Siirry pääsisältöön

Tonnin mäkivetoja ja muuta purtavaa

Havahduin yhtäkkiä tosiasiaan, että meikäläisen kisakausi alkaa kahden ja puolen viikon päästä. Jos siis aion puolimaratonilla tavoitella jotakin muutakin kuin viikon peruspitkää lenkkiä, pitänee hieman tutkailla valmistautumista koitokseen. Selailin tässä juuri läpi ohjeita parille viikolle ennen suoritusta, ja luulen, että vedän viimeisen (hieman tavallista lyhyemmän) pitkiksen viikkoa ennen kisaa. Siinä sitten viikolla pari kolme lyhyempää lenkkiä, joista yksi voisi olla vk-juoksu. Ja edellisenä päivänä kevyt vartin pituinen hölkkä, jotta jalat ovat auki. 

Olen perinteisesti syönyt Blankon lammaspastaa päivää ennen kisoja, mutta nyt huomaan, että edellinen isompi hiilihydraattitankkaus kannattaakin tehdä jo torstaina, jos kisat ovat lauantaina. Näin siis toimitaan. On meinaan mittava ja maittava ateria tuo.

Mutta nyt yhden erityismaininnan kautta treeneihin, joita on edellisen kirjoituksen jälkeen kertynyt kokonaiset neljä. Eilen nimittäin koitti päivä, jolloin minä sain tilatuksi uuden juoksutietokoneen. Ensi viikolla postimiehen pitäisi tuoda minulle upouusi Garmin Forerunner 220, ja näen ihanuudesta unta jo nyt. Muuttuu tahdin seuraaminenkin helpommaksi, kun nostan vain kättä silmien eteen ja katson, mikä on vauhti. Seuraavaksi aionkin tilata ne kuntomittaukset Paavo Nurmi -keskukseen, jotta voin alkaa tarkkailla sykkeitäni. Mutta siitä lisää tuonnempana.

Nyt siis treenit. Lupasin edellisen kirjoituksen lopuksi, että yritän pitää palautteluviikolla vauhdin aisoissa, mutta eipä se niin helppoa ollutkaan. Joka tapauksessa, viime perjantaina juoksin sellaisen erittäin perus pk-lenkin Pääskyvuoren kuntoradalla, ja askel nousi yllättävän kepeästi. Annoin sitten muutamaa himmailuyritystä huolimatta mennä. Se oli sellainen mukava tavislenkki, jollaisia aikaisemmin juoksin pelkästään. Vauhti oli kuitenkin kisavauhtia kovempi, joten tarkkana saa olla, ettei lähde tositoimissa liian lujaa taivaltamaan. Puolimaratonilla tilanne on tietysti eri, ja siellä voikin ottaa vähän kovemman vauhdin heti kättelyssä.

Treeni 36/64: 8,28 km / 46:38 min / 5:38 min/km

Lauantaina juoksin viikon pitkiksen, joka kevyemmällä treeniviikolla oli vain 16 kilsaa ja rapiat. Tein lenkin työpäivän (satunnaista ansaintaa kotihoidontuen tueksi) päätteeksi, joten juoksin Artukaisista Pääskyvuoreen. Reitti kulki Raisionjoen rantaa myöten Pahaniemensillalle, sieltä Turun Linnalle ja jokirantaa pitkin Halistenkoskelle, josta oikaisin Nummen ja Hannunniitun kautta kotiin. Matkan varrella oli koettavissa lähes kaikki keväisen vuodenajan säätilat myrskyävästä vastatuulesta kuumana helottavaan auringonpaisteeseen sekä sadekuuroon. Lopussa alkoivat jalat vähän painaa, mutta vauhti pysytteli silti pääosin 5:20 min/km:n ja 5:40 min/km:n välillä käväisten pari kertaa kuuden minuutin kilometrinvauhdin tuntumassa.

Treeni 37/64: 16,12 km / 1:30:42 / 5:38 min/km

Näillä hitaiksi aikomillani lenkeillä kilometrivauhti näkyi olevan täsmälleen sama! No olivat ne silti hitaampia kuin niitä edeltävä pk-juoksu, jolloin keskivauhti oli 5:20 min/km.

Sunnuntaina oli vuorossa parinkympin rennohko työmatkapyöräily ja salitreeni. Maanantaina ansaittuna lepopäivänä olinkin tosissaan väsynyt ja kellahdin kumoon yhtä lailla kuin lapset päiväuniaikana.

Tämä viikko on taas vetojen ja vk-juoksujen tykitystä. Eilen olivat vuorossa tonnin vedot, jotka menin mahtipontisesti juoksemaan Lausteen 2,5 kilometriä pitkälle kuntoradalle. Se on mäkinen kuin mikä, ja ne mäet eivät ole mitään pikkunyppylöitä vaan valtavia järkälemäisiä nousuja. Tuli sitten vedettyä tonnin mäkivedot. Vallan kipakka treeni, vaikka luulinkin verenmaun suussani kertovan vähän paremmista kilometriajoista. Mutta valtavaa ylämäkeä ei näköjään pääse tämän kovempaa.

