Running Diaries

Viikko sitten lauantaina Turussa juostiin 27. Paavo Nurmi Marathon, joka keräsi ennätyksellisen osallistujamäärän, kaikkiaan 3 600 juoksijaa. Olin mukana viidettä kertaa, joista neljännellä puolikkaallani. Tarkoituksena oli juosta valmistava vauhtitreeni ennen kuukauden päästä odottavaa Jyväskylän Finlandia-maratonia. Jotkut olivat tiedustelleet mahdollista tavoiteaikaani, mutta ei sellaista ollut. Päämääränä oli juosta kovaa, mutta sitä, mitä vauhtia se tällä hetkellä olisi, en osannut oikeastaan arvuutella. Juoksuvauhtini ovat vasta nyt loppukesästä ottaneet nykäyksen eteenpäin, tai siltä se ainakin tuntuu. Kesän huippuhelteissä juokseminen oli aikamoista tervanjuontia ylipäätään, eikä omasta vauhtikestävyydestä ollut mitään takeita. Saman viikon maanantaina olimme tutulla Ruissalon vetosuoralla tekemässä tonnin vetoja, noita suloisen katkeria vauhtiharjoitteita. Tein neljä 2 - 2,5 minuutin palautuksilla, ja sain kulkemaan ensimmäisen 5:04 minuutin vedon jälkeen tasaisen sarjan 4:

Tänä kesänä on puhuttanut ylenpalttinen hellejakso, joka ei ota loppuakseen ja jollaiseen ei näillä leveysasteilla ole totuttu. Turussa on likimain joka päivä ollut vähintään 30 astetta, usein enemmän, ja aurinko on porottanut hivuttavan kuumasti pilvettömältä taivaalta. Kohtuus kaikessa, voisin sanoa, sillä juoksijalle, jos kohta etenkin vanhuksille ja lapsille loputtomasti jatkuva helle on liikaa. Löyhästi seuraamani maratonohjelma on saanut joustaa, jos kuumuus on tuntunut nujertavalta eikä ole jaksanut tehdä mitään. Pidän kyllä lämpimästä, mutta tähän hellejaksoon sisältyy huoli ilmastonmuutoksen todellisuudesta. Ääri-ilmiöt, joita joka puolelta maapalloa raportoidaan, antavat viitettä tulevasta, eikä uhkakuvien ajatteleminen ole mieltä ylentävää. Ilmasto on toki muuttunut aiemminkin, mutta ei näin nopeasti eikä ihmisen aikaansaamana. Evoluutio ei ehdi korjata ihmisen ominaisuuksia riittävän nopeasti, jotta elimistö tottuisi parin asteen keskilämpötilan nousuun samaan tahtiin