keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Palautteluviikko 4

Mahtava tammikuun aurinko.




Juoksin tammikuussa uuden juoksuohjelmani ansiosta enemmän kuin koskaan ennen yhden kuukauden aikana. Kilometrejä kertyi kaikkiaan 209. Mahtavinta tässä on, että keho tuntuu kestävän kasvavaa määrää hyvin. Olen huomaamattani alkanut taas käyttää rullaa, ja venytteleminenkin maistuu entistä enemmän. Kaipa sitä tekee sellaisia asioita, joita keho pyytää. Pohkeet ja takareidet ovat tuntuneet kyllä melkoisen kireiltä tai jumittavilta, mutta lenkki kulkee silti kevyenlaisesti. Samoilla sykearvoilla tulee aavistuksen nopeampia kilometrejä, joten voisi sanoa ohjelman purevan juuri sinne minne pitääkin.

Tammikuun viimeisellä viikolla juoksin yhteensä 5 h 48 min 45 s ja kilometreissä 44,61 km keskivauhdilla 6.28/km. Kun juoksemiseen käytettyä kokonaisaikaa katsoo, se vaikuttaa mielestäni hyvin vähäiseltä ajalta. Jos en urheilemisen lisäksi liikkuisi yhtään, tuo kokonaisaika ei ikinä kompensoisi sitä aikaa, jonka käytän päivittäin työpöydän ääressä istumiseen. Viime viikolla kuitenkin myös pyöräilin, kävin parin tunnin kävelyllä kaverin kanssa sekä voimailin kuntosalilla. Mutta silti, aika vähäiseksi muu liikkuminen jää, kun talvella käytän suurimmaksi osaksi autoa liikkumiseen paikasta toiseen. Siihen on monia syitä. Autolla säästää aikaa. Se on helpoin tapa kuljettaa lapsia. Ja käydä kaupassa täyttämässä viikoittaiset varastot. Kun menen Tampereelle, kuljen linja-autoasemalle aina pyörällä, sillä se on nopeinta. Vaikka autolla pääsisikin pikimmin määränpäähän, parkkipaikan etsiminen veisi kohtuuttoman ajan, sitä paitsi siitä pitäisi maksaa. Mieluiten pyöräilisin paikasta toiseen, mutta tässä elämäntilanteessa se ei käy päinsä.


Sitten ne treenit.
Ma: Alkuverkka hallilla 10 min / 1,6 km
Kuntosali 1h
Ti: Lepo
Ke: Kevyt 8,14 km / 54:18 / 6:40/km / KS 151
Mäenlasku 1h
To: Core 10 min
Pe: Kävely kaverin kanssa 10 km / 2 h
Alku- ja loppuverkat: 6,29 km / 43:04 / 6:50/km
Reipas 5,02 km / 29:34 / 5:53/km / KS 165
La: Kevyt 8,1 km / 54:40 / 6:47/km / KS 147
Su: Kevyehkö 15,50 km / 1:37:09 / 6:16/km / KS 157
Juoksukilometrejä yht. 44,61 km

Tällä kevyellä viikolla jouduin vähän rukkaamaan harjoituskalenteriani muiden menojen vuoksi ja vaihtelin treenipäiviä. Siksi kuormitus kallistui loppuviikkoon, jolloin olin myös töissä. Tuntuma kuitenkin hyvä. Maanantaina olin urheiluhallilla, jossa aloitin 1,6 kilometrin verkalla. Sitten askelkyykkyjä, takareittä laitteella, kyykkyjä tangolla, penkillenousuja, pakaraa ja takareittä taljalla sekä core ja vähän hartioitakin. Oli tehokas treeni, tuli kunnolla paikatkin kipeiksi ja tuntui että voima tarttui.

Tiistaina lepo. Teki hyvää, sillä sunnuntain pitkä lenkkikin tuntui vielä jaloissa. Keskiviikkona ensin tunti mäenlaskua lasten kanssa ja sitten kevyt 8 km. Ohjeena oli pitää syke lähellä 152:aa koko lenkin ajan. Oli jotenkin vaikea pitää askelta kurissa, olisi ollut menohaluja. Vaikka jalat olivat vähän väsyneet ja icebugit tuntuivat kovilta, flow vei hetkittäin mennessään. Hyvä lenkki.

