Siirry pääsisältöön

Sairausviikko 48 ja ihan kiva 49


Sunnuntai-ilta oli kylmä ja kirkas.


Seuraa kahden viikon treenikatsaukset, sillä ensimmäinen noista jäi niin tyngäksi sairastelun vuoksi, ettei siitä kannattanut ryhtyä yksikseen kirjoittelemaan. Viikko 48 oli ihan hyvällä mallilla vielä tiistaina, mutta keskiviikkoiltana väsymys painoi jo epätavallisen paljon. Leivoin kuitenkin lasten kanssa pipareita, enkä olisi voinut kuvitella, miten kipeä torstaina olinkaan.

Kerrataan nyt kuitenkin se alkuviikko.

VKO 48
Ma: Kevyt PK 38:20 / 5,5 km / 7:02 / KS 144 MS 170, loppuun pari sadan metrin vetoa
       Vapaauintikurssi 1h / 1200 m
Ti: Verkka 7:00 / 1 km
      Kuntosalitreeni 1 h

Maanantaina olin istunut koko päivän sisällä lukemassa ja kirjoittamassa, joten kun mies ja lapset tulivat kotiin, käväisin äkkiä lyhyellä happihyppelyllä. Satoi hentoisesti lunta, eikä ollut liukasta, joten jalassa olivat New Balancen Fresh Foamit, jotka ovat osoittautuneet aika mainioiksi talvitossuiksi. Eihän niissä tietenkään mitään nastoja ole, mutta jos ei ole kunnolla liukasta, pito näillä on parempi kuin esimerkiksi Addujen Ultra Boosteilla. Illalla menin vielä vaparikurssille, jossa harjoiteltiin muun muassa kuperkeikkakäännöstä ja oikeaa hengitystekniikkaa korkkiruuviuinnilla. Siinä edettiin altaanmitta siis pyörimällä jatkuvasti oman kehon ympäri. Kloorivettä huljui kaikkialla rööreissä, ja lopun illan makuaistini oli tiessään. Harjoituksessa ehti nähdä myös monituista mielenkiintoista roskaa ja höttöä, jota vedessä ajelehti. Suoraan sanottuna alkoi vähän ällöttää tuo uimahallissa uiskentelu. Kun tunti on iltamyöhään, altaaseen on väkisinkin ehtinyt kertyä jos jonkinmoista laastaria ja ihonkappaletta kloorin puhdistavasta vaikutuksesta huolimatta. Luulen, että sain jonkin taudin sieltä uimasta.

Seuraavana päivänä väsytti, mutta menin silti illalla Urheiluhallin salille, kun kerran niin oli sovittu. Tein ihan tavallisen treenin, keskityin jalkoihin, kuten yleensäkin. Siksi ihmettelinkin, miten lihakset olivat seuraavana päivänä niin kipeät kuin niistä olisi tehty hakkelusta. Suorastaan kosketusarat.

Torstaina olin poissa pelistä, ja vaikka kuumetta oli vain maltilliset 38,3, en pystynyt raahautumaan edes alakertaan hakemaan juotavaa. Aamulla olin vielä kuvitellut lähteväni Tampereelle. Onneksi en lähtenyt. Seuraavana päivänä huono vointini selvisi: kuumeen lisäksi olin saanut ripulin, joka tarttuikin sitten lähes koko perheelle. Pahimmalla hetkellä ajattelin, että on suoranainen ihme, jos vielä joskus pystyn harjoittamaan hikiliikuntaa.

Mutta niinhän se on, että flunssat paranevat levolla, niin tämäkin. Sunnuntai-illalla jaksoin jo lähteä perheen kanssa pikkujouluristeilylle, ja seuraavalla viikolla olinkin taas treenaamassa.

