Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.

Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja poskiani, erityisesti keskittymistä vaativissa tehtävissä, mutta myös juostessa. Muistan kiinnittäneeni tapaani huomiota ensimmäisen kerran vuonna 1998, jolloin käytin kaiken aikani lukemalla pääsykokeisiin kirjastossa. Siitä se vissiin jäi, ja osteopaatti arveli kireän leuan vetävän kireiksi koko linjan jalkaterään saakka. Olen sittemmin keskittynyt olemaan pureskelematta, mitä luultavimmin en tee sitä nukkuessani, ja leukaluuta olen rentouttanut itsekin.

Kuvat Kuhankuonon retkeilyreitiltä Savojärven kierrokselta, jossa olimme perheen kanssa eräänä sunnuntaina.

Mutta ei se silti vienyt pois takareisioireiluani juostessa. Aloin taas venytellä jalkojani, rullata ja painella niitä neuroottisesti. Sain aivan järkyttävän kipeäksi istuinkyhmyn alapuolella olevan jänteen runnomalla sitä hierontapallolla, se oli varmaan viikon kosketusarka. Sitten tilasin ajan Sakari Oravalta, joka on diagnostiikan mestari ja keskittynyt erityisesti jännekirurgiaan ja urheilijoiden takareisiongelmiin. Hän tutki ensin päällisin puolin, millaisia puolieroja kropassani on ja miten taivun mihinkin suuntaan. Sitten hän katsahti magneettikuviani ja sanoi saman tien, että löydöshän on aivan selvä, takareidessäni on hamstring-syndrooma, joka on tyypillinen juoksijan rasitusvamma. Minulla kroonistunut, mutta ei kuitenkaan vielä kovin paha, koska pystyn juoksemaan, se ei satu pahasti istuessa eikä portaita noustessa tai mäkiä juostessa. Lisäsi hän toki pian, että paksuuntuneen jänteen voi leikata kuntoon, mutta nyt voitaisiin kuitenkin katsoa pari kuukautta, mitä kuntouttaminen saa aikaan. Leikkauksen hinnaksi ilman vakuutuksia hän kertoi 3800 euroa miinus Kelan muutaman sadan korvaukset, joten se ei tule kyseeseen kuin äärimmäisessä hädässä. Sain lähetteen Neon fysioterapeutille, joka on tottunut näitä hamstring-potilaita kuntouttamaan.

Pääsin fyssarille jo muutaman päivän päästä. Nyt kun diagnoosi oli selvillä, oli aivan eri meininki ryhtyä vaivaa kuntouttamaan. Fysioterapeutti kuvasi juoksuani juoksumatolla ja totesi, että eipä asennossa mitään ratkaisevaa vikaa ole, joten siihen ei tarvinnut puuttua. Eipä ne keväällä määrätyt keskimmäisen pakaralihaksen vahvistusharjoitukset hukkaan toki menneet, mutta nyt tuli täsmälääkettä oikeisiin kohtiin. Fyssari kertoi itsekin kärsineensä vähän samantyyppisestä vaivasta, joten tiesi, mikä siihen auttaa. Suorat venytykset kielsi itse Oravakin, ja nyt sain ohjeen, miten pystyn venyttämään takareiden lihaksia, ei jännettä.

Nostetaan jalka sängyn laidalle tai jollekin muulle korkealle tasolle, kädellä tukea jalan vierestä ja nojataan taaksepäin, silloin venytyksen saa tuntumaan oikeaan kohtaan. Jännevaivaan sain kaksi harjoitusta, joita tehdään kerran viikossa salilla. Ensimmäisessä laitetaan juoksumatto ykköselle eli hitaalle kävelyvauhdille, terveellä jalalla seistään reunalla selkä menosuuntaan ja kipeällä jalalla jarrutetaan rullaavaa mattoa koko juoksuaskeleen matkalta. Jarruttaminen tuntuu samalta kuin jyrkkää alamäkeä juostessa, ja se tuntuu hyvältä myös takareidessä ja jänteissä. Toinen harjoitus tuntuu vielä paremmalta. Kuntosalilaite, johon mennään istumaan jalat 90 asteen kulmaan, tarkoitus olisi harjoittaa takareisivoimaa painamalla nilkkojen takana olevaa putkiloa alaspäin, mutta nyt sen sijaan jarrutetaankin kipeällä jalalla laitteen ylösnousemista. Tein tätä tänään ainakin 10 minuuttia, ja tosissaan tuntui tekevän hyvää. En oikein tiedä, missä juju on, mutta hyvää vain teki. Lisäksi kireitä takareisiä, jalkojen ulkosyrjiä sekä säärten etupuolen penikkakohtia käsitellään päivittäin rullalla siten, että kalvoja pehmennetään painamalla kipeää kohtaa 45 - 60 sekuntia kerrallaan. Rullalla ei siis tehdä rullaavaa liikettä, vaan sitä käytetään staattiseen painallukseen. Kipu ei saa olla sietämätöntä vaan miellyttävää, joten jos sattuu liikaa, tulee keventää esimerkiksi tukemalla kehoa käsillä.

Nyt olen pikkuhiljaa lisännyt kilometrien määrää viikossa. Ensin meni useita viikkoja 20 kilometrillä, viime viikolla pääsin jo 35:een. Varsinainen jännekohta ei ole enää kipeä juostessa ollenkaan, enkä ole enää kiduttanut sitä venytyksillä tai hieromapallolla. Takareidessä tuntuu jonkinlaista heijastetta juostessa, mutta nyt kun tiedän diagnoosin ja olen saanut juoksuluvan, uskallan siis juostakin. Orava nimittäin sanoi, että paksuuntunut jänne kyllä voi ohentua itsestäänkin, ilman leikkausta. Hän neuvoi juoksemaan intervallipainotteisesti, jos kevyet, tasaiset ja pitkäkestoiset juoksut ovat myrkkyä jalalle. Nyt olen pystynyt juoksemaan poluilla jo 15,5 kilometriä yhtäjaksoisesti, josta sain toki pakaran kipeäksi, mutta luulenpa että se johtui vain harjoituksen puutteesta. Joten enköhän pääse tuosta takareisivaivasta vain juoksemalla lisää, rullaamalla ja tekemällä noita salitreenejä.

Juoksumotivaatio on tällä hetkellä huipussaan, eikä vähiten tämänpäiväisen kisakympin takia Kaarinan syysmaratonilla, josta kerron sitten ensi postauksessa.

Piristäviä syyslenkkejä, ihmiset!