Tähän väliin pieni puhe kengistä. Olen hankkinut nykyiset Icebug Anima2:t tammikuussa 2013. Ryhdyin kirjaamaan niillä juostuja kilometrejä viime talvena. Nyt mittarissa on liki 300 kilometriä, joten kokonaiskäyttö on aika paljon enemmän. Toki muistaakseni välissä oli yksi talvi, jolloin juoksin kengillä ehkä yhden tai kaksi lenkkiä. Nyt on juostu. Nastat pitävät erinomaisesti, mutta muuten kengät ovat alkaneet tuntua aika kovilta ja kolhoilta. Ehkä ne ovat olleet aina vähän jäykät, mutta ovat ne kyllä käytössä myös koventuneet. Ainakin iskunvaimennus on huonontunut. Siksi jalkani ovat olleet viime päivinä lenkeillä aika väsyneet. Hassu tunne: vaikka jalat ovat tukossa, juoksu kulkee! Tänään tilanteeseen tulee muutos, sillä hain Suunnistajan kaupasta hyvällä tarjouksella Sarva Xero3:t, joita moni on kehunut. Kenkä tuntui jo kaupassa hyvältä jalkaan, mutta pientä mietittävää aiheutti koko. Icebugeista olen juossut UK5:lla, mutta nyt koko tuntui oikeaan jalkaan aavistuksen naftilta. Etenkin kun kenkään laittaa vielä vähän paksumman sukan ja omat pohjalliset, ensituntumaa pitää kuunnella. Eriparijalkaisena mennään isomman ehdoilla, ja onneksi 5,5 kokoa sai tilattua vielä Tampereelta. Odotan illan reipasta innoissani uusilla kengillä. Kirjoitan niistä vielä oman postauksensa käyttökokemuksen perusteella (Icebugeihin verrattuna)

Torstaina olisi ollut viikon reipas, mutta siirsin sen perjantaiaamuun. Sen sijaan tein vain tiukan coren, josta sain vatsani kipeäksi. Avainsana: linkkuveitset ja keinutuoliselät.

Perjantaiaamuna oli ihana auringonpaiste, joten ennen työpäivää livahdin lenkille. Ensin alkuun verkkailua kolmisen kilometriä, sitten 3 x 50 metrin aukiveto. Juoksukeli oli täydellinen, mutta maa oli jääkoppurainen ja teki juoksemisesta vähän raskaampaa. Vitosen reipas kulki kivasti anaerobisella kynnyksellä koko matkan, ja keskitahti oli edelliseen reippaaseen mattojuoksuun verrattuna vähän koventunut. Lopuksi vielä kolme kilometriä verkkaa kotiin. Illalla kävin kaverini kanssa parin tunnin maailmanparannuskävelyllä. Pisti hien pintaan. Tällaista harrastan aivan liian vähän. Jos olisi koira, tilanne olisi toinen, mutta voisi sitä muutenkin kävellä. Kaikkea ei vaan ehdi.

Lauantaina kävin taas aamujuoksulla, kun lapset olivat vasta heränneet. Olin oikein ylpeä, että sain tämän itsestäni irti. Menin läheiselle kuntoradalle vetämään kolme kierrosta, tuloksena 8,06 km:n kevyt peekoo. Kuuntelin taas Ylen keskusteluohjelmaa, johon uppoutuessani lenkki meni vähän kuin itsestään. Syke pysyi matalampana kuin yleensä, vaikka tuntuma olikin jotenkin huohottavaisempi.

Sunnuntaina olikin vähän lyhyemmän pitkiksen vuoro. Juoksin töistä mutkan kautta kotiin 15,5 km. Olin ehtinyt saada harjoitusohjelmani kolmen seuraavan viikon treenit höystettynä ohjeella, että voin juosta kevyet lenkit myös alle 160:n sykkeellä. Tähän mennessä ohjeena oli juosta ne lähellä 152:n sykettä, nyt siis skaalaan vaihtelua tuntuman mukaan. Päätin kokeilla, miltä vähän kovempi vauhti tuntuu. Ensimmäinen kymppi kulki todella mukavasti, askel nousi ja olo oli kepeä. Mutta sen jälkeen alkoi vatsaa kivistää ja juoksemisesta tuli kivuliasta. Kotona kaikki muut olivat parin viikon sisällä kärsineet jonkinasteisista mahataudin oireista, mutta itse olin säästynyt. Yritti se pöpö näköjään minunkin vatsaani nakertaa, mutta tämän pidemmälle ei päässyt. Ajattelin, että tältä tuntuu, kun vatsaa kramppaa maratonilla, en ole sellaista kuunaan kokenut. Juoksin lopun matkan väkisin kotiin, vaikka ei se kivaa ollut. Tylsempää olisi kuitenkin ollut kävellä kylmissään ja vatsan edelleen sattuessa. Lopuksi tein kolme sadan metrin vetoa vauhdein 3:30 - 3:40. Ne tuntuivat yllättäen tosi hyviltä ja saivat vatsanikin jotenkin elpymään.

Sellainen viikko. Juokseminen on nyt ollut koko ajan mukavampaa. Kun vauhdit ovat kohdillaan ja rasitus sopiva, kunto näköjään alkaa hivuttautua ylöspäin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti