Treeniviikot 25 ja 26

Työmatkan varrelta.

Kun juokseminen on edelleen tahmeaa, tänä kesänä olen harrastanut toisenlaista liikuntaa. Kartutan keskellä kesää peruskestävyyttäni: pyörän selässä hyötyliikkuen. Takareiden kudokset tai lihakset tai jänteet tai hermot tai mitkä lie ovat edelleen kivulloiset, istuessa jomottavat ja kevyessä hölkässä aristavat. Mutta pyöräillessä tai uidessa ei tunnu mitään. Olen siis ryhtynyt kahden lajin naiseksi. Juoksua olen harrastanut vähän eri tavalla.

Kirjaanpa parin viikon liikkumiseni esimerkiksi, miten peruskuntoa voi myös pitää yllä, jos juokseminen ei ole kivaa eikä järkevää (ennen magneettikuvauksessa selviävää todellista vaivaa). Olen palauttanut mieleeni hyötyliikkumisen ilon. Kuten sanottu, harmikseni en ole aamuihminen, enkä luultavasti koskaan ole lähtenyt lenkille ennen aamukahdeksaa pelkästään siksi, että treeni odottaa tekijäänsä. Mutta pyörän selkään hyppäänkin muitta mutkitta jopa ennen puolta kahdeksaa polkeakseni yli 16 kilometriä töihin. Miten mahtavaa se onkaan! Hiki tulee, syke pysyy kiltisti alle 130:ssa (oma aerobinen kynnykseni on 152) ja töissä ajatus juoksee virkeänä. Luin juuri artikkelin, jossa nuorten rasitusvammojen kerrottiin yleistyneen ja syyksi arveltiin muun muassa yksipuolista rankkaa lajiharjoittelua ja vähäistä liikkumista vapaa-aikana. Vaikka en ole nuori enkä aktiiviurheilija, uskon saman pätevän myös minuun. Talvella ja keväällä juoksin ja vain juoksin, mutta arkinen liikkuminen oli istumatyöntekijänä todella vähäistä. Tiedostin epäsuhdan jo silloin, mutta vasta nyt, kun asia on vähitellen korjaantunut, ymmärrän, miten paljon paremmassa kunnossa arkisissa askareissani olen. Uskallan väittää, että aktiivisemman elämäntyylini ansiosta peruskuntoni on parempi nyt kuin silloin, kun "vain" juoksin, vaikka juoksinkin paljon. Yritän pitää tästä kiinni ja muistaa tämän silloinkin, kun on talvi ja aktiivinen liikkuminen ei ole niin helppoa.

VKO 25
Ma Työmatkapyöräily 25,6 km, 1:17:53
Ti Työmatkapyöräily 25,3 km 1:18:21
Vapaauinti 1500 m 50 min
Ke Työmatkapyöräily 25,1 km 1:20:27
To Työmatkapyöräily 24,4 km 1:18:02
7 x pulkkamäkivetoja lenkin lomassa 9,7 km 1:05:20
Pe Siirtymäpyöräily 7,2 km 25 min
La Kehonpainotreeni 20 min
Su Kevyt lenkki metsässä, pururadalla ja hiekkatiellä 5,4 km 38:18

Pyöräilyä 107,6 km, juoksua 15,1 km, uintia 1,5 km

VKO 26

Ma Työmatkapyöräily 33,8 km 1:40:51
Ti Työmatkapyöräily 23,8 km 1:14:40
Verkka 2 km, venyttelyt, liikkuvuus
Tilastopajacupin kansalliset kisat, 100 m:n virallinen aika
Ke Työmatkapyöräily 33,6 km 1:44:51
Kevyt metsälenkki, vähän myös hiekkatiellä 6,1 km 42:32
To Työmatkapyöräily 34,1 km 1:36:04
Pe Työmatkapyöräily 34,7 km 1:43:57
La Lepo
Su Iltalenkki 7,5 km 49:44
Kehonpainotreeni 15 min

