 |
| Sunnuntai-ilta oli kylmä ja kirkas. |
Seuraa kahden viikon treenikatsaukset, sillä ensimmäinen noista jäi niin tyngäksi sairastelun vuoksi, ettei siitä kannattanut ryhtyä yksikseen kirjoittelemaan. Viikko 48 oli ihan hyvällä mallilla vielä tiistaina, mutta keskiviikkoiltana väsymys painoi jo epätavallisen paljon. Leivoin kuitenkin lasten kanssa pipareita, enkä olisi voinut kuvitella, miten kipeä torstaina olinkaan.
Kerrataan nyt kuitenkin se alkuviikko.
VKO 48
Ma: Kevyt PK 38:20 / 5,5 km / 7:02 / KS 144 MS 170, loppuun pari sadan metrin vetoa
Vapaauintikurssi 1h / 1200 m
Ti: Verkka 7:00 / 1 km
Kuntosalitreeni 1 h
Maanantaina olin istunut koko päivän sisällä lukemassa ja kirjoittamassa, joten kun mies ja lapset tulivat kotiin, käväisin äkkiä lyhyellä happihyppelyllä. Satoi hentoisesti lunta, eikä ollut liukasta, joten jalassa olivat New Balancen Fresh Foamit, jotka ovat osoittautuneet aika mainioiksi talvitossuiksi. Eihän niissä tietenkään mitään nastoja ole, mutta jos ei ole kunnolla liukasta, pito näillä on parempi kuin esimerkiksi Addujen Ultra Boosteilla. Illalla menin vielä vaparikurssille, jossa harjoiteltiin muun muassa kuperkeikkakäännöstä ja oikeaa hengitystekniikkaa korkkiruuviuinnilla. Siinä edettiin altaanmitta siis pyörimällä jatkuvasti oman kehon ympäri. Kloorivettä huljui kaikkialla rööreissä, ja lopun illan makuaistini oli tiessään. Harjoituksessa ehti nähdä myös monituista mielenkiintoista roskaa ja höttöä, jota vedessä ajelehti. Suoraan sanottuna alkoi vähän ällöttää tuo uimahallissa uiskentelu. Kun tunti on iltamyöhään, altaaseen on väkisinkin ehtinyt kertyä jos jonkinmoista laastaria ja ihonkappaletta kloorin puhdistavasta vaikutuksesta huolimatta. Luulen, että sain jonkin taudin sieltä uimasta.
Seuraavana päivänä väsytti, mutta menin silti illalla Urheiluhallin salille, kun kerran niin oli sovittu. Tein ihan tavallisen treenin, keskityin jalkoihin, kuten yleensäkin. Siksi ihmettelinkin, miten lihakset olivat seuraavana päivänä niin kipeät kuin niistä olisi tehty hakkelusta. Suorastaan kosketusarat.
Torstaina olin poissa pelistä, ja vaikka kuumetta oli vain maltilliset 38,3, en pystynyt raahautumaan edes alakertaan hakemaan juotavaa. Aamulla olin vielä kuvitellut lähteväni Tampereelle. Onneksi en lähtenyt. Seuraavana päivänä huono vointini selvisi: kuumeen lisäksi olin saanut ripulin, joka tarttuikin sitten lähes koko perheelle. Pahimmalla hetkellä ajattelin, että on suoranainen ihme, jos vielä joskus pystyn harjoittamaan hikiliikuntaa.
Mutta niinhän se on, että flunssat paranevat levolla, niin tämäkin. Sunnuntai-illalla jaksoin jo lähteä perheen kanssa pikkujouluristeilylle, ja seuraavalla viikolla olinkin taas treenaamassa.
VKO 49
Ma: Lepo
Ti: PK 38:20 / 6,1 km / 6:15 / KS 164 MS 176, loppuun pari vetoa
Ke: PK 1:06:38 / 10 km / 6:37 / KS 155 MS 171, lopuksi kolme vetoa
To: Lepo
Pe: Core-treeni kotona 20 min
La: 5 x 1000/2' matolla, alku- ja loppuverkat 2k + 2k = 9k MS 183
Su: PK 1:09:35 / 11,2 km / 6:12 / KS 158 MS 169
Yht: 36,3 km
Maanantaina oltiin laivalla, joten vaparikurssin viimeinen kerta jäi väliin. Tiistaina pääsin taas juoksemaan. Lähdin jotenkin tosi myöhään, vasta ennen yhdeksää illalla. Mutta voi miten hyvää se teki! Aloitin maltillisesti lähikuntoradalla. Pakkasta oli -12 astetta ja päällä liikaa vaatetta, tuli vähän kuuma. Sykkeet perinteisesti kylmällä taas korkeat, saattoi johtua myös taudin jälkitilasta. Keskiviikkona lähdin myös vasta illalla liikkeelle, vähän yli kahdeksan. Saaliina kympin lenkki. Tahmeaa oli meno sairastelun ja laivasyöpöttelyn jäljiltä. Loppua kohden meno kuitenkin vähän parani. Lopussa oikaisin pilkkopimeän metsän halki - ja tietysti hetkellisesti eksyin sinne. Pimeässä ei tarvita kuin yksi harha-askel polulta, niin eksyksissä ollaan. Olen harkinnut otsalampun hankkimista.
Torstaina olin Tampereella, joten se oli lepopäivä. Perjantaina hommat menivät niin myöhäiseksi, että päätin tehdä vain corea kotona, 20 minuutin treeni sisältäen punnerruksia x 20. Lauantaina hankin jäsenyyden kuntosalille, joka on aika lähellä kotia. Paikan hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti noin kahdeksan juoksumattoa, ja tilaa olikin hyvin. Tein tonnin vetoja viisi kappaletta hieman kiihtyvällä tahdilla. Vedot kulkivat näin: 4:50 / 4:50 / 4:48 / 4:45 / 4:45. Hyvä oli huomata, että kovempaakin olisi mennyt, mutta parissa viimeisessä vedossa juoksuasennon ylläpitäminen ei ollut niin helppoa. Lisää voimaa siis tarvitaan edelleen. Juoksutreenin päätteeksi tein vatsoja. Periaate oli vähän kuin lankussa, mutta jalat olivat katosta roikkuvissa lenkeissä, ja toin jalkoja aina vatsan alle takapuolen pysyessä alhaalla ja vartalon suorana. Oli muuten todella tehokas liike, ja sain vatsani kunnolla kipeäksi.
Sunnuntaina olimme laulamassa lasten kauneimpia joululauluja Kuusiston kirkossa, joka sijaitsee Kaarinassa, Kuusiston saarella. Mittasimme matkan kotoa lähtiessämme, ja auton mittari näytti pituudeksi tasan 12 kilometriä. Oli kuulaan kirkas pakkasilta, asteita -12, ja olin sonnustautunut juoksuvarusteisiin. Kirkosta lähtiessä tuntui todella kylmältä, ja hengitykseenkin otti. Matka sujui kuitenkin yllättävän kepeästi. Tosin sykekelloni alkoi löysi gps-yhteyden vasta jonkin matkaa juostuani, joten todellinen matka oli ehkä juuri sen 12 kilometriä, mitä autokin näytti.
Ihan kiva treeniviikko siitä kehkeytyikin!
 |