torstai 30. maaliskuuta 2017

Katupölyjeejee

Tästä kun suhaat, niin johan pöllyää!

Voihan katupöly! Tiet ovat suurilta osin vielä hiekoitushiekan peitossa, ja sehän pöllyää. Kun viime päivät on vielä saatu nauttia keväisen myrskyisästä tuulesta, keuhkorakkulat kakovat pienhiukkasten alla hätää kärsien. Tiistaisella lenkillä kolme autoa ajoi vastaani peräkanaa, ja niiden nostattama pölypilvi muistutti trombia. Oli pakko juosta kädet kasvojen edessä suojana, pilvi oli nimittäin sitä kokoluokkaa, että se esti hetkeksi näkyvyydenkin. Enkä nyt liioittele.

Kärsin kolmatta kevättä katupölystä. En ole koskaan ollut siitepölyallerginen, mutta voihan toki olla, että olen alkanut reagoida siihenkin. Vasta tänä vuonna olen ruvennut uskomaan, että hengenahdistus ja keuhkojen kirvely johtuvat tosiaan katupölystä. Kolmatta kevättä myös juoksen tavoitteellisesti, mikä tarkoittaa, että treeniohjelmaani sisältyy sekä hitaita että nopeampia lenkkejä. Nopeilla lenkeillä hapenotto tihenee, eli vedän kiivaammin happea sisään ja pusken sitä ulos. Kovempitempoisella hengityksellä ehdin luonnollisesti vetää sisuksiini enemmän katupölyäkin - ja kaikkia sen sisältämiä hiukkasia. Ei ihme, että keuhkoja korventaa.

Viime viikon keskiviikkona olin palautumassa tiistain reippaasta 12 kilometrin lenkistä ja menin palauttavalle kutosen kirmaisulle. Nielussa tuntui jo lähtiessä karhealta ja olokin oli väsynyt. Oppirahoja makselin seuraavana yönä, kun kurkkuni oli niin kipeä, että heräilin vähän päästä. Seuraavana päivänä se oli vielä ärtynyt muttei kipeä, rintalastassa tuntui kuin olisi närästänyt, olo oli uupunut. Piti jättää kahdet treenit väliin. Flunssaa ei kuitenkaan tullut. Joten katupöly: I curse you!

Olen tietoinen, että eilen Ylen TV1 lähetti Prisma-dokumentin (Ilma, jota hengitämme), joka kertoo muun muassa katupölyn vaikutuksista. Tänään aion katsoa sen Areenasta, jotta saan tutkittua tietoa empiirisen aineistoni tueksi. Voin vain kuvitella, kuinka kurjaa siitepölyallergisilla on, kaikki sympatiani heille. Onneksi tämä kausi kestää vain hetken, sitten juoksemisen nautintoa ei estä pitkiin aikoihin mikään!







2 kommenttia:

  1. Huh katupöly tuli kirjaimellisesti vasten kasvoja tuulisena maanantai-iltana, kun palasimme lentokentällä autolle. Huhuh. Kuopiossa vielä nautitaan talvisesta maisemasta, eikä katupöly rassaa.. vielä! Mutta kyllä joskus kevään lenkkien jälkeen tuntuu, että suu suorastaan kahisee kun hiekkaa täynnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, miten nämä vuodenajat limittyvät Suomen mittakaavassa ihan eri kuukausille! Täällä etelässä viikonlopun sateet onneksi auttoivat ainakin hetkellisesti pahimpaan katupölyongelmaan. Mutta kohti kesää, jee!

      Poista