Pyöräilyä 160 km, juoksua 15,7 km

Pyöräilykilometrit näyttävät aika hurjilta, mutta pitää muistaa, että päivittäiset kilsat on pyöritelty kahdessa osassa, aamulla ja iltapäivällä. Viikolla 26 kuljin töissä vanhempieni mökiltä, siksi määrät hetkellisesti kasvoivat. Korostan edelleen, että olen nauttinut lähes jokaisesta kilometristä, jopa vastatuuleen poljetuista, sillä ne kasvattavat sisua. Päivän melkein paras hetki on kuoria hikiset pyöräilyvermeet päältä ja mennä virkistävään suihkuun ennen työpäivän alkua. Pyöräilykuntoni on parantunut, reiteni (ja myös muu kroppani) ovat kiinteytyneet, ja olen todella paljon pirteämpi. Olen myös todennut, että sateessa polkeminen on kivempaa kuin tuulessa, mutta lieveilmiöt (lue: märät kengät) kestävät pidempään. Opin tuomaan töihin vaihtokengät. Maantiepyörällä tällaiset matkat kulkisivat vielä joutuisammin, mutta koska joudun raahaamaan vaihtovaatteita ja eväitä päivittäin mukanani, tarvitsen tarakan. Olen siis edelleen ihan tyytyväinen Nishikin hybridiini, jolla on ajettu pian 7000 kilometriä.

Olen käynyt suurin piirtein kerran viikossa uimassa, jos vain aikataulut ovat sopineet. Samppalinnan maauimala on vihdoin auki parin remonttikesän jälkeen. Nautin ihan hirmuisen paljon kauhomisesta ilta-auringossa. Vapaauinti sujuu nykyään 50 metrin altaassa jo ihan hyvin. Saan itseni hengästymään, mutta jaksan jatkaa matkaa lähes ilman taukoja altaan päässä. 

Juoksulenkit eivät ole olleet niin hirveän kivoja. Siksi olen pyrkinyt saamaan niille seuraa, jotta en antaisi niin paljon arvoa takareiden ikäville tuntemuksille. Kilometrejä on kertynyt vain vähän viikoittain, mutta sen verran, etteivät jalat ihan kokonaan unohda iskutusta. Olin Ontrailin yhteislenkillä vetämässä lähellä olevia Kohmon ja Laukkavuoren pulkkamäkiä ylös alas, se oli hauskaa. Miehen kanssa olemme juosseet mökkimaisemissa, ja kiva iltalenkki tehtiin koko perheen voimin niin, että kuusivuotias polki ja kolmivuotias istui isänsä kyydissä. Minä juoksin. Sekin oli kivaa. 

Kävin myös juoksemassa itselleni elämäni ensimmäisen satasen ajan. Kisat eivät olleet veteraanikisat vaan ihka oikeat Tilastopajacupin kansalliset kisat Paavo Nurmen stadionilla nuorten lupausten kanssa. Siellä oli onneksi myös seurakavereita Varsinais-Suomen Veteraaniurheilijoista, joten yksikseen ei tarvinnut mummoilla radalla. Minähän en ole koskaan lähtenyt lähtötelineestä, ja onneksi sitä ei tarvinnut ryhtyä kisoissa harjoittelemaan. Tiedostin kyllä, että ponkaisin liikkeelle huomattavasti hitaammin kuin telineestä vastusta saaneet kilpakumppanini. Oli tosi kivaa juosta täysillä. Kymmenen metriä ennen maalia vauhti oli jopa niin kova, että jalat eivät olleet tulla perässä ja meinasin kompuroida omiin jalkoihini. Onneksi pääsin maaliin, aika oli myötätuulessa 17,93. Sitä olisi kiva hinata joitakin sekunteja nopeammaksi. Mutta ensin täytyy opetella ne telineet.

Muutama on ihmetellyt, miten pystyn vetäisemään satasen matkan täysillä, kun muu juokseminen tekee kipeää. Sitä ihmettelen itsekin. Kipeää tekee myös työpäivän aikana monta tuntia istuminen, kun reiteen tulee painetta ja sitä alkaa jomottaa. Olen kyllästynyt miljoonien mahdollisten vaihtoehtojen puntaroimiseen ja orastavaan luulosairauteen, ja siksi kävin uudestaan urheilulääkärillä. Hän lähetti minut magneettikuvaukseen, ja perjantaina vihdoin ja viimein selviää, mikä jalassa on vinksallaan. 

Tämä odotteleminen ja malttaminen on ollut opettavaista monella tapaa. Lupaan kirjoittaa niistä opeista ihan oman kirjoituksensa.

PS. Magneettikuvaus on nykyään ehkä noin viisi kertaa halvempaa kuin kuvittelin. Ei siis kannata ainakaan hinnan vuoksi pitkittää näytille menoa, jos syytä on.