Siirry pääsisältöön

Tekstit

Tulppaanijuoksu 2.4.

Kisakausi saatiin käyntiin viimein tällä viikolla, kun ensin maanantaina, toisena pääsiäispäivänä juoksin viisi kilometriä Turussa Tulppaanijuoksussa, ja sitten lauantaina viisi kilometriä Karhu-viestissä. Vielä on matkaa ennätyksiin, mutta saman viikon aikana tapahtunut parannus saa toki hymyn huulille. Viime vuoden Karhu-viesti meni omalta osaltani penkin alle, kun takareiteen oli tekeytynyt hamstring-syndrooma ja kisasta viikon päästä testijuoksussa paljastui ylikunto. Kausi loppui ennen kuin oli kunnolla alkanutkaan, seurasi pitkiä juoksutaukoja ja epäsäännöllisen säännöllisiä peruskestävyyslenkkejä pääosin poluilla ja metsässä.

Jalkavaivat jatkuivat aina viime vuoden lokakuuhun saakka, jolloin viimein sain oikean diagnoosin ja fysioterapeutilta kuntoutusliikkeet, jotka alkoivat purra. Loppuvuonna kovempia treenejä tein aika ajoin, mutta kovin säännönmukaista kova treenaaminen ei tuolloin vielä ollut. Tammikuun lopussa kävin juoksutestissä, jossa anaerobinen kynnysarvoni oli 5:47…
Uusimmat tekstit

Vähän treenanneet löysäilijät lähtöviivalla

Sain vastikään kuunneltua loppuun Tarja Virolaisen kirjan Juoksijan sielu. Hänen kertomuksessaan oli yllättävän paljon yhtäläisyyksiä omaan ajatteluuni niin juoksijana - kuin ihmisenä. Ehkä ajatuksessa on perää, että tietyntyyppiset ihmiset alkavat harrastaa kestävyysjuoksua ja jatkavat harrastustaan lukuisista vastoinkäymisistä huolimatta.



Nauratti, kun kuulin Virolaisen herkistyneen kyyneliin Ateenan maratonin maaliviivalla, jossa soi AC/DC:n Thuderstruck. Se on yksi ehdottomista juoksuflow-biiseistäni, vaikka nykyisin kuuntelenkin enenevissä määrin kirjoja peruskestävyyslenkeilläni musiikin sijaan. Kirjan loputtua kotiin oli vielä pari kilometriä matkaa, ja oli pakko pysähtyä säätämään luureista kyseinen biisi. Jokin siinä on, minäkin kuin huomaamattani rupesin kyynelehtimään siinä juostessani ja vauhdin kiihtyessä. Se tunne ottaa tuolta syvältä rinnasta, kun juokseminen tuo kokonaisvaltaisen hyvänolontunteen, varmuuden siitä, että minä olen vahva, minä kykenen, minä pystyn. Miten…

Vauhteja metsästämässä

Ei tämä alkuvuosi ole mennyt ihan niin kuin ajattelin, vaikka tammikuussa sainkin pistettyä kaikkiaan 100,5 kilometriä tossua toisen eteen. Kaikki lajit mukaan laskettuna kilometrejä oli kasassa 159,23. Helmikuun alkupuolella olin pääsemässä hyvän treenin makuun, juoksua oli tullut 25,92 km, kaikki yhteensä 49,00 km. Juoksutreenit olivat olleet monipuolisia, ja vaikka takareisi aina välillä ilmoittikin olemassaolostaan, fiilis oli pääpiirteittäin hyvä. Olin tehnyt vetoja radalla ja ulkona, kiihtyviä lenkkejä ja pitempiäkin hölkkiä. Juoksutestistä sain lisää intoa treeneihini. Tuntui, että juoksukunto on taas nousussa, kun tiedän, miten minun kannattaa treenata.

Helmikuun 9. päivänä lähdimme hiihtoloman viettoon Vierumäelle. Viime vuonna suoritin läpi lomamme kunnianhimoista maratonohjelmaa, mutta tällä kertaa olin päättänyt nauttia hohtavista laduista ja ottaa rennosti. Mutta en sentään ihan näin rennosti... Torstaina olin ollut hallissa juoksemassa eri mittaisia vetoja parin minuuti…

