Paraisten Finbyssä hiihtämässä. Blogin kirjoittaminen on painunut arkiohjelmistossani pahnanpohjimmaiseksi, ja toisinaan olen myös mielessäni kyseenalaistanut koko blogin pitämisen funktion. Ilman selkeää suunnitelmaa treenikuulumisten kirjoitteleminen on tuntunut tyhjänpäiväiseltä, sillä on monen monta muuta blogia kirjoittavaa juoksijaa, joiden tavoitteellisista treeneistä ja tarkkaan mietityistä päämääristä lukeminen on lukijalle varmasti paljon mielekkäämpää kuin minun satunnaiset kisaraporttini. Ilman tavoitteita ja niitä kohti kulkemista blogin pitäminen tuntuu jonninjoutavalta jorisemiselta, johon menee vain aikaa, joka muutenkin on aina kortilla. Olen miettinyt myös sitä, miksi ylipäätään pidän blogia. Aluksi tarkoituksena oli kirjoittaa treeniohjelmasta, jota noudattamalla pääsisin tavoitteeseeni juosta maraton alle neljässä tunnissa, ja tehdä se julkisesti, jotta itselleni olisi vaikeampaa vetäytyä aikeistani. No, tavoite ei toteutunut, enkä kuollut julkiseen häpeään
Juoksublogi, jossa yritetään juosta vielä kovempaa.