Siirry pääsisältöön

Päättämättömyyden palkka

Viime postauksessa kerroin, että hankin upouudet Sarva Xero 3:t vuosien aikana kuluttamieni Icebugien tilalle. (Ne olivatkin muuten Icebug Anima-L:t eikä Anima2:t, kuten viimeksi virheellisesti kerroin.) Ostin kengät kivijalkamyymälästä, jossa sain ensiluokkaista palvelua.

Olen melko ennakkoluuloton asiakas, ja ostan paljon vaatteita ja kenkiä verkkokaupoista. Useimmiten minun ei tarvitse palauttaa mitään, joten yleensä ostokset menevät nappiin. En luonnehtisi itseäni päättämättömäksi, sillä tavallisesti intuitioni kertoo nopeasti, mihin minun kannattaa rahani hassata. Toisin sanoen minun on helppo päättää, haluanko vihreän paidan, jossa on pitkät hihat, vai keltaisen paidan, jossa ei ole hihoja ollenkaan jne. Valintaa vaativat asiat eivät tuota minulle useinkaan päänvaivaa.

Mutta nyt! Kuinkas sitten kävikään...
Menin siis Turun Suunnistajan kauppaan, ensimmäistä kertaa elämässäni. Olin nähnyt, että jo pidemmän aikaa harkitsemani Sarvat olivat siellä kelpo tarjouksessa. Koska en tiennyt kyseisen merkin mitoituksesta, en viitsinyt summissa tilailla netistä, vaan menin suoraan myymälään. Se vaati hieman aikataulutusta, koska liike menee kiinni viideltä, enkä yleensä niihin aikoihin ole siellä päinkään.

Kuten kerroin, pohdin kokoa ensimmäisellä visiitillä pitkään. Yleensä minulla on juoksutossuissa koko UK5, joka vastaa Suomen kokoa 38. Se on noin 24-senttiselle jalkaterälle juuri sopiva. Kun puin Sarvan jalkaani, se tuntui yllättäen aavistuksen tiukalta, oikeassa jalassa, joka on minulla se isompi lättänä. Vasen oli mukisematta ihan ok. Ikäväkseni koko UK5,5 oli Turun myymälästä loppu, mutta avulias myyjä katsoi koneeltaan, että sitä on vielä sekä Helsingissä ja Tampereella. Iloisena sieltä tilaamaan ja odottelemaan.

Seuraavana päivänä sain tekstiviestin, että kengät ovat tulleet, tervetuloa kokeilemaan. Menin, ja nyt UK5,5 tuntuikin aavistuksen isolta! Olin hämmentynyt, mutta koska a) en ole tottunut asioimaan kivijalkamyymälöissä, joissa saa henkilökohtaista palvelua, koska b) sellaisia kivijalkamyymälöitä ei juuri enää missään ole, niin c) panikoiduin, kun ajattelin, että olenpa aiheuttanut vaivaa, kun minun vuokseni on pitänyt tilata toisesta kaupungista kengät, jotka eivät nyt ehkä olekaan hyvät! Siksi hätäpäissäni en tunnustellut kenkiä enää sen tarkemmin vaan sanoin, että kyllä minä nämä otan, kiitos ja näkemiin.

Illalla menin lenkille uudet Sarvat jaloissani. Jo pelkkä tietoisuus kenkien mahdollisesta väljyydestä alkoi häiritä ensikilometreistä alkaen. Se ei tietenkään auttanut asiaa, että ne olivat uutuuttaan vielä jäykät, kantapäätä alkoi särkeä. Kolmen kilometrin jälkeen oli pakko pysähtyä kiristämään nauhoja. Lenkin jälkeen jalkani itkivät itkuvirttä ja illalla sängyssä maatessa niitä särki. Se johtui mitä luultavimmin liian kireästä nauhoituksesta, liian pitkästä lenkistä jääpinnalla upouusilla kengillä, ja ehkä myös siitä, että ainakin vasemmassa jalassani tossu oli oikeasti liian iso. 

Kotona katsoin kenkien sisämittaa, joka oli 24,8 cm:n jalkaan sopiva. Melkein sentin isommat kuin mitkään muut juoksutossuni paitsi ne Adidakset, jotka ovat liian isot. Mietin, mitä ihmettä nyt teen. En enää ikinä kehtaisi mennä kauppaan kyselemään, voisinko sittenkin vaihtaa pienempiin. Myyjä pitäisi sekopäisenä, tai ainakin mistään mitään tietämättömänä pölvästinä. Perussuomalainen - tai ainakin perusturkulainen mitä ne minusta ajattelee -mentaliteetti puski voimalla pintaan.

Laitoin kengät Facebookiin myyntiin. Menin Intersportiin toteamaan, että siellä ei ole enää ainoitakaan naisten nastalenkkareita jäljellä (paitsi netissä). Kävin XXL:ssä toteamassa, että omaa kokoani ei enää ole missään nastoissa. Kukaan ei ollut kiinnostunut myynti-ilmoituksestani.

