Siirry pääsisältöön

Sivu juoksukaverikirjassa




Lapsena minulla oli melkein jokaisena kouluvuonna uusi ystäväkirja. Vanha ehti tulla aina täyteen ennen kuin uusi vuosi alkoi. Kirjat ovat vieläkin tallessa jossakin vanhempieni kesämökille säilömässäni arkistossa. Joskus sitten valovuosien päästä, kun on aikaa, katselen niitä ja muistelen elettyjä aikoja. Edellisessä lauseessa piilee pieni piikki itselleni ja tämänhetkiselle elämäntilanteelleni. Siksi Run Like a Moose -blogia kirjoittavan Marikan blogihaasteeseen vastaaminenkin on viivästynyt ihan tuhottoman pitkälle. Elämä on tällä hetkellä aikaa vastaan taistelemista artikkelin kirjoittamisen, juoksutreenien ja perhe-elämän kanssa. Muuta ei ehdi, millään. Mutta yritän nyt päästä ainakin alkuun.

Kuka olet?
Olen Salla, 40 vee. Kuulostaa pahemmalta kuin on. On nimittäin oikein mukavata.

Missä päin vaikutat?
Turussa, joinakin päivinä myös Tampereella.

Lempiruokasi?
Juomapuoli on helpompi: kuplavesi, itse tehdyt smoothiet ja mehustetut mehut.
Ruoista tykkään salaateista, joita syönkin melkein joka ilta. Kotiruoka on parasta. Mutta välillä syön myös hampurilaisia ja pitsaa.

Mitä harrastat?
Kestävyysjuoksua, kuntosalilla voimailua, välillä myös uintia. Elokuvia, sarjoja ja lukemista.

Mikä on lempilajisi?
Kyllä juoksu, vaikka Vierumäellä luisteluhiihtäessä tuli kokonaisvaltainen hyvänolontunne ja ajatus, että jos tätä voisi tehdä aina, juokseminen saisi hyvän haastajan.

Minkä merkkinen juoksukenkä olisit?
Nyttemmin olisin New Balance. Pitkään rakastin Adidaksia, kunnes kokeilin New Balanceja. Adduista saan pitkäkestoisissa juoksuissa hiertymiä, NB:issä en.

Kerro lempparikisasi, jos sellaisia on.
Kyllä se melkein on niin, että ne kisat, joihin valmistaudutaan, valtaavat mielen eniten. Varsinaisia lempparikisoja ei ole muodostunut, kun en ole niin uskollisesti kiertänyt samoja tapahtumia.

Mikä on paras juoksutuloksesi?
Sanoisin, että se on viime kevään Karhu-viestin kakkososuudelta, kun juoksin Rauma - Pori-matkalla Eurajoelle. Matkan pituus oli 7.9 kilometriä ja siihen meni 39.17 minuuttia muistaakseni. Osuuteni oli koko viestimatkan mäkisin, mutta en sitä siinä pinnistäessäni edes huomannut.

Mikä on mieleenpainunein liikuntahetkesi?
Yksi mieleenpainuneimmista on Paavo Nurmi -maratonilta vuodelta 2015. Olin ensimmäisen kerran valmistautunut juoksuohjelman varassa maratoniin. Tavoittelin neljän tunnin alitusta, mutta lopulta sen jääminen 15 minuutilla ei ollut tärkeää. Jaksoin pitää tasaista vauhtia yllä koko matkan, ja muistan, miten kolme kilometriä ennen maalia pystyin aloittamaan loppukirin ja tiputtamaan henkisenä tukena vieressäni lähes 20 kilometriä taivaltaneen, salaperäisen Hankkija-lippikseen pukeutuneen muukalaisen rinnaltani. Tunsin olevani vahvempi kuin kukaan. Maalissa oli vastassa mieheni ja kaksi lastani sekä isäni. Siinä oli urheilujuhlan tuntua. Tuli muuten itkettyä ääneen Vantaan maratonillakin, kun keho kesti ja se sai tunteet ryöpsähtämään.

