Siirry pääsisältöön

Hyvien juoksublogien ylistys ja runner's high


Vuodenkierto on parhaimmillaan juuri nyt. Luonto herää.


Tämä on ylistyskirjoitus hyville juoksublogeille, jotka pitävät minutkin innostuneena, uteliaana ja ennen kaikkea liikkeessä. Elämäntilanteeni vuoksi en ehdi osallistua juoksuvalmennukseen tai seuran toimintaan, kuten vaikkapa maratonkouluun tai Vauhtisammakon juoksukouluun. En ole ihan varma, olisivatko ne muutenkaan aivan minun juttuni, mutta ainakin valmentajalta saisi hyviä vinkkejä treeneihin ja tekniikkaan.

Nyt olen pitkälti itseni ja tiedonjanoni varassa. Kuten olen maininnut, treeniohjelmani laati Runkeeper eli iphonen juoksutreenisovellus. Syötin omien taustatietojeni lisäksi sovellukseen tavoitteekseni juosta maratonin kesäkuun lopussa neljässä tunnissa. Ja siitäpä treeniohjelma napsahti valmiina luuriini. Ohjelmassa on treenikuvausten lisäksi myös muita vinkkejä, jotka ovat auttaneet minua eteenpäin.

Mutta sosiaalinen kaipuuni ja ehtymätön tiedonjanoni tyydyttyy pitkälti hienojen juoksublogien ansiosta, joita olen blogimaailmaa kahlatessani löytänyt. Olen juossut kaikki lenkit toisen raskauteni jälkeen yksin. Nautin siitä, ja on totisesti minun juttuni olla lenkkipolulla vain omien ajatusteni kanssa, mutta joskus olisi kiva treenata myös seurassa. Luottojuoksukumppanini treenaa triatlonia, ja hänelläkin on tuhatyksi rautaa tulessa, joten aikataulut on helpointa säätää vain itsensä kanssa. 

Siksi on mahtavaa, että on ihmisiä, jotka ovat innostuneet juoksemisesta ja pitävät treeneistään blogia. Oma kehitys ja treenit sisältöineen peilautuvat hyvin muiden kokemuksiin. Sitä pysyy myös helpommin kartalla, minkätahtista oma harjoitteleminen on ja mitä osa-alueita olisi hyvä kehittää ja lisätä. On mahtava lukea toisten onnistumisista treeneissä ja kisoissa. Se innostaa myös itseä: ai tuo juoksi jo noin kovaa, minäkin haluan! Lisäksi muilta saa loistavia vinkkejä esimerkiksi tankkaamisen suunnittelemiseen.

Kestävyysjuoksija kilpailee vain itsensä kanssa. Siksi on ollut hienoa huomata, että toisten onnistumisista iloitsee vilpittömästi vailla kateuden häivääkään. Ne innostavat itseä tavoittelemaan yhä parempia tuloksia ja treenaamaan lisää. Koska se, joka on päässyt maistamaan juoksun hurmaa, tietää, kuinka mahtavasta asiasta on kyse, ja oman edun tavoittelun sijaan ilosanomaa haluaa jakaa koko maailmalle. Se ei ole keneltäkään pois.

Siksipä julistan juoksun evankeliumia tässä sen verran eteenpäin, että esittelen lukijoille muutamia juoksublogeja, joita seuraan ja joiden lukemisesta nautin.

Runaway Maman Krista postaa pääasiassa juoksutreeneistään ja juoksemiseen liittyvistä asioista. Samassa kaupungissa asuvana on hauska lukea, missä Kristan juoksureitit kulkevat ja minkälaisia treenejä hän tekee. Nuori nainen pinkoo sitäpaitsi ihailtavan kovaa: Maskun Maratonin puolikkaalla tuli sellainen aika, josta itse kuvittelen voivani toistaiseksi vain haaveilla. 

Keep calm and run faster -blogia kirjoittaa Katju, joka treenaa kunnioitettavan kovaa. Hänen aikansa maratoneilta ovat silmissäni utopiaa, ja tuntuu, että hän on siirtynyt jo juoksijan kolmanteen todellisuuteen, josta juoksuvalmentaja Joonas Laurila yllä linkkaamassani Hesarin lehtiartikkelissa puhuu. 
Valmentaessaan ihmisiä maratonille Laurila on huomannut, että juoksuharrastus etenee usein kolmessa vaiheessa. Aluksi juoksu on vain väline, jolla saavutetaan esimerkiksi kapeampi vyötärön ympärys tai oma ennätys. Kun takana on tarpeeksi kilometrejä, koetaan runners high, jolloin juoksemisesta tulee nautinnollista ja rentoa. Kolmatta vaihetta Laurila kutsuu täydelliseksi kontrolliksi. Silloin voi tahdon voimalla vetää treenit tai maratonin loppuun lähes missä tahansa olosuhteissa, kunhan vain päättää niin. (HS 10.4.15)

Itse uskoisin olevani tuossa runners high -vaiheessa. Edelleen riittää tavoiteltavaa, ja mikäs sen mahtavampaa.

Sitten on Juoksuttaa-blogin Piia, jonka järjestelmällisyys treeneissä ja niistä kertomisessa on tehnyt suuren vaikutuksen. Häneltä olen myös saanut kullanarvoista tietoa erilaisten treenien vaikutuksesta, maratonille valmistautumisesta pari viikkoa ennen ja niin edelleen.

