Siirry pääsisältöön

Tekstit

NUTS Karhunkierros 53k - opettavainen matka omien rajojen äärelle

Lisää kestävyyttä ja enemmän voimaa. Siinä ainekset ensi vuoden Karhunkierrokselle valmistautumista varten, olettaen että pysyn terveenä ja saan treenata. Sitkeyttä ja periksiantamattomuutta on jo riittävästi, kuten tämän vuoden kokemus 53:n eli 56,17 kilometrin matkalta osoitti.

Terveisiä siis Kuusamosta ja Rukalta! Olen saanut imeä itseeni aivan valtavat määrät voimaa luonnon ainutkertaisuudesta ja uskomattomasta kauneudesta kaikessa kiistattomuudessaan. Olen myös oppinut tuntemaan omia vahvuuksiani ja heikkouksiani, joista äkkiseltään kaikkien voisi sanoa olevan parannettavissa. Olen oppinut ennen kaikkea rehellisyyttä itseäni kohtaan.

Pähkinänkuoressa kisaraporttini NUTS KK:lta voisi kuulua näin:
Salla reitin loppupuolella: Nyt kun mä olen nähnyt, mitä tämä on, mä en tule tänne enää ikinä.
Salla seuraavan päivän aamuna: Nyt kun mä tiedän, mitä tämä on, ensi vuonna voisi tulla kyllä vähän parantamaan tuota aikaa.

En ole koskaan haaveillut ultrajuoksijan urasta. Poluilla juoksemine…
Uusimmat tekstit

Littoistenjärven ympärijuoksu 17.5.

Kirjoitetaanpa yksi kisarapsa vielä alta pois, ennen kuin lähdetään Kuusamoon Karhunkierrokselle etsimään elämyksiä ja kokeilemaan omaa väsymyksensietokykyä. Raportti on viime viikon torstain kisasta, jossa juostiin 8,5 kilometrin lenkki Littoistenjärven ympäri vaihdellen asfaltilla, hiekkatiellä ja metsäpolulla.

Alkuun kerrottakoon, että kävin toukokuun alussa mittauttamassa ferritiiniarvoni, kun se tammikuun lopun mittauksessa oli äärimmäisen alhainen eli 11, mikä tarkoittaa, että rautavarastoni olivat huvenneet lähes tyhjiksi. Söin helmi-maaliskuun ajan Obsidan-rautavalmistetta 50 milligrammaa päivässä, ja ideana oli pitää huhtikuu taukoa (kuukautisia lukuun ottamatta) ja seurata, lähteekö arvo nousuun ja pysyykö se, vaikka lisäraudan syömisen lopettaakin. No, eihän aneemiseksi päässyt rautavarasto näköjään noin äkkiä täyty, joten tämä olikin vähän pidempi prosessi kuin luulin. Toukokuun alussa arvo oli 17, ja vaikka se olikin vähän noussut, se oli kaukana lukemista, jotka kestävy…

Rivieran lenkki 9,9 km

Tajusin juuri, miten mahtavaa on, että kisoja järjestetään nyt joka suunnalla sekä viikonloppuisin, että myös arkisin. Se tietää nimittäin sitä, että blogeista saa alkaa jälleen lukea kisaraportteja, ja ne ovat ehdottomasti mielestäni juoksublogien suola. On hauskaa eläytyä erilaisiin juoksutarinoihin, joissa treenien tulokset mitataan ja juoksijat kertovat kilvoitteluistaan matkan varrella. Eilen luin jo ensimmäisen tarinan Bodom Traililta Kantapääopistossa-blogista. Tuli mieleen, että mitäs jos ensi vuonna osallistuisi itsekin noihin karkeloihin. Muutoinkin olisi kiva päästä pääkaupungin suuntaan poluille juoksemaan, kuten vaikkapa Nuuksioon. Ajomatka sinne täältä Turusta on kuitenkin lyhyt.

No, minullakin on raportoitavana pieni kisatarina samaiselta lauantailta, jolloin juostiin paitsi Bodomin kakkososa, myös SAUL:in SM-maastot Perniössä. Minua pyydettiin VSVU:n N40-joukkueeseen vähän sen jälkeen, kun olin maksanut ilmoittautumiseni Rivieran lenkin kympille mieheni kanssa, josta …

Karhu-viesti 7.4.2018

Huhtikuun 7. juostiin taas perinteinen Karhu-viesti, joka järjestettiin jo 41. kerran. Minä olin Mainiot mailerit -joukkueessamme kolmannen kerran mukana, taas eri osuudella kuin aiempina vuosina. Olimme jälleen kuntosarjassa, miehet ja erikoisjoukkueet -kokoonpanolla, mikä tarkoitti meidän kohdallamme sekajoukkuetta. Tällä kertaa saimme miehenikin mukaan, ja yksi viime hetken vaihto tapahtui vielä sairastumisen vuoksi. Tänä vuonna meillä oli mukana myös yksi raskaana oleva juoksija, mikä sai aikaan ylimääräistä jännitystä muissa juoksijoissa. Nostan kyllä hattua tälle teräsnaiselle!

