Running Diaries

Rauman torilla lähdön tunnelmaa. Joukkueemme ykkönen on patistettu lähtöviivan tuntumaan.  Huhtikuun 7. juostiin taas perinteinen Karhu-viesti, joka järjestettiin jo 41. kerran. Minä olin Mainiot mailerit -joukkueessamme kolmannen kerran mukana, taas eri osuudella kuin aiempina vuosina. Olimme jälleen kuntosarjassa, miehet ja erikoisjoukkueet -kokoonpanolla, mikä tarkoitti meidän kohdallamme sekajoukkuetta. Tällä kertaa saimme miehenikin mukaan, ja yksi viime hetken vaihto tapahtui vielä sairastumisen vuoksi. Tänä vuonna meillä oli mukana myös yksi raskaana oleva juoksija, mikä sai aikaan ylimääräistä jännitystä muissa juoksijoissa. Nostan kyllä hattua tälle teräsnaiselle! Tuttuun tapaan tapasimme Laitilan Shellillä, jossa olimme mieheni ja Petrin kanssa yli puoli tuntia ennen muuta jengiä. Kun saimme porukan kasaan, adrenaliini alkoi pikkuhiljaa nousta ja into kasvaa. Arvioimme joukkueemme loppuaikaa sen perusteella, miten kauan jokainen arveli omaa osuuttaan juoksevan. Kumma

Kisakausi saatiin käyntiin viimein tällä viikolla, kun ensin maanantaina, toisena pääsiäispäivänä juoksin viisi kilometriä Turussa Tulppaanijuoksussa, ja sitten lauantaina viisi kilometriä Karhu-viestissä. Vielä on matkaa ennätyksiin, mutta saman viikon aikana tapahtunut parannus saa toki hymyn huulille. Viime vuoden Karhu-viesti meni omalta osaltani penkin alle, kun takareiteen oli tekeytynyt hamstring-syndrooma ja kisasta viikon päästä testijuoksussa paljastui ylikunto. Kausi loppui ennen kuin oli kunnolla alkanutkaan, seurasi pitkiä juoksutaukoja ja epäsäännöllisen säännöllisiä peruskestävyyslenkkejä pääosin poluilla ja metsässä. Jalkavaivat jatkuivat aina viime vuoden lokakuuhun saakka, jolloin viimein sain oikean diagnoosin ja fysioterapeutilta kuntoutusliikkeet, jotka alkoivat purra. Loppuvuonna kovempia treenejä tein aika ajoin, mutta kovin säännönmukaista kova treenaaminen ei tuolloin vielä ollut. Tammikuun lopussa kävin juoksutestissä, jossa anaerobinen kynnysarvoni oli 5