Running Diaries

Lisää kestävyyttä ja enemmän voimaa. Siinä ainekset ensi vuoden Karhunkierrokselle valmistautumista varten, olettaen että pysyn terveenä ja saan treenata. Sitkeyttä ja periksiantamattomuutta on jo riittävästi, kuten tämän vuoden kokemus 53:n eli 56,17 kilometrin matkalta osoitti. Terveisiä siis Kuusamosta ja Rukalta! Olen saanut imeä itseeni aivan valtavat määrät voimaa luonnon ainutkertaisuudesta ja uskomattomasta kauneudesta kaikessa kiistattomuudessaan. Olen myös oppinut tuntemaan omia vahvuuksiani ja heikkouksiani, joista äkkiseltään kaikkien voisi sanoa olevan parannettavissa. Olen oppinut ennen kaikkea rehellisyyttä itseäni kohtaan. Pähkinänkuoressa kisaraporttini NUTS KK:lta voisi kuulua näin: Salla reitin loppupuolella: Nyt kun mä olen nähnyt, mitä tämä on, mä en tule tänne enää ikinä. Salla seuraavan päivän aamuna: Nyt kun mä tiedän, mitä tämä on, ensi vuonna voisi tulla kyllä vähän parantamaan tuota aikaa. En ole koskaan haaveillut ultrajuoksijan urasta. Poluilla juo

Kuva LC Littoinen -ryhmän FB-sivulta. Kirjoitetaanpa yksi kisarapsa vielä alta pois, ennen kuin lähdetään Kuusamoon Karhunkierrokselle etsimään elämyksiä ja kokeilemaan omaa väsymyksensietokykyä. Raportti on viime viikon torstain kisasta, jossa juostiin 8,5 kilometrin lenkki Littoistenjärven ympäri vaihdellen asfaltilla, hiekkatiellä ja metsäpolulla. Alkuun kerrottakoon, että kävin toukokuun alussa mittauttamassa ferritiiniarvoni, kun se tammikuun lopun mittauksessa oli äärimmäisen alhainen eli 11, mikä tarkoittaa, että rautavarastoni olivat huvenneet lähes tyhjiksi. Söin helmi-maaliskuun ajan Obsidan-rautavalmistetta 50 milligrammaa päivässä, ja ideana oli pitää huhtikuu taukoa (kuukautisia lukuun ottamatta) ja seurata, lähteekö arvo nousuun ja pysyykö se, vaikka lisäraudan syömisen lopettaakin. No, eihän aneemiseksi päässyt rautavarasto näköjään noin äkkiä täyty, joten tämä olikin vähän pidempi prosessi kuin luulin. Toukokuun alussa arvo oli 17, ja vaikka se olikin vähän nou

Rivieran lenkki juostiin aivan upeissa maisemissa Maskun hiekkakuopilla. Tajusin juuri, miten mahtavaa on, että kisoja järjestetään nyt joka suunnalla sekä viikonloppuisin, että myös arkisin. Se tietää nimittäin sitä, että blogeista saa alkaa jälleen lukea kisaraportteja, ja ne ovat ehdottomasti mielestäni juoksublogien suola. On hauskaa eläytyä erilaisiin juoksutarinoihin, joissa treenien tulokset mitataan ja juoksijat kertovat kilvoitteluistaan matkan varrella. Eilen luin jo ensimmäisen tarinan Bodom Traililta  Kantapääopistossa-blogista . Tuli mieleen, että mitäs jos ensi vuonna osallistuisi itsekin noihin karkeloihin. Muutoinkin olisi kiva päästä pääkaupungin suuntaan poluille juoksemaan, kuten vaikkapa Nuuksioon. Ajomatka sinne täältä Turusta on kuitenkin lyhyt. No, minullakin on raportoitavana pieni kisatarina samaiselta lauantailta, jolloin juostiin paitsi Bodomin kakkososa, myös SAUL:in SM-maastot Perniössä. Minua pyydettiin VSVU:n N40-joukkueeseen vähän se