Siirry pääsisältöön

Katupölyjeejee

Tästä kun suhaat, niin johan pöllyää!

Voihan katupöly! Tiet ovat suurilta osin vielä hiekoitushiekan peitossa, ja sehän pöllyää. Kun viime päivät on vielä saatu nauttia keväisen myrskyisästä tuulesta, keuhkorakkulat kakovat pienhiukkasten alla hätää kärsien. Tiistaisella lenkillä kolme autoa ajoi vastaani peräkanaa, ja niiden nostattama pölypilvi muistutti trombia. Oli pakko juosta kädet kasvojen edessä suojana, pilvi oli nimittäin sitä kokoluokkaa, että se esti hetkeksi näkyvyydenkin. Enkä nyt liioittele.

Kärsin kolmatta kevättä katupölystä. En ole koskaan ollut siitepölyallerginen, mutta voihan toki olla, että olen alkanut reagoida siihenkin. Vasta tänä vuonna olen ruvennut uskomaan, että hengenahdistus ja keuhkojen kirvely johtuvat tosiaan katupölystä. Kolmatta kevättä myös juoksen tavoitteellisesti, mikä tarkoittaa, että treeniohjelmaani sisältyy sekä hitaita että nopeampia lenkkejä. Nopeilla lenkeillä hapenotto tihenee, eli vedän kiivaammin happea sisään ja pusken sitä ulos. Kovempitempoisella hengityksellä ehdin luonnollisesti vetää sisuksiini enemmän katupölyäkin - ja kaikkia sen sisältämiä hiukkasia. Ei ihme, että keuhkoja korventaa.

Viime viikon keskiviikkona olin palautumassa tiistain reippaasta 12 kilometrin lenkistä ja menin palauttavalle kutosen kirmaisulle. Nielussa tuntui jo lähtiessä karhealta ja olokin oli väsynyt. Oppirahoja makselin seuraavana yönä, kun kurkkuni oli niin kipeä, että heräilin vähän päästä. Seuraavana päivänä se oli vielä ärtynyt muttei kipeä, rintalastassa tuntui kuin olisi närästänyt, olo oli uupunut. Piti jättää kahdet treenit väliin. Flunssaa ei kuitenkaan tullut. Joten katupöly: I curse you!

Olen tietoinen, että eilen Ylen TV1 lähetti Prisma-dokumentin (Ilma, jota hengitämme), joka kertoo muun muassa katupölyn vaikutuksista. Tänään aion katsoa sen Areenasta, jotta saan tutkittua tietoa empiirisen aineistoni tueksi. Voin vain kuvitella, kuinka kurjaa siitepölyallergisilla on, kaikki sympatiani heille. Onneksi tämä kausi kestää vain hetken, sitten juoksemisen nautintoa ei estä pitkiin aikoihin mikään!







Kommentit

  1. Huh katupöly tuli kirjaimellisesti vasten kasvoja tuulisena maanantai-iltana, kun palasimme lentokentällä autolle. Huhuh. Kuopiossa vielä nautitaan talvisesta maisemasta, eikä katupöly rassaa.. vielä! Mutta kyllä joskus kevään lenkkien jälkeen tuntuu, että suu suorastaan kahisee kun hiekkaa täynnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, miten nämä vuodenajat limittyvät Suomen mittakaavassa ihan eri kuukausille! Täällä etelässä viikonlopun sateet onneksi auttoivat ainakin hetkellisesti pahimpaan katupölyongelmaan. Mutta kohti kesää, jee!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…

NUTS Pallas "sprinttimatka"

Nyt olen juossut elämäni hienoimmissa maisemissa, Suomen tunturilapissa. Mahtava polkujuoksukokemus jylhiä tuntureita ylös alas tahkoten on yksi mieleenpainuvimmista, jota taatusti muistelen vielä vuosien päästä. NUTS YlläsPallas oli ihan todella hienosti järjestetty tapahtuma, jossa näki oikeastaan pelkästään iloisia kasvoja ja innostuneita ilmeitä. Olen siis loputtoman tyytyväinen, että kaikesta huolimatta lähdin starttiviivalle, vaikka etukäteen tuntui siltä, että jumalat ovat todellakin päättäneet, että minä en tänä kesänä enää juokse.

Lähdimme Mariannen kanssa matkaan torstaiaamuna junalla Turusta. Olin pakannut kaikki kamppeet huolellisesti jo edellisiltana, joten epätoivoiselta aamuhässäkältä vältyttiin. Muuten olo oli jännittynyt, joka ei johtunut iloisena kuplivasta kisajännityksestä. Takareiden tilanteen tiesin, mutta se ei huolettanut, olihan lantio kuvattu ja todellinen kivun aiheuttaja selvinnyt, lääkäriltä juoksulupa saatu ja muutenkin vaiva tuntui olevan juoksutau…