Mitkä ovat vahvuutesi liikkujana?
Olen aika ahkera harjoittelija, ainakin, jos minulla on selkeä tavoite ja ohjelma, jota seuraan. (Ja joku, joka seuraa, että minä noudatan ohjelmaa.) En helposti jätä treenejä väliin. Minä myös rakastan liikkumista, saan siitä niin hyvän olon. Rakastan hikoilemista ja itseni piiskaamista.

Entä heikkoutesi?
En ole mielestäni mikään hyvä rajojen rikkoja. Tämän väitteen perustan mielikuvalle, joka minulla on tonnin vetojen loppumetreiltä. Kun silloin tulee tunne, että nyt sattuu liikaa enkä pysty enempään, luovutan liian helposti. Tämä siis harjoituksissa, kisoissa olen sitkeämpi. Olen yrittänyt harjoittaa sitkeyttä harjoituksissa miettimällä olevani kuolemanvaarassa, jossa on vain pakko jaksaa eteenpäin. Tällaiset mielikuvaharjoitukset ovat auttaneet kehittämään periksiantamattomuutta. En ole mielestäni myöskään hirveän kilpailuhenkinen. En masennu, jos häviän toiselle, vaikka se ottaisikin sillä hetkellä päähän.

Jos saisit lisätunteja vuorokauteen...
Yrittäisin nukkua enemmän. Olen tosin todennut, että uneni ei jatku kovin paljon pidempään kuin mitä nytkään nukun. Kokeilisin kaikenlaisia extremelajeja, kävisin kiipeilemässä, leikkisin ja retkeilisin lasten kanssa, suunnittelisin matkoja eri puolille maailmaa, istuttaisin takapihalleni kaikenlaisia hienoja istutuksia, hoitaisin viherkasveja, lukisin ne kaikki kirjat, jotka haluaisin ehtiä elämäni aikana lukea, tekisin pyöräretkiä, kävisin uimassa, hiihtoreissuilla, viettäisin aikaa ystävieni ja vanhempieni kanssa. Kirjoittaisin kirjoja, perustaisin oman lehden tai ehkä nykypäivänä olisi viisaampaa sanoa viestintäyrityksen, tekisin tieteellistä tutkimusta ja niin edelleen ja niin edelleen.

Mitä haaveita sinulla on juoksun suhteen?
Katsoin eilen elokuvan 100 metros. Siinä MS-tautiin sairastunut mies suoriutui ironman-kisasta. Toivon, että pysyn terveenä niin kauan kuin elän, ja saan nauttia liikkumisesta ja luonnosta loppuun saakka. Kaikki on oikeastaan näin yksinkertaista. Tosiasia on, että minusta ei koskaan tule räjähtävän nopeaa sprintteriä, mutta olen todella onnellinen myös näin. Äitini sairasti lapsena polion, luulen, että sillä on merkitystä sille, miten paljon liikunta minulle merkitsee.

Missä maassa haluaisit juosta?
Haluaisin kyllä käydä Islannissa, ja ottaisin toki lenkkarit mukaan. Haluaisin ehtiä myös Australiaan ja Siperiaan. Olisi kyllä todella siistiä juosta myös New Yorkissa. Ja San Franciscossa.

Keksi itsellesi supersankarinimi seuraavaa kisaa varten.
Seuraavaksi kisataan Karhu-viestissä joukkueessa, jonka nimi on perinteisesti Mainiot Mailerit. Olisinko siis Mainio-Salla.

