matolla. Alkuverkassa tahti 6:58, lopussa 300 metriä reippaammin 6:15 tahtia, sitten 3 x 20 sekunnin aukkaria. Paritonnisissa kovemmat vauhdit ja matalammat sykkeet kuin kolme viikkoa sitten, hyvältä näyttää siis. Hassusti toisessa vedossa takareidet olivat liekeissä, mutta vika meni taas vahvemmin. Vasta viimeisessä sain mennä yli anaerobisen kynnyksen, kovempaakin olisin voinut sen vetää.

1/3 aika 11.04 tahti 5:32 KS 155 MS 161
2/3 aika 10.30 tahti 5:15 KS 164 MS 172
3/3 aika 10.13 tahti 5:07 KS 167 MS 175

Loppuverkka taas inhokki. Litimärkänä pakko raahustaa, mutta sain tarkasteltua juoksuasentoa, joka näytti pysyvän hitaassa hiippailussakin ihan kasassa. Sunnuntaina kevyt 23,05 kilometriä. Harmaan päivän pitkis lumisohjossa kulkikin yllättävän kevyesti. Pitkiksen loppuun kolme sadan metrin vetoa. Kyllä huomaa, että kroppa alkaa kestää pitkiä juoksuja vain juoksemalla pitkiä juoksuja.
 

Oikean kokoiset Sarvat ovat hyvät uudet luottokengät.

VKO 6
Ma: Lepo
Ti: Kevyt 8,35 km / 53:04 / 6:21/km / KS 152
Ke: Verkat 4,87 km / 33:43 / 6:55/km matolla
Reipas 8 km / 46:32 / 5:49/km / KS 160 matolla
To: Verkka hallissa 1 km / 6:40 / 6:40/km
Kuntosali 55 min
Pe: Kevyt 8,26 km / 53:29 / 6:28/km / KS 154
Hieronta 45 min
La: Verkat 6,13 km / 44:36 / 7:16/km matolla
3 x 2000/2' matolla
Kävely metsässä 1h
Su: Pitkis 23,05 km / 2:26:29 / 6:20/km / KS 150
Juoksukilometrejä yhteensä 65,66 km, keskivauhti 6:20/km

Viikko käyntiin taas lepopäivällä. Tiistaina totutusti kevyt 8 km. Olin Tampereella aamusta iltaan ja pakottauduin lenkille. Olisin siirtänyt, mutta kun keskiviikkonakin piti jolkottaa. Pakkasta -12 astetta, siinä rajoilla että pystyi omaa vauhtiaan juoksemaan. Mutta kyllä vaan ajatukset virkosivat! Keskiviikkona siis reipas 8 km, tällä kertaa matolla. Vaikka matto tuntui erityisen puuduttavalta ja piti psyykata minuutti minuutilta ja kilometri kilometriltä että huvitti tehdä homma loppuun, niin vauhti oli taas kasvanut ja syke pysyi matalammalla, maksimikin vain 165.

Torstaina oli viikon voimailupäivä urheiluhallissa. Alkuun kilometrin verkka radalla, sitten perussetti kaikkea, mitä yleensäkin salilla teen. Perjantaina mukava aamulenkki kuntoradalla. Kevyt 8 km ja jokaisen kilometrin alkuun taas vetoja. Ensimmäistä kertaa oikeankokoiset Sarvat jaloissa. Vielä vähän kovat, mutta muuten oikein hyvät. Illalla hierojalla jalkamöyhennyksessä. Oli muuten kipeät! Erityisesti pohkeissa kamalia jumeja. Lauantaina olimme ensin kaverini ja hänen labradoodlensa sekä lasten kanssa tunnin metsälenkillä. Teemana totuta lapset koiraan ja toisinpäin. Hyvin toimi! Ihana koira. Iltapäivällä paritonniset matolla. Saman kaavan mukaan. Alku vähän tahmeampaa, vikassa tunsi juoksevansa. Meni suurimmaksi osaksi reippaasti anaerobisen kynnyksen alapuolella, joten ensi kerralla kovempi vauhti. (4:35?? Nope.)

1/3 aika 10.54 tahti 5:27 KS 159 MS 166
2/3 aika 10.29 tahti 5:15 KS 164 MS 169
3/3 aika 10.10 tahti 5:05 KS 168 MS 174

Sunnuntaina ihana aurinkoinen pitkis pitkin maita ja mantuja. Juoksin yhden lempireiteistäni, joka kulkee Aurajoen alajuoksulla (kumpi se on? No kauempana merestä kuitenkin), ylittää joen riippusillalla, kiertää Metsämäen raviradan, ja mutkittelee Virnamäen kulttuuripolulla Aurajoenrannassa aina Tuomiokirkolle saakka. Oli oikein leppoisaa, ja totta tosiaan, nämä yli parikymppiset eivät ole enää niin tylsiä kuin alussa. Vauhtikin taas noussut. Jee.

Kyllä nyt kelpaa, kun päivät pitenevät ja ilmassa alkaa olla kevään tuoksuja. Huomaan jo vallan kuplivani kevään odotusta. Mukavaa treeniviikkoa kaikille!

Lapsia ja eläimiä metsäpolulla.

Turun yksi kauneimmista paikoista.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Päättämättömyyden palkka

Viime postauksessa kerroin, että hankin upouudet Sarva Xero 3:t vuosien aikana kuluttamieni Icebugien tilalle. (Ne olivatkin muuten Icebug Anima-L:t eikä Anima2:t, kuten viimeksi virheellisesti kerroin.) Ostin kengät kivijalkamyymälästä, jossa sain ensiluokkaista palvelua.

Olen melko ennakkoluuloton asiakas, ja ostan paljon vaatteita ja kenkiä verkkokaupoista. Useimmiten minun ei tarvitse palauttaa mitään, joten yleensä ostokset menevät nappiin. En luonnehtisi itseäni päättämättömäksi, sillä tavallisesti intuitioni kertoo nopeasti, mihin minun kannattaa rahani hassata. Toisin sanoen minun on helppo päättää, haluanko vihreän paidan, jossa on pitkät hihat, vai keltaisen paidan, jossa ei ole hihoja ollenkaan jne. Valintaa vaativat asiat eivät tuota minulle useinkaan päänvaivaa.

Mutta nyt! Kuinkas sitten kävikään...
Menin siis Turun Suunnistajan kauppaan, ensimmäistä kertaa elämässäni. Olin nähnyt, että jo pidemmän aikaa harkitsemani Sarvat olivat siellä kelpo tarjouksessa. Koska en tiennyt kyseisen merkin mitoituksesta, en viitsinyt summissa tilailla netistä, vaan menin suoraan myymälään. Se vaati hieman aikataulutusta, koska liike menee kiinni viideltä, enkä yleensä niihin aikoihin ole siellä päinkään.

Kuten kerroin, pohdin kokoa ensimmäisellä visiitillä pitkään. Yleensä minulla on juoksutossuissa koko UK5, joka vastaa Suomen kokoa 38. Se on noin 24-senttiselle jalkaterälle juuri sopiva. Kun puin Sarvan jalkaani, se tuntui yllättäen aavistuksen tiukalta, oikeassa jalassa, joka on minulla se isompi lättänä. Vasen oli mukisematta ihan ok. Ikäväkseni koko UK5,5 oli Turun myymälästä loppu, mutta avulias myyjä katsoi koneeltaan, että sitä on vielä sekä Helsingissä ja Tampereella. Iloisena sieltä tilaamaan ja odottelemaan.

Seuraavana päivänä sain tekstiviestin, että kengät ovat tulleet, tervetuloa kokeilemaan. Menin, ja nyt UK5,5 tuntuikin aavistuksen isolta! Olin hämmentynyt, mutta koska a) en ole tottunut asioimaan kivijalkamyymälöissä, joissa saa henkilökohtaista palvelua, koska b) sellaisia kivijalkamyymälöitä ei juuri enää missään ole, niin c) panikoiduin, kun ajattelin, että olenpa aiheuttanut vaivaa, kun minun vuokseni on pitänyt tilata toisesta kaupungista kengät, jotka eivät nyt ehkä olekaan hyvät! Siksi hätäpäissäni en tunnustellut kenkiä enää sen tarkemmin vaan sanoin, että kyllä minä nämä otan, kiitos ja näkemiin.

