Siirry pääsisältöön

Surkuhupaisat mattovedot

Olen juossut talvikaudella vetotreenit ja osin reippaat lenkitkin juoksumatolla. Yhden pitkiksenkin vietin matolla, joskin se taisi olla liioittelua. Olen pyrkinyt käyttämään aina samaa mattoa, jotta suoritukset olisivat keskenään vertailukelpoisia, sillä olen tiennyt, että juoksumatoissa on eroja. Se on käynyt ilmi vertailemallakin, sillä toiset matot tuntuvat raskaammilta juosta kuin toiset.




Mutta mitäpä tiesin mattojen eroista, ennen kuin astuin Vierumäen Urheiluhallin kuntosalin juoksumatolle. Huhhuh! Pilalle menneen treenin jälkeen käytin kelpo siivun aikaa tutkailemalla internetistä tietoja muuttujista, jotka vaikuttavat juoksumaton juostavuuteen ja juoksutuntumaan. Maton moottorin teholla on suuri merkitys vauhdin paikkansapitävyyteen, kertoi Juoksija-lehti. Jotta harjoitusohjelmassani ollut vetotreeni olisi onnistunut, minun olisi pitänyt vieraalla matolla unohtaa kokonaan vauhdit ja keskittyä pelkästään sykekellon kertomaan sykelukemaan. Tätä en hoksannut kesken harjoituksen, mutta kun syke nousi yli anaerobisen kynnyksen jo toisessa vedossa, ymmärsin sentään lopettaa treenin kesken.

Ohjeena oli siis juosta 4*2000 metriä kahden minuutin palautuksella, aloittaa maltillisesti 5:30 - 5:40 tahdeista ja seurata sykettä. Vasta viimeisellä vedolla syke olisi saanut nousta yli maksimikestävyyskynnyksen, joka minulla on 174. Edellisen kerran tein vastaavan harjoituksen kaksi viikkoa sitten, ja silloin tahdit menivät veto vedolta 5:33, 5:21, 5:10 ja 5:00. Viimeisessä vedossa maksimisyke oli 170, keskisyke 165. Ajattelin, että tällä kertaa voisin aloittaa vähän kovemmalla tahdilla, jotta saisin vauhtia nostetuksi tasaisesti viimeiselle vedolle alle vitosen lukemiin.

Alkuverkassa jo ihmettelin maton raskasta juostavuutta: tuntui siltä kuin mattoa olisi saanut pyörittää osin omin voimin, askeltaminen tuntui siltä kuin olisi juossut suossa. Kokeilin eri tyyppistä juoksutekniikkaa, eli nostin jalkojani korkeammalle jokaisella askeleella, mutta muutos ei tuonut toivottua vaikutusta tuntumaan. Säädin silti ensimmäiselle vedolle vauhdin 5:24:ään. Syke nousi voimakkaasti heti alussa, keskisyke oli 167 ja maksimi 174 eli juuri anaerobisella kynnyksellä. Yritin vaikuttaa sykkeeseen tiputtamalla vauhdin kesken vedon 5:27:ään, mutta se ei auttanut. Juokseminen oli kammottavan raskasta, tällaista tuntumaa minulla ei ole ollut vielä koskaan tämän harjoitusohjelman aikana missään treenissä. Myöhemmin katsoin kellostani, että aikaa ensimmäiseen vetoon meni 10:34, jonka mukaan vauhti olisi ollut 5:17. Matto oli siis paitsi todella raskaskulkuinen, myös näytti vauhdit väärin.

Toiselle vedolle säädin vauhdiksi 5:33, mutta meno tuntui vielä raskaammalta kuin ensimmäisellä vedolla. Aikaa meni 10:24, eli oman kellon mukaan tahti olisi ollut 5:12, mutta tuntuma oli kokonaan toinen. Testasin monta kertaa, että onko matossa kaltevuutta, juokseminen tuntui nimittäin siltä kuin sille olisi säädetty vähintään 15 asteen kulma, mutta nollilla oli. Keskisyke oli 170 ja maksimi 177. Päätin, etten jatka pilalle mennyttä treeniä, mutta vedin kokeeksi loppuun vielä tonnin vedon. Tahdiksi asetin 5:36, jonka jaksoin hädin tuskin loppuun. Olen juossut matolla tonnin vedon nopeimmillaan tahtiin 4:17, joten jotain häikkää tässä oli. Todennäköisesti kalibroinnit aivan vinksallaan ja viimeisiään vetelevä moottori. Eipä se niin kummallista olisi aktiiviurheilijoiden käyttämällä matolla.

Loppuverkan menin suosiolla juoksemaan yläkerran 200 metrin radalle. Puolivälissä treeniä sain seurakseni nuoria SM-hiihtäjiä. Ihmettelin vähän radan epätasaista pintaa, mutta myöhemmin näin siellä pyöräilijöitä harjoittelemassa. Eipä ihme, että pinta on koetuksella.

Ensi kerralla muistan, että vieraalla matolla seurailen ainoastaan harjoitussykkeitäni, vauhdista kun ei ole välttämättä mitään takeita.

Kommentit

  1. Salla olen pohtinut täsmälleen samaa asiaa. Yritän salilla napata aina saman maton, jotta välttyisin yllätyksiltä. Olen haastatellut muitakin mattojuoksijoita ja kaikki vaihtavat tutulta matolta vain pakon edessä toiseen.

    Olisi tosi hauska tietää voiko juoksumattojen lukemiin todella uskoa. Niinpä olen suosiolla antautunut sykkeiden vietäväksi. Varmasti salin seisovalla ilmallakin on sykkeissä merkitystä. No, ollaanpahan valmiimpia intiaanikesään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli niiiin kiva juosta viime lauantaina tutulla ja turvallisella matolla! Treenikin onnistui ihan justiinsa niin kuin suunnittelin. Mutta en silti luota koskaan mattojuoksun vauhtien vastaavan tismalleen ulkona juoksemisen vauhteja :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…

NUTS Pallas "sprinttimatka"

Nyt olen juossut elämäni hienoimmissa maisemissa, Suomen tunturilapissa. Mahtava polkujuoksukokemus jylhiä tuntureita ylös alas tahkoten on yksi mieleenpainuvimmista, jota taatusti muistelen vielä vuosien päästä. NUTS YlläsPallas oli ihan todella hienosti järjestetty tapahtuma, jossa näki oikeastaan pelkästään iloisia kasvoja ja innostuneita ilmeitä. Olen siis loputtoman tyytyväinen, että kaikesta huolimatta lähdin starttiviivalle, vaikka etukäteen tuntui siltä, että jumalat ovat todellakin päättäneet, että minä en tänä kesänä enää juokse.

Lähdimme Mariannen kanssa matkaan torstaiaamuna junalla Turusta. Olin pakannut kaikki kamppeet huolellisesti jo edellisiltana, joten epätoivoiselta aamuhässäkältä vältyttiin. Muuten olo oli jännittynyt, joka ei johtunut iloisena kuplivasta kisajännityksestä. Takareiden tilanteen tiesin, mutta se ei huolettanut, olihan lantio kuvattu ja todellinen kivun aiheuttaja selvinnyt, lääkäriltä juoksulupa saatu ja muutenkin vaiva tuntui olevan juoksutau…