Tuttuun tapaan tapasimme Laitilan Shellillä, jossa olimme mieheni ja Petrin kanssa yli puoli tuntia ennen muuta jengiä. Kun saimme porukan kasaan, adrenaliini alkoi pikkuhiljaa nousta ja into kasvaa. Arvioimme joukkueemme loppuaikaa sen perusteella, miten kauan jokainen arveli omaa osuuttaan juoksevan. Kummasti kaikki ajattelivat olevansa hitaampia, kokonaisajaksi saatiin nimittäin 4 tuntia 15 minuuttia,…

Tulppaanijuoksu 2.4.

Kisakausi saatiin käyntiin viimein tällä viikolla, kun ensin maanantaina, toisena pääsiäispäivänä juoksin viisi kilometriä Turussa Tulppaanijuoksussa, ja sitten lauantaina viisi kilometriä Karhu-viestissä. Vielä on matkaa ennätyksiin, mutta saman viikon aikana tapahtunut parannus saa toki hymyn huulille. Viime vuoden Karhu-viesti meni omalta osaltani penkin alle, kun takareiteen oli tekeytynyt hamstring-syndrooma ja kisasta viikon päästä testijuoksussa paljastui ylikunto. Kausi loppui ennen kuin oli kunnolla alkanutkaan, seurasi pitkiä juoksutaukoja ja epäsäännöllisen säännöllisiä peruskestävyyslenkkejä pääosin poluilla ja metsässä.

Jalkavaivat jatkuivat aina viime vuoden lokakuuhun saakka, jolloin viimein sain oikean diagnoosin ja fysioterapeutilta kuntoutusliikkeet, jotka alkoivat purra. Loppuvuonna kovempia treenejä tein aika ajoin, mutta kovin säännönmukaista kova treenaaminen ei tuolloin vielä ollut. Tammikuun lopussa kävin juoksutestissä, jossa anaerobinen kynnysarvoni oli 5:47…

Vähän treenanneet löysäilijät lähtöviivalla

Sain vastikään kuunneltua loppuun Tarja Virolaisen kirjan Juoksijan sielu. Hänen kertomuksessaan oli yllättävän paljon yhtäläisyyksiä omaan ajatteluuni niin juoksijana - kuin ihmisenä. Ehkä ajatuksessa on perää, että tietyntyyppiset ihmiset alkavat harrastaa kestävyysjuoksua ja jatkavat harrastustaan lukuisista vastoinkäymisistä huolimatta.



Nauratti, kun kuulin Virolaisen herkistyneen kyyneliin Ateenan maratonin maaliviivalla, jossa soi AC/DC:n Thuderstruck. Se on yksi ehdottomista juoksuflow-biiseistäni, vaikka nykyisin kuuntelenkin enenevissä määrin kirjoja peruskestävyyslenkeilläni musiikin sijaan. Kirjan loputtua kotiin oli vielä pari kilometriä matkaa, ja oli pakko pysähtyä säätämään luureista kyseinen biisi. Jokin siinä on, minäkin kuin huomaamattani rupesin kyynelehtimään siinä juostessani ja vauhdin kiihtyessä. Se tunne ottaa tuolta syvältä rinnasta, kun juokseminen tuo kokonaisvaltaisen hyvänolontunteen, varmuuden siitä, että minä olen vahva, minä kykenen, minä pystyn. Miten…

Vauhteja metsästämässä

Ei tämä alkuvuosi ole mennyt ihan niin kuin ajattelin, vaikka tammikuussa sainkin pistettyä kaikkiaan 100,5 kilometriä tossua toisen eteen. Kaikki lajit mukaan laskettuna kilometrejä oli kasassa 159,23. Helmikuun alkupuolella olin pääsemässä hyvän treenin makuun, juoksua oli tullut 25,92 km, kaikki yhteensä 49,00 km. Juoksutreenit olivat olleet monipuolisia, ja vaikka takareisi aina välillä ilmoittikin olemassaolostaan, fiilis oli pääpiirteittäin hyvä. Olin tehnyt vetoja radalla ja ulkona, kiihtyviä lenkkejä ja pitempiäkin hölkkiä. Juoksutestistä sain lisää intoa treeneihini. Tuntui, että juoksukunto on taas nousussa, kun tiedän, miten minun kannattaa treenata.

Helmikuun 9. päivänä lähdimme hiihtoloman viettoon Vierumäelle. Viime vuonna suoritin läpi lomamme kunnianhimoista maratonohjelmaa, mutta tällä kertaa olin päättänyt nauttia hohtavista laduista ja ottaa rennosti. Mutta en sentään ihan näin rennosti... Torstaina olin ollut hallissa juoksemassa eri mittaisia vetoja parin minuuti…