Illalla menin lenkille uudet Sarvat jaloissani. Jo pelkkä tietoisuus kenkien mahdollisesta väljyydestä alkoi häiritä ensikilometreistä alkaen. Se ei tietenkään auttanut asiaa, että ne olivat uutuuttaan vielä jäykät, kantapäätä alkoi särkeä. Kolmen kilometrin jälkeen oli pakko pysähtyä kiristämään nauhoja. Lenkin jälkeen jalkani itkivät itkuvirttä ja illalla sängyssä maatessa niitä särki. Se johtui mitä luultavimmin liian kireästä nauhoituksesta, liian pitkästä lenkistä jääpinnalla upouusilla kengillä, ja ehkä myös siitä, että ainakin vasemmassa jalassani tossu oli oikeasti liian iso. 

Kotona katsoin kenkien sisämittaa, joka oli 24,8 cm:n jalkaan sopiva. Melkein sentin isommat kuin mitkään muut juoksutossuni paitsi ne Adidakset, jotka ovat liian isot. Mietin, mitä ihmettä nyt teen. En enää ikinä kehtaisi mennä kauppaan kyselemään, voisinko sittenkin vaihtaa pienempiin. Myyjä pitäisi sekopäisenä, tai ainakin mistään mitään tietämättömänä pölvästinä. Perussuomalainen - tai ainakin perusturkulainen mitä ne minusta ajattelee -mentaliteetti puski voimalla pintaan.

Laitoin kengät Facebookiin myyntiin. Menin Intersportiin toteamaan, että siellä ei ole enää ainoitakaan naisten nastalenkkareita jäljellä (paitsi netissä). Kävin XXL:ssä toteamassa, että omaa kokoani ei enää ole missään nastoissa. Kukaan ei ollut kiinnostunut myynti-ilmoituksestani.

Lopulta laitoin kivijalkamyymälään tekstiviestin, jossa tiedustelin, saako kerran juostuja tossuja vaihtaa. Sain vastaukseksi ystävällisen vastauksen, että jos kengissä ei ole suuremmin käytönjälkiä, onnistuu, ja kysymyksen, mihin kokoon haluaisin vaihtaa, jotta myyjä tietää varata ne minulle valmiiksi. Oli pakko vastata, että no minä olen sen sarvojen ostaja, tarvitsisin sittenkin ne vitoset, terveisin maailman surkein asiakas. Ja arvatkaapa, mitä myyjä vastasi. En ole maailman surkein, vaan hassuin asiakas! Mutta koko UK5 on mitä luultavimmin loppu koko tehtaalta, että hän palaa sitten, kun saa varmistuksen asiaan.

Juoksin eilen 23 kilometriä niillä vanhoilla Icebugeillani. Ne tuntuivat taas yllättäen ihan hyviltä.



Viattomat raukkaparat hinkuisivat lenkille!





keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Palautteluviikko 4

Mahtava tammikuun aurinko.




Juoksin tammikuussa uuden juoksuohjelmani ansiosta enemmän kuin koskaan ennen yhden kuukauden aikana. Kilometrejä kertyi kaikkiaan 209. Mahtavinta tässä on, että keho tuntuu kestävän kasvavaa määrää hyvin. Olen huomaamattani alkanut taas käyttää rullaa, ja venytteleminenkin maistuu entistä enemmän. Kaipa sitä tekee sellaisia asioita, joita keho pyytää. Pohkeet ja takareidet ovat tuntuneet kyllä melkoisen kireiltä tai jumittavilta, mutta lenkki kulkee silti kevyenlaisesti. Samoilla sykearvoilla tulee aavistuksen nopeampia kilometrejä, joten voisi sanoa ohjelman purevan juuri sinne minne pitääkin.

