Siirry pääsisältöön

Pakkasviikon treenit

Talven toistaiseksi kovimmat pakkaset on lounaisrannikollakin nyt selätetty, ja juoksuharrastusta voi jatkaa hyvillä mielin ulkona. Tällä hetkellä Ilmatieteen laitos näyttää Turkuun lämpötilaksi -10,9, ja se ei ole 25 pakkasasteen jälkeen enää mitään. Viikkoon on mahtunut monenmoista pakkasesta johtuvaa säätämistä, muun muassa yksi hyytynyt auto, joka teettikin päänvaivaa sitten useaksi päiväksi. Sen vuoksi liikkuminen paikasta toiseen on vienyt vähän enemmän aikaa, mutta kohtalaisen hyvin on kuitenkin selvitty. 

Ainut miinus on, että pitkää lenkkiä en saanut viikkooni mahtumaan millään. Tänään olisin voinut lähteä aamutuimaan juoksemaan, ja toiveikkaana olinkin laittanut herätyskellon soimaan aikaisin. Todellisuudessa nukuin soiton jälkeen vielä pari tuntia. Puolustaudun sillä, että kun kotiutuu iltavuorosta yhdentoista jälkeen, ei heti saa unenpäästä kiinni, ja lisäksi luulen, että viikolla kertyneen tavanomaisen univelkani lisäksi energiani ovat huvenneet kylmyydestä selviytymiseen. Mietin vielä, että olisin juossut töihin (rapiat 13 kilometriä), ja eilen jo raahasinkin mukanani vaihtovaatteet ja peseytymisvehkeet valmiiksi odottamaan, mutta sitten tajusin, ettei minulla olisi koko työvuoroksi mitään eväitä, ja työpaikkani sijainnin vuoksi niitä ei vuoron aikana pystyisi mistään hankkimaankaan. 

Joten soin itselleni vapaapäivän ja menin lasten kanssa luistinkentälle. Nelivuotias poikani oli tänä talvena kolmatta kertaa hokkareilla, ja kehitys on ollut kerrassaan huimaa! Mahtavaa nähdä, miten lapset oppivat nopeasti. Itselläni on kouluaikojen kaunarit, jotka vaatisivat ehdottomasti teroitusta, mutta joitakin vuosia sitten luistelin Kanadassa hokkareilla, ja totesin niiden olevan tuhat kertaa mukavammat ja helpommat! Joten kun luistinkentällä todennäköisesti tulee vietettyä enenevissä määrin aikaa, saatan jossain vaiheessa hommata itsellenikin hokkarit.

Mutta nyt siis juoksutreeneihin. Maanantaina jalat tuntuivat jähmeiltä lauantaisista hallitreeneistä ja sunnuntain pitkiksestä, joten lepäsin (silloinkin!). Tiistaina menin yksin hallille tekemään vetoja. Vähän jännitti, sillä en ole hallissa yksikseni juossut ja oikeiden urheilijoiden samanaikaiset treenit saivat noviisin arastelemaan. Kävi hyvä tuuri, sillä kun menin hallille, paikka oli täynnä urheiluseuroja ja koululaisia, ja verkkailut sainkin juosta muita väistellen. Kun olin tehnyt liikkuvuusharjoitukset, kiihdytykset ja venyttelyt, suurin osa porukasta oli jo poistunut. Pääsin juoksemaan vetoja lähes tyhjällä radalla, joskin vedin kaikki vedot radan ulkoreunalla, jolloin yhden kierroksen pituudeksi tuli 200 metriä (Turun urheiluhallin rata on 175 metriä). Kävi vielä sellainenkin tuuri, että radalla juoksi kaksi parivaljakkoa lyhyitä vetoja lyhyellä palautuksella, joten heidän kovemmasta vauhdistaan sain hyvää vetoapua. Sisällä oli muutenkin kiva juosta, ja kierrosten laskeminen teki juoksemisesta jotenkin psykologisesti helpompaa.

Joka tapauksessa juoksin 2000 metriä aikaan 10:08.7, 1000 metriä 4:44.85, 1000 metriä 4:42.33 ja 500 metriä 2:03.82. Jätin välistä 1500 m:n vedon, koska aikataulu oli vähän tiukka. Palautukset olivat neljä minuuttia jokaisella vedolla. Mutta olen treeniin erittäin tyytyväinen! Ensinnäkin sain tehtyä sen puhtaasti nousujohteisena, ja vauhdit olivat nyt kovemmat kuin kertaakaan pohjevamman jälkeen. Ja lisäksi voitin ujouteni treenata hallissa yksin siinä missä muutkin! Antoi uskoa omaan kehittymiseen ja homman mielekkyyteen taas tämä.

Loppiaisena lähdin testailemaan omaa pakkasensietokykyäni, ja menin palauttelevalle verkalle, kun mittari näytti -20 astetta. Aurinko paistoi eikä tuullut, joten oli mitä kaunein talvisää. Puin epätietouksissani ihan liikaa: Devoldin (ohuimman) merinovillaisen kerrastopaidan, vähän paksumman juoksupaidan ja hiihtotakin, tekniset välihousut ja villaiset hiihtosukat, hiihtohousut, hiihtopipon, hiihtohanskat ja niiden alle silkkiset aluhanskat. Villasäärystimet vielä ja kasvoille merinovillainen huivi. Tuli siis ihan tolkuton hiki! Ainut asia, mikä häiritsi, oli suun edestä jatkuvasti tippunut huivi, jota sain säätää koko lenkin ajan paremmin. Hankinkin jo tulevia pakkaslenkkejä varten Buffin merinovillaisen putkihuivin, jonka saa helpommin asennettua maskiksi kasvoja suojaamaan.