Kommentit

  1. Ihanaa Salla, kun otit haasteen vastaan. =) Kivoja vastauksia, mutta yksi jäi mietityttämään.. Tuletko siis sittenkin Karhu-viestiin??? Ihan kuin olisit kirjoittanut,että et tänä vuonna pääse.. hmm.. tulppaanijuoksun vuoksi vai miten.. Luin nimittäin osallistujalistaa ja Mainiot mailerit sieltä löytyi ja mietinkin, että ketkäs siellä tänä vuonna juoksee, jossa Salla ei ole mukana.. Viime vuonna olitkin oikeassa "The Dream Teamissa" - onko kokoonpano tänä vuonna sama? Jos tulet Karhu-viestiin, niin minkä osuuden juokset? Ehkä tänä vuonna törmätään??!! =) =) =) =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Karhu-viesti kutsuu sittenkin tänä vuonna :) Olin menossa tosiaan sinne Tulppaanijuoksuun, mutta Mainiot mailerit olivat ystävällisesti ilmoittaneet minut mukaan viestiin, joten sinne nyt menen. Samalla huipputiimillä mennään, tällä kertaa juoksen vain ankkuriosuuden. Hieno päättää juoksu sinne halliin :) Minkä osuuden sinä juokset, ja mikä teidän tiimin nimi on? Toivottavasti tällä kertaa törmätään!

      Poista
  2. Siis kyllä me varmasti nähdään, jos olet kerran ankkuri! Tulen sitten varmasti ottamaan oman joukkueen ankkurin vastaan, juoksinpa tai en. Minulle on tullut outoa kipua tuohon kehräsluun seudulle ja tässä on vielä pelkona, etten pääse juoksemaan.. Oisin juossut Nakkilan Vireen naisten joukkueessa, ekan osuuden Eurajoelta. Jos en pääse juoksemaan, taidan toimia joukkueen huoltajana, kannustajana sekä "maskottina". =)

    Toivotaan, että nähdään enemmän kuin TCM:ssä. =)

    VastaaPoista
  3. Voi näitä juoksukaverikirjoja on kiva lueskella. Luisteluhiihto vei tänä keväänä kyllä meikäläisen mennessään ja juoksupitkikset jäi lähes tyystin puuttumaan. Mutta enpä valita, hiihto on mahtavaa!:) Ja oijoi mun pitää selkeesti kans kokeilla niitä New Balance-lenkkareita, kun niin paljon kehuvat.. :) Mukavaa kevään jatkoa Salla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinne, Satu! Hiihto on kyllä mahtavaa peruskuntoharjoittelua, ja jos täällä olisi lunta, vaihtaisin pitkikset talvikaudella todennäköisesti kokonaan luisteluhiihtoon. Mutta, minkäs teet, lumetettu latu on aina kuin ammuttu ja putkessa ei ihan pääse siihen parhaaseen tunnelmaan (!), joten hiihdosta pääsee nauttimaan vain pieninä annoksina nykyään.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan kroonistunut insertiitti

Ymmärrän, että tässä on lantioni. Vihdoin ja viimein sain syyn kipeälle takareidelleni. Olin viime perjantaina 45 minuuttia magneettikuvauksessa, jossa lantioni aluetta kuvattiin laajalti suunnasta jos toisesta. Radiologi avasi tuoreeltaan näkemäänsä raportissaan, joten sain huokaista helpotuksesta jo ennen viikonloppua. Sitä ennen olin tehnyt monen vammasta kärsivän virheen ja lukenut erilaisilta foorumeilta vieraiden ihmisten kauhutarinoita. Jollakulla oli esimerkiksi hermot painuneet lihakseen kiinni, josta ne oli yksitellen pitänyt irrottaa. Minulla oikean lonkan MRI paljasti takareidestäni seuraavia tietoja: Repeytymää ei näy ja lihakset kuvautuvat säännöllisinä, symmetriset. Ei pehmytosahematoomia. Luurakenne on säännöllistä, ei rasitusosteopatiaan viittaavaa. Lonkkanivelessä ei näy poikkeavaa. Ischias-hermojen kulkureitit vapaat, ei femoroacetabulaariseen impingementiin viittaavaa eikä bursiittilöydöksiä. Istuinkyhmyn hamstring-kiinnityksessä oli havaittavissa v

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä iloinen toipilas odottelee toipumista ja harrastaa sillaikaa kaikkea muuta. Sellainen napsahti nyt pakosta, mutta ei se kuolemaksi ole. Magnesium ja kylmäpussista lämpökääreeksi muuttunut apuväline ovat ystäväni nyt.   Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä. Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä . Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen