Running Diaries

Viime vuonna sanoin KK55:n jälkeen, että en tule tänne enää ikinä. Yön nukuttuani sanoin, että voisi kai sitä tulla ensi vuonna vähän parantamaan aikaa. No nyt se parani 1 h 20 min, joten mission completed.  Tänä vuonna ajettiin Rukalle koko perhe, ja oltiin perillä hyvissä ajoin torstai-iltana. Perjantaina käytiin kävelemässä 7 kilsan Pyhän Jyssäys, ja ajattelin sen jälkeen että olipa yllättävän raskasta, heh. Lapset painelivat matkan suurimmaksi osaksi juosten siihen spurttaustyyliin joka lapsilla on. Kävelyn jälkeen kävimme hampurilaisaterialla, ja maha meni jotenkin sekaisin. Onneksi ei vaivannut enää lauantaina. Suoritin tarveharkinnat Rukalta, eli 10 geeliä, geelituubit, chimpanzee-karkkeja 4 pussia, ja pari urkkajuomasekoitepussia. Ostin myös kuoritakin hulluun alennukseen poistomyynnistä, kun tajusin, että lauantaina sataa ja kotiin oli jäänyt erinomainen kuoritakki, jonka ostin pari vuotta sitten samantyyppisessä tilanteessa ennen NUTS Ylläs-Pallasta en niin hyvästä tarj

Paraisten Finbyssä hiihtämässä. Blogin kirjoittaminen on painunut arkiohjelmistossani pahnanpohjimmaiseksi, ja toisinaan olen myös mielessäni kyseenalaistanut koko blogin pitämisen funktion. Ilman selkeää suunnitelmaa treenikuulumisten kirjoitteleminen on tuntunut tyhjänpäiväiseltä, sillä on monen monta muuta blogia kirjoittavaa juoksijaa, joiden tavoitteellisista treeneistä ja tarkkaan mietityistä päämääristä lukeminen on lukijalle varmasti paljon mielekkäämpää kuin minun satunnaiset kisaraporttini. Ilman tavoitteita ja niitä kohti kulkemista blogin pitäminen tuntuu jonninjoutavalta jorisemiselta, johon menee vain aikaa, joka muutenkin on aina kortilla. Olen miettinyt myös sitä, miksi ylipäätään pidän blogia. Aluksi tarkoituksena oli kirjoittaa treeniohjelmasta, jota noudattamalla pääsisin tavoitteeseeni juosta maraton alle neljässä tunnissa, ja tehdä se julkisesti, jotta itselleni olisi vaikeampaa vetäytyä aikeistani. No, tavoite ei toteutunut, enkä kuollut julkiseen häpeään