Siirry pääsisältöön

Superkilsat viikolla 8

Näköalatornissa.


Viime viikolla juoksin ennätyksellisen määrän kilometrejä. Juoksin lumessa, matolla, hitaasti, kovaa, aamulla, illalla. Mutta edelleenkään en kyllästynyt. Jotakin taikaa on juoksemisessa  - sekä treeniohjelmassa, joka tähtää tiettyyn tavoitteeseen ja josta tietää, että jossakin vaiheessa se tulee päätepisteeseensä. Näin ei ole tarkoitus jatkaa loputtomiin, mutta nyt treenataan. Vantaan maratonilla keksimäni itsetsemppausmantra on jäänyt käyttöön. Aina, kun mattojuoksussa tulee hetki, jolloin ei huvittaisi jolkottaa enää sekuntiakaan tuijottaen kojetaulua, alan hokea itselleni, että nyt on juoksemisen aika, nyt sinä keskityt tähän hetkeen. Pian se on ohi, ja sitten voit ajatella muita asioita. Mutta nyt juostaan. Se toimii! Kilometrit hupenevat, vaikka olisi kuinka tylsää. Kyse ei useinkaan ole jaksamisesta vaan siitä, että itsensä liikuttaminen paikallaan rullaavalla matolla on abrsurdia ja tympäännyn siihen nopeasti. Ulkona juostessa harvemmin tuollaisia ajatuksia tulee, mutta matto ei ole minua varten. Talvella treenatessa se on kuitenkin välttämätön, sillä loskassa/jäällä/lumessa ei voi vetää kaikkia ohjelman treenejä toivotusti läpi. Onneksi huomenna alkaa virallisesti kevät.


Kuva Facebookin Very Finnish Problems -ryhmän seinältä.

VKO 8
Ma: Alkuverkka hallissa 1,4 km, 6:23/km
Kuntosali 55 min
Ti: Kevyt 8,56 km + 3x100 m vedot / 52:18 / 6:07/km / KS 150 MS 162
Ke: Verkat matolla 5,73 km / 40:22 / 7:02/km / KS 142
Reipas tv 10 km / 57:00 / 5:42/km / KS 159 MS 166
To: Lepo
Pe: Kevyt 8,8 km / 54:59 / 6:14/km / KS 152
La: Verkat matolla 3,6 km / 25:24 / 7:03/km / KS 143
4 x 2000/2' matolla
Su: Matolla pitkis 24,3 km / 2:32:00 / 6:15/km / KS 150
Juoksukilometrejä yhteensä 70,39 km, keskivauhti 6:09/km

Maanantaina oli lepoa treeniohjelmasta, mutta salipäivä urheiluhallissa. Aloitin 1,4 kilometrin verkalla ja tein pari satasen vetoa. Lihaskuntoa päälle. Tiistaina kevyt 8 km ja kolme satasen vetoa. Oli aika kylmä, pakkanen kiristyi. Otti henkeen ja jalat tuntuivat väsyneeltä, mutta kunto ei. Olen kuunnellut Yle Areenalta nyt jo vaikka mitä mielenkiintoisia keskusteluohjelmia ja dokumentteja, tuntuu toimivan hyvin näillä kevyillä lenkeillä. Vedoissa ja reippaissa edelleen musiikkia.

Keskiviikkona tasavauhtinen reipas mattokymppi. Ei mitään asiaa ulos, lunta ja jäätä vaikka millä mitalla. Kymppi kulki ihan mukavasti tahtiin 5:42/km, joka onkin jo lähellä neljän tunnin maratonvauhtia. Syke pysyi matalana pitkään, vasta ihan viimeisillä kilometreillä alkoi vähän nousta. Jalat edelleen väsyneen tuntuiset, mutta muuten ei ongelmaa. Peruspsyykkausta matosta johtuen. Torstaina olin yllättävän väsynyt edellisen päivän treenistä ja oli Tampere-päivä. Siirsin palauttelulenkin perjantaille, mikä oli viisasta, sillä perjantaina olin taas iskussa. Kevyt 8,8 km auraamattomilla teillä sujui mukavasti, vaikka jalkoja alkoi hangessa juokseminen jossakin vaiheessa särkeä.

Lauantaina jälleen mattojuoksua. Tällä kertaa neljä paritonnista. Verkat jäivät tavallista lyhyemmiksi, koska piti kiiruhtaa salilta seuraavaan paikkaan. Paritonniset menivät taas kovempaa kuin viimeksi ja nyt myös aika kevyellä fiiliksellä. Vasta viimeisessä alkoi hengästyttää, mutta ei uuvututtaa. Tällaiseen treeniin matto on ihan kiva.

1/4 tahti 5:33 11.06 KS 156 MS 162
2/4 tahti 5:21 10.42 KS 158 MS 164
3/4 tahti 5:10 10.20 KS 161 MS 167
4/4 tahti 5:00 10.00 KS 165 MS 171


Sunnuntaina oli vaihtoehtona mennä auraamattomille teille vetäisemään viikon 24 kilometrin pitkis tai sitten tampata se matolla. Halusin mennä perheen kanssa pulkkamäkeen, olihan sääennusteen mukaan viimeiset lumiset mahdollisuudet ja sitä paitsi laskiaissunnuntai, joten valitsin jälkimmäisen. Sain seurakseni mieheni, vaikka vierekkäisistä matoista huolimatta sanoja ei juuri vaihdettu, joitakin hysteerisiä naurunpyrskähdyksiä kyllä. Minä kuuntelin Ville Haapasalon Et muuten tätäkään usko -äänikirjaa ja mies vieressä tiededokumenttia. Televisiosta tuli hiihtoa, mutta jossakin vaiheessa en jaksanut vilkuilla edes sitä. Puolivälissä matkaa pidin vessatauon, 19,5 kilometrissä pysähdyin hetkeksi juomaan. Muuten juoksin tauotta 24,3 kilometriä matolla yhteensä 2 tuntia 32 minuuttia. Jalat olivat melko pökkelöt sen jälkeen. Kuvittelin, että olen jossakin vieraan valtionjohdon järjestämässä kidutuksessa ja jos en suoriudu tehtävästä, seuraavaksi on luvassa jotakin paljon pahempaa. Menihän se siitä. Seuraavaksi valitsen ne auraamattomat tiet. Hyvä puoli oli, että tahti 6:15 ei tuntunut missään vaiheessa liialliselta ja keskisyke oli 150. Söin muuten yhden geelinkin tuossa puolivälissä matkaa, hehhehee.

Nyt on poikkeuksellisesti kevyt viikko, koska viikonlopun olen Ruotsissa, ja vaikka sielläkin voi juosta, aikaa on rajallisesti. Treeni-intoa jokaiselle!




Kommentit

  1. Itsetsemppausmantra, mikä hieno sana! Harrastan noita itsekin, ja siitä saa oikeasti voimaa, kun toistelee mielessään jotain tsemppilausetta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaa, se on totta! On ikään kuin asian äärellä :D Hauskaa kuulla, että muillakin on näitä.

      Poista
  2. Itsetsemppausmantraa täälläkin ihastellaan. Itse luettelen numeroita ensin kymmeneen ja aloitan alusta ja sitten jopa sataan ja aloitan alusta. Käytän numeroiden luettelua etenkin silloin, kuin ei enää jaksaisi pitää vauhtia ja ylämäissä, piitkissä ylämäissä. Hyvin on toiminut, olen saanut ajatukset pois tuskasta ja tylsyydestä ja matka on helpottunut.. Joskus olen laskenut pylväitäkin... =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Numeroiden luettelemista minäkin olen harrastanut, askelten tahtiin. Pylväitä täytyy myös kokeilla!

      Poista
  3. Mäkin toistelen tsemppausmantroja tiukoissa tilanteissa. Lyhtypylväitä lasken myös. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin hauska aihe, olisi kiintoisaa kuulla muiltakin, mitä kaikkea siellä matkan varrella oikein hoetaan/lasketaan! :)

      Poista
  4. Mä lasken Jannan lailla lyhtypylväitä. Maralla pääsee satoihin ilman että edes tajuaa laskevansa ;)

    Koskas olet tulossa Helsinkiin? Miten olisi juoksumattojuoksutreffit? Voidaan vaikka yhdessä laskea askeleita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tulen Helsinkiin luultavasti viikoilla 13 tai 14, tarkoituksena olisi tehdä se kuntotesti toistamiseen Liikuntamyllyssä. Tule mulle seuraksi :D Muuten pääkaupunki kutsuu vasta lähempänä kesää, kun nyt on tullut sovittua koko kevät ihan tukkoon työtä ja menoa. Vähän olen miettinyt jotain puolikasta Helsingin suunnalla jossakin vaiheessa, mutta siitä sitten myöhemmin.

      Poista
    2. Mahtavaa! ilman muuta tulen Liikuntamyllyyn kun olet täällä käymässä. Voisin ottaa susta kuvia, jos sopii.

      Poista
    3. Joo, kiva! :) Palataan aikatauluihin myöhemmin.

      Poista
  5. Täällä taas.. =)

    Blogimaailmassa on nyt tosi trendikästä kirjoittaa kaverikirjaa niinpä TAKOMORUNNERS teki siitä ihan oman version ja haastaa omia bloggaajia vastamaan kirjaan ja haastamaan mukaan myös muita juoksun ystäviä. Kirjoittaisitko JUOKSUKAVERIKIRJAANI? Kopioi kysymykset blogipostauksestani ja kirjoita omat vastauksesi - julkaise blogissasi ja tule huikkaamaan mun kaverikirjasivun kommentteihin, että olet kirjoittanut ja jaa linkki postaukseesi. =) Ja jaa tietysti kaverikirjaa eteenpäin. =) KIITOS!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vihdoin ja viimein ehdin Marika tarttua haasteeseesi... Kiitos siitä, oli hauska vastailla :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…

NUTS Pallas "sprinttimatka"

Nyt olen juossut elämäni hienoimmissa maisemissa, Suomen tunturilapissa. Mahtava polkujuoksukokemus jylhiä tuntureita ylös alas tahkoten on yksi mieleenpainuvimmista, jota taatusti muistelen vielä vuosien päästä. NUTS YlläsPallas oli ihan todella hienosti järjestetty tapahtuma, jossa näki oikeastaan pelkästään iloisia kasvoja ja innostuneita ilmeitä. Olen siis loputtoman tyytyväinen, että kaikesta huolimatta lähdin starttiviivalle, vaikka etukäteen tuntui siltä, että jumalat ovat todellakin päättäneet, että minä en tänä kesänä enää juokse.

Lähdimme Mariannen kanssa matkaan torstaiaamuna junalla Turusta. Olin pakannut kaikki kamppeet huolellisesti jo edellisiltana, joten epätoivoiselta aamuhässäkältä vältyttiin. Muuten olo oli jännittynyt, joka ei johtunut iloisena kuplivasta kisajännityksestä. Takareiden tilanteen tiesin, mutta se ei huolettanut, olihan lantio kuvattu ja todellinen kivun aiheuttaja selvinnyt, lääkäriltä juoksulupa saatu ja muutenkin vaiva tuntui olevan juoksutau…