Lopulta laitoin kivijalkamyymälään tekstiviestin, jossa tiedustelin, saako kerran juostuja tossuja vaihtaa. Sain vastaukseksi ystävällisen vastauksen, että jos kengissä ei ole suuremmin käytönjälkiä, onnistuu, ja kysymyksen, mihin kokoon haluaisin vaihtaa, jotta myyjä tietää varata ne minulle valmiiksi. Oli pakko vastata, että no minä olen sen sarvojen ostaja, tarvitsisin sittenkin ne vitoset, terveisin maailman surkein asiakas. Ja arvatkaapa, mitä myyjä vastasi. En ole maailman surkein, vaan hassuin asiakas! Mutta koko UK5 on mitä luultavimmin loppu koko tehtaalta, että hän palaa sitten, kun saa varmistuksen asiaan.

Juoksin eilen 23 kilometriä niillä vanhoilla Icebugeillani. Ne tuntuivat taas yllättäen ihan hyviltä.



Viattomat raukkaparat hinkuisivat lenkille!





Kommentit

  1. Mä pystyn niin eläytymään tuohon tapahtuneeseen. Lenkkariden kokojen välillä säätämisestä tulee varmasti harmaita hiuksia myös myyjille, ei ainoastaan asiakkaille.

    Toivottavasti saisit passelin kokoiset Sarvat allesi vielä tälle liukastelukaudelle. Mulla on peukut ojossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaapa mitä! Melkein heti, kun olin lukenut kommenttisi, sain kauppiaalta viestin, että hän on onnistunut saamaan mulle oikeankokoiset kengät 😊 Kyllä oli sun peukuista apua, kiitos!

      On kyllä oikeasti välillä niin pienestä kiinni nuo sopivat kengät. Aina välillä tehtaat menevät muuttelemaan hyväksi havaittuja malleja ja saattavat jopa pilata oivat kengät kokonaan! Näin mulle kävi joskus, kun Asicsin Nimbuksista tuli pikkuhiljaa omaan jalkaan ihan liian leveät. Mutta kaipa se niin on että virheistä oppii ja kokeilemalla vasta oppiikin 😊

      Poista
  2. Sama täällä! Minullakin on säätöä kokojen kanssa ja lisäksi jalkani ovat eri kokoiset. Aina jonpikumpi jalka saa vääränkokoisen kengän. Viime vuoden alussa etsiskelin lenkkikenkiä aktiivisesti.. ja taisin onnistua tilaamaan netistä kahdet samankokoiset kengät, joten toiset piti lähettää heti pois. Välttelen itse kivijalkamyymälöitä, sillä myyjätovat puheneet minut ostamaan kengät kuin kengät. Eli en ole valitettavasti löytänyt luottamussuhdetta ja onnistuneita kenkäkauppoja kivijalkamyymälän kanssa. Apua. Tästämuistinkin, että minun piätisi kohta pian alkaa taas etsimään uusia kenkiä.. eih!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lenkkikenkien ostaminen tuntuu kyllä välillä olevan varsinaista rakettitiedettä :) Ja jos mieleen hiipii vähänkään epäilys, että kengät eivät ole hyvät, niin ajatus kasvaa varmasti häiritseväksi juoksun aikana. Tänään kävin koeajamassa uudet Sarvat, siis ne pienemmät, enkä tajua, miten ne muka tuntuivat ekalla kerralla liian pieniltä. Ne olivat ihan täysin sopivat!! :) Tsemppiä sulle kenkäostoksille, toivottavasti löytyy hyvät!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Piilevä raudanpuutos

Tämän postauksen piti käsitellä uusia sykerajojani, mutta kirjoitankin ensin tästä diagnoosista, jonka sain tänään. Sehän osaltaan selittää niitä kummallisen korkeita sykkeitänikin, uusi aerobinen kynnysarvoni on puolentoista viikon takaisen testin mukaan nimittäin 159!

Luin joulukuussa Healthy style of Living -blogin Susannan vakavasta raudanpuutostilasta. Ajattelin, että kaikenlaista sitä voi ollakin, mutta en osannut lainkaan ajatella, että vähäiset rautavarannot voisivat olla selittävä tekijä myös omaan olooni. Pari viikkoa sitten entinen työkaverini jakoi Facebookissa päivityksen, jossa hän kertoi kärsivänsä raudanpuutosanemiasta. Hemoglobiini oli verikokeissa aina normaalin viitearvon rajoissa, samoin kuin kaikki muutkin arvot. Mutta silti hän oli aina uupunut, kärsi lopulta voimakkaasta ahdistuksesta rintakehässä ja joutui jättämään kuntosalitreenitkin väliin.

Jostain tuli sellainen olo, että olenhan minäkin aika usein selittämättömän väsynyt, niin että se väsymys tulee ikään …

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…