VKO 49
Ma: Lepo
Ti: PK 38:20 / 6,1 km / 6:15 / KS 164 MS 176, loppuun pari vetoa
Ke: PK 1:06:38 / 10 km / 6:37 / KS 155 MS 171, lopuksi kolme vetoa
To: Lepo
Pe: Core-treeni kotona 20 min
La: 5 x 1000/2' matolla, alku- ja loppuverkat 2k + 2k = 9k MS 183
Su: PK 1:09:35 / 11,2 km / 6:12 / KS 158 MS 169
Yht: 36,3 km

Maanantaina oltiin laivalla, joten vaparikurssin viimeinen kerta jäi väliin. Tiistaina pääsin taas juoksemaan. Lähdin jotenkin tosi myöhään, vasta ennen yhdeksää illalla. Mutta voi miten hyvää se teki! Aloitin maltillisesti lähikuntoradalla. Pakkasta oli -12 astetta ja päällä liikaa vaatetta, tuli vähän kuuma. Sykkeet perinteisesti kylmällä taas korkeat, saattoi johtua myös taudin jälkitilasta. Keskiviikkona lähdin myös vasta illalla liikkeelle, vähän yli kahdeksan. Saaliina kympin lenkki. Tahmeaa oli meno sairastelun ja laivasyöpöttelyn jäljiltä. Loppua kohden meno kuitenkin vähän parani. Lopussa oikaisin pilkkopimeän metsän halki - ja tietysti hetkellisesti eksyin sinne. Pimeässä ei tarvita kuin yksi harha-askel polulta, niin eksyksissä ollaan. Olen harkinnut otsalampun hankkimista.

Torstaina olin Tampereella, joten se oli lepopäivä. Perjantaina hommat menivät niin myöhäiseksi, että päätin tehdä vain corea kotona, 20 minuutin treeni sisältäen punnerruksia x 20. Lauantaina hankin jäsenyyden kuntosalille, joka on aika lähellä kotia. Paikan hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti noin kahdeksan juoksumattoa, ja tilaa olikin hyvin. Tein tonnin vetoja viisi kappaletta hieman kiihtyvällä tahdilla. Vedot kulkivat näin: 4:50 / 4:50 / 4:48 / 4:45 / 4:45. Hyvä oli huomata, että kovempaakin olisi mennyt, mutta parissa viimeisessä vedossa juoksuasennon ylläpitäminen ei ollut niin helppoa. Lisää voimaa siis tarvitaan edelleen. Juoksutreenin päätteeksi tein vatsoja. Periaate oli vähän kuin lankussa, mutta jalat olivat katosta roikkuvissa lenkeissä, ja toin jalkoja aina vatsan alle takapuolen pysyessä alhaalla ja vartalon suorana. Oli muuten todella tehokas liike, ja sain vatsani kunnolla kipeäksi.


Sunnuntaina olimme laulamassa lasten kauneimpia joululauluja Kuusiston kirkossa, joka sijaitsee Kaarinassa, Kuusiston saarella. Mittasimme matkan kotoa lähtiessämme, ja auton mittari näytti pituudeksi tasan 12 kilometriä. Oli kuulaan kirkas pakkasilta, asteita -12, ja olin sonnustautunut juoksuvarusteisiin. Kirkosta lähtiessä tuntui todella kylmältä, ja hengitykseenkin otti. Matka sujui kuitenkin yllättävän kepeästi. Tosin sykekelloni alkoi löysi gps-yhteyden vasta jonkin matkaa juostuani, joten todellinen matka oli ehkä juuri sen 12 kilometriä, mitä autokin näytti.


Ihan kiva treeniviikko siitä kehkeytyikin!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…

NUTS Pallas "sprinttimatka"

Nyt olen juossut elämäni hienoimmissa maisemissa, Suomen tunturilapissa. Mahtava polkujuoksukokemus jylhiä tuntureita ylös alas tahkoten on yksi mieleenpainuvimmista, jota taatusti muistelen vielä vuosien päästä. NUTS YlläsPallas oli ihan todella hienosti järjestetty tapahtuma, jossa näki oikeastaan pelkästään iloisia kasvoja ja innostuneita ilmeitä. Olen siis loputtoman tyytyväinen, että kaikesta huolimatta lähdin starttiviivalle, vaikka etukäteen tuntui siltä, että jumalat ovat todellakin päättäneet, että minä en tänä kesänä enää juokse.

Lähdimme Mariannen kanssa matkaan torstaiaamuna junalla Turusta. Olin pakannut kaikki kamppeet huolellisesti jo edellisiltana, joten epätoivoiselta aamuhässäkältä vältyttiin. Muuten olo oli jännittynyt, joka ei johtunut iloisena kuplivasta kisajännityksestä. Takareiden tilanteen tiesin, mutta se ei huolettanut, olihan lantio kuvattu ja todellinen kivun aiheuttaja selvinnyt, lääkäriltä juoksulupa saatu ja muutenkin vaiva tuntui olevan juoksutau…