Siirry pääsisältöön

Tekstit

Rivieran lenkki 9,9 km

Tajusin juuri, miten mahtavaa on, että kisoja järjestetään nyt joka suunnalla sekä viikonloppuisin, että myös arkisin. Se tietää nimittäin sitä, että blogeista saa alkaa jälleen lukea kisaraportteja, ja ne ovat ehdottomasti mielestäni juoksublogien suola. On hauskaa eläytyä erilaisiin juoksutarinoihin, joissa treenien tulokset mitataan ja juoksijat kertovat kilvoitteluistaan matkan varrella. Eilen luin jo ensimmäisen tarinan Bodom Traililta Kantapääopistossa-blogista. Tuli mieleen, että mitäs jos ensi vuonna osallistuisi itsekin noihin karkeloihin. Muutoinkin olisi kiva päästä pääkaupungin suuntaan poluille juoksemaan, kuten vaikkapa Nuuksioon. Ajomatka sinne täältä Turusta on kuitenkin lyhyt.

No, minullakin on raportoitavana pieni kisatarina samaiselta lauantailta, jolloin juostiin paitsi Bodomin kakkososa, myös SAUL:in SM-maastot Perniössä. Minua pyydettiin VSVU:n N40-joukkueeseen vähän sen jälkeen, kun olin maksanut ilmoittautumiseni Rivieran lenkin kympille mieheni kanssa, josta …
Uusimmat tekstit

Karhu-viesti 7.4.2018

Huhtikuun 7. juostiin taas perinteinen Karhu-viesti, joka järjestettiin jo 41. kerran. Minä olin Mainiot mailerit -joukkueessamme kolmannen kerran mukana, taas eri osuudella kuin aiempina vuosina. Olimme jälleen kuntosarjassa, miehet ja erikoisjoukkueet -kokoonpanolla, mikä tarkoitti meidän kohdallamme sekajoukkuetta. Tällä kertaa saimme miehenikin mukaan, ja yksi viime hetken vaihto tapahtui vielä sairastumisen vuoksi. Tänä vuonna meillä oli mukana myös yksi raskaana oleva juoksija, mikä sai aikaan ylimääräistä jännitystä muissa juoksijoissa. Nostan kyllä hattua tälle teräsnaiselle!

Tuttuun tapaan tapasimme Laitilan Shellillä, jossa olimme mieheni ja Petrin kanssa yli puoli tuntia ennen muuta jengiä. Kun saimme porukan kasaan, adrenaliini alkoi pikkuhiljaa nousta ja into kasvaa. Arvioimme joukkueemme loppuaikaa sen perusteella, miten kauan jokainen arveli omaa osuuttaan juoksevan. Kummasti kaikki ajattelivat olevansa hitaampia, kokonaisajaksi saatiin nimittäin 4 tuntia 15 minuuttia,…

Tulppaanijuoksu 2.4.

Kisakausi saatiin käyntiin viimein tällä viikolla, kun ensin maanantaina, toisena pääsiäispäivänä juoksin viisi kilometriä Turussa Tulppaanijuoksussa, ja sitten lauantaina viisi kilometriä Karhu-viestissä. Vielä on matkaa ennätyksiin, mutta saman viikon aikana tapahtunut parannus saa toki hymyn huulille. Viime vuoden Karhu-viesti meni omalta osaltani penkin alle, kun takareiteen oli tekeytynyt hamstring-syndrooma ja kisasta viikon päästä testijuoksussa paljastui ylikunto. Kausi loppui ennen kuin oli kunnolla alkanutkaan, seurasi pitkiä juoksutaukoja ja epäsäännöllisen säännöllisiä peruskestävyyslenkkejä pääosin poluilla ja metsässä.

Jalkavaivat jatkuivat aina viime vuoden lokakuuhun saakka, jolloin viimein sain oikean diagnoosin ja fysioterapeutilta kuntoutusliikkeet, jotka alkoivat purra. Loppuvuonna kovempia treenejä tein aika ajoin, mutta kovin säännönmukaista kova treenaaminen ei tuolloin vielä ollut. Tammikuun lopussa kävin juoksutestissä, jossa anaerobinen kynnysarvoni oli 5:47…

Vähän treenanneet löysäilijät lähtöviivalla

Sain vastikään kuunneltua loppuun Tarja Virolaisen kirjan Juoksijan sielu. Hänen kertomuksessaan oli yllättävän paljon yhtäläisyyksiä omaan ajatteluuni niin juoksijana - kuin ihmisenä. Ehkä ajatuksessa on perää, että tietyntyyppiset ihmiset alkavat harrastaa kestävyysjuoksua ja jatkavat harrastustaan lukuisista vastoinkäymisistä huolimatta.