Tässä tarkempi treeniselonteko:
1,61 km alkuverryttelu
5 x 1000 m vetoja 90 sekunnin palauttelulla
1,61 km loppuverryttely

1,61 km 6:14 min/km
1,00 km nopea 5:08 min/km (tässä olin vasta siirtymässä kuntoradalle)
1:30 min hidas 5:59 min/km
1,00 km nopea 5:17 min/km
1:30 min hidas 6:47 min/km
1,00 km nopea 5:14 min/km
1:30 min hidas 6:00 min/km
1,00 km nopea 5:23 min/km
1:30 min hidas 7:09 min/km
1,00 km nopea 5:12 min/km
1,61 km hidas 6:17 min/km
Extra 5:54 min/km

Treeni 38/64: 9,17 km / 52:31 / 5:43 min/km

Vähän masensi, vaikka tiedänkin, että mäet ovat oikeasti massiiviset. Heti perään tänään oli vk-juoksu kolmessa osassa, ja kokonaismatkaksi tuli kiitettävät 14 kilometriä. Totutusti taas 1,61 kilometrin alku- ja loppulämmittelyt, joiden välissä 3 x 3,22 km 3 minuutin tasavauhtisella palauttelulla.

Nyt valitsin pääosin asfalttia kulkevan reitin, jonka ainoaksi kompastuskiveksi nousi ensimmäisellä vk-osuudella todella voimakas vastatuuli. Kaarinantien alamäessä saatoin valehtelematta melkein nojata eteenpäin, kun tuuli työnsi minua takaisin taaksepäin. Puolivälissä lenkkiä aurinko repäisi itsensä esiin pilvien takaa, ja kevään kirkkaus sai minut muistamaan, että täytyypä hankkia kunnon juoksulippis. Vanha uskollinen lakkini on hien hapertama, ja suon sille jo ansaitsemansa levon. Olen miettinyt, olisiko konttorilippatyyppisestä suojasta mihinkään, sellaisesta, jota ainakin Aku Ankassa käytettiin, mutta se ei varsinaisesti suojaa päälakea auringonpaahteelta. Mutta suojaisi ainakin silmiä. Täytynee tutustua asiaan.

Juoksu meni kuitenkin hyvin, vaikka vastatuuli sai minut lenkin alussa puuskuttamaan ja sykkeet huitelivat todennäköisesti pilvissä.

Tässä vielä lenkin speksit:
1,61 km hidas 5:05 min/km
3,22 km nopea 5:08 min/km
3:00 min tasavauhti 5:47 min/km
3,22 km nopea 5:05 min/km
3:00 min tasavauhti 6:08 min/km
3,22 km nopea 5:12 min/km
1,61 hidas 6:03 min/km
Extra 6:28 min/km

Treeni 39/64: 14,17 km / 1:15:27 / 5:20 min/km

Valoi taas uskoa itseen tämänpäiväinen. Jokunen aika sitten olisin odottanut tämäntyyppistä juoksua kauhuissani. Nyt alkaa tuntua, että kestävyys ja kunto ovat notkahtaneet pienen askeleen eteenpäin, sillä nyt pystyin kiristämään loppuvaiheessa hieman tahtia ja ajattelemaan, että jaksan vielä, kunhan päätän niin.

Treeniohjelmani on silti aikeissa ottaa minusta ennemmin tai myöhemmin luulot pois. Vai miltä kuulostavat ohjeet tämän viikon pitkikselle, joka koittaa lauantaina perjantaisen pk:n perään: 19,31 km vauhtiin 5:48 - 6:00 min/km
4,83 km vauhtiin 5:23 - 5:29 min/km
4,83 km vauhtiin 5:48 - 6:00 min/km

Juoksun on kuulemma tarkoitus opettaa minut juoksemaan lujaa, kun olen väsynyt.

Tällä hetkellä jalat tuntuvat aika uupuneilta, ja aionkin niitä vielä iltapuhteekseni tarmokkaasti rullailla.



                  

                  
     
                      
  
Kevään merkit.
            

Kommentit

  1. Ootpas sinä kova treenaamaan! Kunnioitan! Sulla pitäs aika helpolla irrota puolikkaalla hyvä aika kun tuollaisia vk-lenkkejäkin menet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, kiitos kannustuksesta! :) Musta tuntuu, että mun vanhat jalkani tarvitsevat enemmän treeniä, hehheh. Mutta kyllä myös motivaatio pysyy parempana, kun on muutakin kuin sitä iänikuista pk-nylkytystä, josta mun juoksuharrastukseni vielä viime vuonna pelkästään koostui :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…

Piilevä raudanpuutos

Tämän postauksen piti käsitellä uusia sykerajojani, mutta kirjoitankin ensin tästä diagnoosista, jonka sain tänään. Sehän osaltaan selittää niitä kummallisen korkeita sykkeitänikin, uusi aerobinen kynnysarvoni on puolentoista viikon takaisen testin mukaan nimittäin 159!

Luin joulukuussa Healthy style of Living -blogin Susannan vakavasta raudanpuutostilasta. Ajattelin, että kaikenlaista sitä voi ollakin, mutta en osannut lainkaan ajatella, että vähäiset rautavarannot voisivat olla selittävä tekijä myös omaan olooni. Pari viikkoa sitten entinen työkaverini jakoi Facebookissa päivityksen, jossa hän kertoi kärsivänsä raudanpuutosanemiasta. Hemoglobiini oli verikokeissa aina normaalin viitearvon rajoissa, samoin kuin kaikki muutkin arvot. Mutta silti hän oli aina uupunut, kärsi lopulta voimakkaasta ahdistuksesta rintakehässä ja joutui jättämään kuntosalitreenitkin väliin.

Jostain tuli sellainen olo, että olenhan minäkin aika usein selittämättömän väsynyt, niin että se väsymys tulee ikään …