Tammikuun viimeisellä viikolla juoksin yhteensä 5 h 48 min 45 s ja kilometreissä 44,61 km keskivauhdilla 6.28/km. Kun juoksemiseen käytettyä kokonaisaikaa katsoo, se vaikuttaa mielestäni hyvin vähäiseltä ajalta. Jos en urheilemisen lisäksi liikkuisi yhtään, tuo kokonaisaika ei ikinä kompensoisi sitä aikaa, jonka käytän päivittäin työpöydän ääressä istumiseen. Viime viikolla kuitenkin myös pyöräilin, kävin parin tunnin kävelyllä kaverin kanssa sekä voimailin kuntosalilla. Mutta silti, aika vähäiseksi muu liikkuminen jää, kun talvella käytän suurimmaksi osaksi autoa liikkumiseen paikasta toiseen. Siihen on monia syitä. Autolla säästää aikaa. Se on helpoin tapa kuljettaa lapsia. Ja käydä kaupassa täyttämässä viikoittaiset varastot. Kun menen Tampereelle, kuljen linja-autoasemalle aina pyörällä, sillä se on nopeinta. Vaikka autolla pääsisikin pikimmin määränpäähän, parkkipaikan etsiminen veisi kohtuuttoman ajan, sitä paitsi siitä pitäisi maksaa. Mieluiten pyöräilisin paikasta toiseen, mutta tässä elämäntilanteessa se ei käy päinsä.


Sitten ne treenit.
Ma: Alkuverkka hallilla 10 min / 1,6 km
Kuntosali 1h
Ti: Lepo
Ke: Kevyt 8,14 km / 54:18 / 6:40/km / KS 151
Mäenlasku 1h
To: Core 10 min
Pe: Kävely kaverin kanssa 10 km / 2 h
Alku- ja loppuverkat: 6,29 km / 43:04 / 6:50/km
Reipas 5,02 km / 29:34 / 5:53/km / KS 165
La: Kevyt 8,1 km / 54:40 / 6:47/km / KS 147
Su: Kevyehkö 15,50 km / 1:37:09 / 6:16/km / KS 157
Juoksukilometrejä yht. 44,61 km

Tällä kevyellä viikolla jouduin vähän rukkaamaan harjoituskalenteriani muiden menojen vuoksi ja vaihtelin treenipäiviä. Siksi kuormitus kallistui loppuviikkoon, jolloin olin myös töissä. Tuntuma kuitenkin hyvä. Maanantaina olin urheiluhallilla, jossa aloitin 1,6 kilometrin verkalla. Sitten askelkyykkyjä, takareittä laitteella, kyykkyjä tangolla, penkillenousuja, pakaraa ja takareittä taljalla sekä core ja vähän hartioitakin. Oli tehokas treeni, tuli kunnolla paikatkin kipeiksi ja tuntui että voima tarttui.

Tiistaina lepo. Teki hyvää, sillä sunnuntain pitkä lenkkikin tuntui vielä jaloissa. Keskiviikkona ensin tunti mäenlaskua lasten kanssa ja sitten kevyt 8 km. Ohjeena oli pitää syke lähellä 152:aa koko lenkin ajan. Oli jotenkin vaikea pitää askelta kurissa, olisi ollut menohaluja. Vaikka jalat olivat vähän väsyneet ja icebugit tuntuivat kovilta, flow vei hetkittäin mennessään. Hyvä lenkki.

Tähän väliin pieni puhe kengistä. Olen hankkinut nykyiset Icebug Anima2:t tammikuussa 2013. Ryhdyin kirjaamaan niillä juostuja kilometrejä viime talvena. Nyt mittarissa on liki 300 kilometriä, joten kokonaiskäyttö on aika paljon enemmän. Toki muistaakseni välissä oli yksi talvi, jolloin juoksin kengillä ehkä yhden tai kaksi lenkkiä. Nyt on juostu. Nastat pitävät erinomaisesti, mutta muuten kengät ovat alkaneet tuntua aika kovilta ja kolhoilta. Ehkä ne ovat olleet aina vähän jäykät, mutta ovat ne kyllä käytössä myös koventuneet. Ainakin iskunvaimennus on huonontunut. Siksi jalkani ovat olleet viime päivinä lenkeillä aika väsyneet. Hassu tunne: vaikka jalat ovat tukossa, juoksu kulkee! Tänään tilanteeseen tulee muutos, sillä hain Suunnistajan kaupasta hyvällä tarjouksella Sarva Xero3:t, joita moni on kehunut. Kenkä tuntui jo kaupassa hyvältä jalkaan, mutta pientä mietittävää aiheutti koko. Icebugeista olen juossut UK5:lla, mutta nyt koko tuntui oikeaan jalkaan aavistuksen naftilta. Etenkin kun kenkään laittaa vielä vähän paksumman sukan ja omat pohjalliset, ensituntumaa pitää kuunnella. Eriparijalkaisena mennään isomman ehdoilla, ja onneksi 5,5 kokoa sai tilattua vielä Tampereelta. Odotan illan reipasta innoissani uusilla kengillä. Kirjoitan niistä vielä oman postauksensa käyttökokemuksen perusteella (Icebugeihin verrattuna)