Nauratti, kun kuulin Virolaisen herkistyneen kyyneliin Ateenan maratonin maaliviivalla, jossa soi AC/DC:n Thuderstruck. Se on yksi ehdottomista juoksuflow-biiseistäni, vaikka nykyisin kuuntelenkin enenevissä määrin kirjoja peruskestävyyslenkeilläni musiikin sijaan. Kirjan loputtua kotiin oli vielä pari kilometriä matkaa, ja oli pakko pysähtyä säätämään luureista kyseinen biisi. Jokin siinä on, minäkin kuin huomaamattani rupesin kyynelehtimään siinä juostessani ja vauhdin kiihtyessä. Se tunne ottaa tuolta syvältä rinnasta, kun juokseminen tuo kokonaisvaltaisen hyvänolontunteen, varmuuden siitä, että minä olen vahva, minä kykenen, minä pystyn. Miten…

Vauhteja metsästämässä

Ei tämä alkuvuosi ole mennyt ihan niin kuin ajattelin, vaikka tammikuussa sainkin pistettyä kaikkiaan 100,5 kilometriä tossua toisen eteen. Kaikki lajit mukaan laskettuna kilometrejä oli kasassa 159,23. Helmikuun alkupuolella olin pääsemässä hyvän treenin makuun, juoksua oli tullut 25,92 km, kaikki yhteensä 49,00 km. Juoksutreenit olivat olleet monipuolisia, ja vaikka takareisi aina välillä ilmoittikin olemassaolostaan, fiilis oli pääpiirteittäin hyvä. Olin tehnyt vetoja radalla ja ulkona, kiihtyviä lenkkejä ja pitempiäkin hölkkiä. Juoksutestistä sain lisää intoa treeneihini. Tuntui, että juoksukunto on taas nousussa, kun tiedän, miten minun kannattaa treenata.

Helmikuun 9. päivänä lähdimme hiihtoloman viettoon Vierumäelle. Viime vuonna suoritin läpi lomamme kunnianhimoista maratonohjelmaa, mutta tällä kertaa olin päättänyt nauttia hohtavista laduista ja ottaa rennosti. Mutta en sentään ihan näin rennosti... Torstaina olin ollut hallissa juoksemassa eri mittaisia vetoja parin minuuti…

Uudet sykearvot

Tavoitteellisen juoksijan on hyvä käydä aika ajoin kynnysarvotestissä, jotta tietää omat sykerajansa, joilla peruskestävyys- ja vauhtikestävyyslenkit kannattaa tehdä. Itse olen käynyt testissä nyt neljä kertaa, joskin kolmas kerta meni piloille, kun jouduin jättämään testin kesken. Uusin testi suoritettiin Kupittaan urheiluhallissa juoksuradalla. Ryhmä oli koottu Turun Urheiluliiton triathlonjaostosta sillä perusteella, että kympin juoksuun menee yli 50 minuuttia. Tämä sen vuoksi, että testissä olisi mahdollisimman samantasoisia juoksijoita, jotta kaikki saavat riittävästi laktaattiarvoja peruskuntoalueelta. Meitä oli viisi juoksijaa, ja tahti piti määrätä arvioimalla ja kelloa tarkkaamalla, sen ihmeellisempiä apukeinoja ei ollut. Aiemmin olen juossut testin juoksumatolla tai valojäniksen avustamana, jolloin vauhdista ei ole tarvinnut itse huolehtia, mutta loppujen lopuksi löysimme jokaisen tavoitevauhdin ihan hyvin.
Tarkoituksenani oli valmistautua testiin hyvin ja saapua paikalle l…

Piilevä raudanpuutos

Tämän postauksen piti käsitellä uusia sykerajojani, mutta kirjoitankin ensin tästä diagnoosista, jonka sain tänään. Sehän osaltaan selittää niitä kummallisen korkeita sykkeitänikin, uusi aerobinen kynnysarvoni on puolentoista viikon takaisen testin mukaan nimittäin 159!

Luin joulukuussa Healthy style of Living -blogin Susannan vakavasta raudanpuutostilasta. Ajattelin, että kaikenlaista sitä voi ollakin, mutta en osannut lainkaan ajatella, että vähäiset rautavarannot voisivat olla selittävä tekijä myös omaan olooni. Pari viikkoa sitten entinen työkaverini jakoi Facebookissa päivityksen, jossa hän kertoi kärsivänsä raudanpuutosanemiasta. Hemoglobiini oli verikokeissa aina normaalin viitearvon rajoissa, samoin kuin kaikki muutkin arvot. Mutta silti hän oli aina uupunut, kärsi lopulta voimakkaasta ahdistuksesta rintakehässä ja joutui jättämään kuntosalitreenitkin väliin.

Jostain tuli sellainen olo, että olenhan minäkin aika usein selittämättömän väsynyt, niin että se väsymys tulee ikään …