Mutta lenkki oli liiallisen vaatettamisen vuoksi tönkkö ja tukala, eikä juokseminen ollut kovin kivaa. Olisin pärjännyt hyvin talvijuoksutrikoilla, joiden alla olisi voinut olla tavalliset juoksutrikoot, hiihtotakki olisi ollut ihan ok, jos sen alla olisi ollut pelkkä merinovillapaita. Sellaista paksumpaa juoksutakkia en omista, koska olen kuumaverinen, enkä ole sellaista oikein kokenut tarvitsevani. Mutta tulipa testattua tämäkin! Matkaa tuli 5,36 km ja aikaa meni 32:44 min. 

Noin kylmällä ainakaan minä en edes yritä juosta ulkona muita kuin peruskestävyyslenkkejä, koska kylmä ilma käy henkeen, olkoonkin että sitä vetää sisäänsä huivin läpi. Ei siis parane kovasti hengästyä.

Torstaina menin salille tekemään juoksumattotreenin. Olen joskus aikaisemmin juossut matolla enemmänkin, mutta nyt se on ollut pitkään paitsiossa. Olikin ihan hauskaa lähteä pitkästä aikaa matolle. Laitoin kaltevuudeksi 0,5, jotta tulisi vähän enemmän vastusta, ja juoksin ensin leppoista alkuverkkaa 10 minuuttia. Sitten aloin kiristää tahtia siten, että juoksin aina kaksi minuuttia samaa vauhtia ja lisäsin kerrallaan 0,1 km/h lisää. Tahdit olivat läpi juoksun 6:38 - 4:52 min/km. Koko treeni: 10,03 km / 57:41 / 5:45 min/km KS 158 MS 176. Oli jopa aika raskasta, mikä saattoi myös johtua viikon muista treeneistä. Moni sanoo, että mattojuoksu on tylsää, mutta itse huomasin himoitsevani sitä jopa vähän lisää! Hesarin Juoksublogissa oli hyviä treenivinkkejä matolle.

Lauantaina kävin salilla tekemässä tunnin lihaskuntotreenin. Tein kyykkyjä tangolla, penkillenousuja, takareittä, ylätaljaa, dippiä sekä vatsaa ja selkää. Tänään tuntuu kropassa, joten vaikka pitkiksestä luopuminen harmittaa, tuntee silti tehneensä jotain. 


Turun ylpeys, Posankka, patsastelee tyytyväisenä pakkasauringossa.


Hymyilyttävät pikkasen nuo pakkasvaroitukset. Jos ihmiset oppisivat pukeutumaan oikein, tuskin tarvitsisi varoituksia -20 asteessa antaa. Kuntosalin kenkäparkissa ei tiennyt, onko kesä vai talvi.



Loppiaisen pakkasjuoksu. Mittari näytti -20, aurinko paistoi, ei tuulta. Tuli kuuma!



Villahuivi on kovilla pakkasilla ehdoton. Tämä malli lörpsyy ikävästi juostessa, mutta ehdin jo hankkia merinovillaisen Buffin. Se vaikuttaa hyvältä.

Kommentit

  1. Sulla on ollut monipuolinen treeniviikko :) Pitääkin taas pihistää tuo vetotreeni omaan treenipankkiin talteen ;) Itsekin odotan taas sitä, että pääsee tekemään kunnon vetotreenejä pitkästä aikaa.

    Mä teen juoksumatolla ihan samalla tavalla - lisäilen vauhtia vähitellen. Myös kiihtyvä lenkki oli tosi helppo juosta matolla. Olen vähän koukussa! Mutta sais nää pakkaset silti jo vähän hellittää - pitkää lenkkiä (20 km) ei kyllä jaksa matolla juosta ja -20 astetta on ainakin itselleni vähän turhan kylmä siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihistä vapaasti :) Olen yllättynyt, miten hauskaa hallissa juokseminen on! Viimeksi teimme läjäpäin 150 metrin vetoja lyhyellä palautuksella, sekin oli kivaa.

      Onneksi kovimmat pakkaset helpottivat jo. Nyt saa juosta lumessa: eilen juoksin pitkästä aikaa kärryillä, ja huh mitä taistelua se oli :D

      Poista
  2. Kiitos täältäkin hienosta viikkoraportista. =) Itsekin etsin sopivia ja nousujohteisia vetotreenejä, joita voisi sitten treenata. Taidan myös kokeilla tuota sun käyttämää.. Kiitos! Ja tsemppiä uuden viikon treeneihin. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kiitos! Ja kivoja treenejä sulle myös :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…

Piilevä raudanpuutos

Tämän postauksen piti käsitellä uusia sykerajojani, mutta kirjoitankin ensin tästä diagnoosista, jonka sain tänään. Sehän osaltaan selittää niitä kummallisen korkeita sykkeitänikin, uusi aerobinen kynnysarvoni on puolentoista viikon takaisen testin mukaan nimittäin 159!

Luin joulukuussa Healthy style of Living -blogin Susannan vakavasta raudanpuutostilasta. Ajattelin, että kaikenlaista sitä voi ollakin, mutta en osannut lainkaan ajatella, että vähäiset rautavarannot voisivat olla selittävä tekijä myös omaan olooni. Pari viikkoa sitten entinen työkaverini jakoi Facebookissa päivityksen, jossa hän kertoi kärsivänsä raudanpuutosanemiasta. Hemoglobiini oli verikokeissa aina normaalin viitearvon rajoissa, samoin kuin kaikki muutkin arvot. Mutta silti hän oli aina uupunut, kärsi lopulta voimakkaasta ahdistuksesta rintakehässä ja joutui jättämään kuntosalitreenitkin väliin.

Jostain tuli sellainen olo, että olenhan minäkin aika usein selittämättömän väsynyt, niin että se väsymys tulee ikään …