Uudet sykearvot

Tavoitteellisen juoksijan on hyvä käydä aika ajoin kynnysarvotestissä, jotta tietää omat sykerajansa, joilla peruskestävyys- ja vauhtikestävyyslenkit kannattaa tehdä. Itse olen käynyt testissä nyt neljä kertaa, joskin kolmas kerta meni piloille, kun jouduin jättämään testin kesken. Uusin testi suoritettiin Kupittaan urheiluhallissa juoksuradalla. Ryhmä oli koottu Turun Urheiluliiton triathlonjaostosta sillä perusteella, että kympin juoksuun menee yli 50 minuuttia. Tämä sen vuoksi, että testissä olisi mahdollisimman samantasoisia juoksijoita, jotta kaikki saavat riittävästi laktaattiarvoja peruskuntoalueelta. Meitä oli viisi juoksijaa, ja tahti piti määrätä arvioimalla ja kelloa tarkkaamalla, sen ihmeellisempiä apukeinoja ei ollut. Aiemmin olen juossut testin juoksumatolla tai valojäniksen avustamana, jolloin vauhdista ei ole tarvinnut itse huolehtia, mutta loppujen lopuksi löysimme jokaisen tavoitevauhdin ihan hyvin.
Tarkoituksenani oli valmistautua testiin hyvin ja saapua paikalle l…

Piilevä raudanpuutos

Tämän postauksen piti käsitellä uusia sykerajojani, mutta kirjoitankin ensin tästä diagnoosista, jonka sain tänään. Sehän osaltaan selittää niitä kummallisen korkeita sykkeitänikin, uusi aerobinen kynnysarvoni on puolentoista viikon takaisen testin mukaan nimittäin 159!

Luin joulukuussa Healthy style of Living -blogin Susannan vakavasta raudanpuutostilasta. Ajattelin, että kaikenlaista sitä voi ollakin, mutta en osannut lainkaan ajatella, että vähäiset rautavarannot voisivat olla selittävä tekijä myös omaan olooni. Pari viikkoa sitten entinen työkaverini jakoi Facebookissa päivityksen, jossa hän kertoi kärsivänsä raudanpuutosanemiasta. Hemoglobiini oli verikokeissa aina normaalin viitearvon rajoissa, samoin kuin kaikki muutkin arvot. Mutta silti hän oli aina uupunut, kärsi lopulta voimakkaasta ahdistuksesta rintakehässä ja joutui jättämään kuntosalitreenitkin väliin.

Jostain tuli sellainen olo, että olenhan minäkin aika usein selittämättömän väsynyt, niin että se väsymys tulee ikään …

Juoksuvuosi 2017 osa 2

No niin, palautellaanpa sitten mieliin loppuvuosi 2017, joka tosiaan oli melkoisen huono mutta toisaalta myös aika hyvä juoksuvuosi. Ennätyksiä silloin ei tehty, mutta uusia kokemuksia sain yllättävän montakin ja aika paljon oppia itsestäni.
Harjoituspäiväkirjassani on merkintä 28. toukokuuta: "6,2 km/40:03 Pisin juoksu sitten huhtikuun, jolloin juoksutelakka alkoi. Kuntoradalla pari kiekkaa, keskari 6:30. Kuumuus nosti sykkeitä, mutta takareisi tuntui roikkuvan mukana ihan hyvin!"
Helatorstaina olimme tosiaan Kaarinan keskuskentällä VSVU:n naisten pikaviestin vaihtotreeneissä, elämäni ensimmäisissä. Näin ensimmäistä kertaa myös N40-joukkueeni naiset, joiden kanssa olin jotenkin puolihuolimattomasti lupautunut Vaajakoskelle veteraanien ratajuoksun SM-kisoihin kesäkuun 10. päivänä. Verkatessa runsaan kilometrin tunsin kipua takareidessä, ja päättelin, että vamma ei olisikaan vielä kunnossa. En tosin tiennyt, mikä jalassa oli, sillä en ollut saanut siihen varsinaista diagnoos…

Juoksuvuosi 2017, osa 1

Juoksuvuosi 2017 alkoi toiveikkaissa tunnelmissa. Tavoitteenani oli juosta maratonennätykseni Hampurissa 23. huhtikuuta. Tammikuun alussa kynnystestien jälkeen aloin noudattaa hyvin motivoituneena juoksuohjelmaa, jossa juoksua kertyi alussa maltilliset 40 - 50 kilometriä viikossa. Viikkoon mahtui yksi pitkis, parin tonnin vedot, tasavauhtinen reipas sekä kaksi tai kolme kevyttä juoksua. Yleensä mahdutin viikkoon myös yhden kuntosalikerran. Juoksuohjelman pohjana oli kynnystestit, joissa määritettiin anaerobinen ja aerobinen kynnys harjoitteluni pohjaksi. Kovan rasituksen kynnys minulla oli 174 sykettä minuutissa, matalamman 152. Näiden väliin jäisi sykealue, joka vahvistaisi vauhtikestävyyttäni. Tarkoituksena oli treenata erityisesti maratonkynnystä, joka minulla oli testin mukaan 167.





Innokkaana aloin toteuttaa juoksuohjelmaani. Juoksin aamulla, illalla, sateessa, paisteessa. Alku meni hyvin, olin todella motivoitunut ja kunto tuntui lähtevän haluttuun nousuun. Ei aikaakaan, kun sam…