Torstaina olisi ollut viikon reipas, mutta siirsin sen perjantaiaamuun. Sen sijaan tein vain tiukan coren, josta sain vatsani kipeäksi. Avainsana: linkkuveitset ja keinutuoliselät.

Perjantaiaamuna oli ihana auringonpaiste, joten ennen työpäivää livahdin lenkille. Ensin alkuun verkkailua kolmisen kilometriä, sitten 3 x 50 metrin aukiveto. Juoksukeli oli täydellinen, mutta maa oli jääkoppurainen ja teki juoksemisesta vähän raskaampaa. Vitosen reipas kulki kivasti anaerobisella kynnyksellä koko matkan, ja keskitahti oli edelliseen reippaaseen mattojuoksuun verrattuna vähän koventunut. Lopuksi vielä kolme kilometriä verkkaa kotiin. Illalla kävin kaverini kanssa parin tunnin maailmanparannuskävelyllä. Pisti hien pintaan. Tällaista harrastan aivan liian vähän. Jos olisi koira, tilanne olisi toinen, mutta voisi sitä muutenkin kävellä. Kaikkea ei vaan ehdi.

Lauantaina kävin taas aamujuoksulla, kun lapset olivat vasta heränneet. Olin oikein ylpeä, että sain tämän itsestäni irti. Menin läheiselle kuntoradalle vetämään kolme kierrosta, tuloksena 8,06 km:n kevyt peekoo. Kuuntelin taas Ylen keskusteluohjelmaa, johon uppoutuessani lenkki meni vähän kuin itsestään. Syke pysyi matalampana kuin yleensä, vaikka tuntuma olikin jotenkin huohottavaisempi.

Sunnuntaina olikin vähän lyhyemmän pitkiksen vuoro. Juoksin töistä mutkan kautta kotiin 15,5 km. Olin ehtinyt saada harjoitusohjelmani kolmen seuraavan viikon treenit höystettynä ohjeella, että voin juosta kevyet lenkit myös alle 160:n sykkeellä. Tähän mennessä ohjeena oli juosta ne lähellä 152:n sykettä, nyt siis skaalaan vaihtelua tuntuman mukaan. Päätin kokeilla, miltä vähän kovempi vauhti tuntuu. Ensimmäinen kymppi kulki todella mukavasti, askel nousi ja olo oli kepeä. Mutta sen jälkeen alkoi vatsaa kivistää ja juoksemisesta tuli kivuliasta. Kotona kaikki muut olivat parin viikon sisällä kärsineet jonkinasteisista mahataudin oireista, mutta itse olin säästynyt. Yritti se pöpö näköjään minunkin vatsaani nakertaa, mutta tämän pidemmälle ei päässyt. Ajattelin, että tältä tuntuu, kun vatsaa kramppaa maratonilla, en ole sellaista kuunaan kokenut. Juoksin lopun matkan väkisin kotiin, vaikka ei se kivaa ollut. Tylsempää olisi kuitenkin ollut kävellä kylmissään ja vatsan edelleen sattuessa. Lopuksi tein kolme sadan metrin vetoa vauhdein 3:30 - 3:40. Ne tuntuivat yllättäen tosi hyviltä ja saivat vatsanikin jotenkin elpymään.

Sellainen viikko. Juokseminen on nyt ollut koko ajan mukavampaa. Kun vauhdit ovat kohdillaan ja rasitus sopiva, kunto näköjään alkaa hivuttautua ylöspäin.