Töppöjalkaa toisen eteen -blogin Hannan tekstit ovat niin ikään kiintoisaa luettavaa, sillä myös Hanna juoksee samoilla seuduilla.

Yllä lainaamani Hesarin jutun ansiosta löysin eilen myös Joonas Laurilan blogin Running to Live, joka on ammattimaisen juoksuvalmentajan tekstiä ja nostaa tietoisuuteni uudelle tasolle.

Mahtavaa. Loppuun vielä tämän lepoviikon pari ensimmäistä treeniä. Maanantaina oli lyhyt pk-lenkki, joka päättyi kuuteen puolen minuutin vetoon. Tuulisesta säästä huolimatta juoksu kulki vähän pk-vauhtia nopeammin, ja pk-osuuden keskivauhdiksi tuli 5:36 min/km. Tällä viikolla pk-juoksu on kulkenut vähän turhan lujaa, ja siksi aionkin palauttaa mieleeni, mikä merkitys rauhallisilla pk-lenkeillä on kestävyyden kehityksen kannalta.

Vetojen nopeus vaihteli roimastikin, johtuen puuskittaisesta tuulesta ja kolmannen vedon osumisesta jyrkkään alamäkeen.

Tässä vielä intervallien nopeudet:
0'30 nopea 4:21 min/km
2'00 hidas 6:00
0'30 nopea 4:02 
2'00 hidas 6:20
0'30 nopea 5:24 
2'00 hidas 6:00
0'30 nopea 4:04
2'00 hidas 6:03
0'30 nopea 5:06
2'00 hidas 6:08
0'30 nopea 4:11

Treeni 34/64: 8:79 km / 49:09 / 5:36 min/km

Keskiviikkoinen pk-treeni meni niin ikään pikkaisen turhan nopeasti, mutta en malttanut pitää jalkojani kurissa. Oli ihana aurinkoinen kevätpäivä, ja lenkkini kulki Aurajoen länsirantaa Halistenkoskelle ja sieltä toista rantaa takaisin. Joenposket olivat täynnä hymyileviä ihmisiä, ja luureista kuului hyvää musiikkia. Luulen, että tuolla lenkillä saavutin sen tilan, jota Laurila Hesarin jutussa kutsuu nimellä runner's high.

Treeni 35/64: 11,31 km / 1:00:31 / 5:20 min/km

Tämän viikon loput lenkit eli huomisen lyhyen pk:n ja lauantaisen pitkiksen lupaan kuitenkin juosta hitaasti, niin että tavoitevauhtini pysyttelee 5:45 - 6:00 min/km:n tuntumassa.

Kommentit

  1. Oi, olipa nätisti kirjoitettu, kiitos :)
    Meillä taitaa olla vähän sama juttu noiden pk- lenkkien kanssa, kun meinaavat lipsahdella aiottua kovempaa :)
    Kivaa loppu viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Voih, kaipuu lenkille kanssasi on kova. Ehkä joku kerta tässä kevään korvilla saadaan aikataulut natsaamaan. Olen kuitenkin hengessä mukana, ja seurailen täältä miten edistyt. Hyvin kaikesta päätellen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hii! Olispa tosissaan mainiota päästä vetäisemään pitkis Ruissaloon yhdessä. Siinä hoituisi kuulumisten vaihtaminenkin mainiosti :)

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Voi kiitos kivoista sanoista :) On ihan mahtavaa kuulla että omalla kirjoittamisellaan saa motivoitua muitakin treenaamaan! Ja sen takia itsekin näitä kaikkia juoksublogeja, sun blogisi mukaan lukien, seuraan!
    Aika mielenkiintoiselta kuulostaa toi sovellus, jonka pohjalta treenaat! Näyttää kyllä suunnittelevan sulle aika monipuolisia treenejä. Sulla on treeniohjelmassasi monia erilaisia VK- ja MK-treenejä, niistä saa hyviä vinkkejä omaankin treeniohjelmaan. Hyvää viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Osin siksi mä niin tarkkaan treenejä yritän kuvatakin, että muutkin saisi niistä ideoita :) Mukavaa viikonloppua ja hyviä juoksuja!

      Poista
  5. Voi kiitos maininnasta! :) Jos joskus tahdot lähteä yhdessä pk-nylkytykselle niin lets go!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu mieluusti :) Lisäbuustia kaivataan kyllä yksinäisen puurtamisen väliin!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Piilevä raudanpuutos

Tämän postauksen piti käsitellä uusia sykerajojani, mutta kirjoitankin ensin tästä diagnoosista, jonka sain tänään. Sehän osaltaan selittää niitä kummallisen korkeita sykkeitänikin, uusi aerobinen kynnysarvoni on puolentoista viikon takaisen testin mukaan nimittäin 159!

Luin joulukuussa Healthy style of Living -blogin Susannan vakavasta raudanpuutostilasta. Ajattelin, että kaikenlaista sitä voi ollakin, mutta en osannut lainkaan ajatella, että vähäiset rautavarannot voisivat olla selittävä tekijä myös omaan olooni. Pari viikkoa sitten entinen työkaverini jakoi Facebookissa päivityksen, jossa hän kertoi kärsivänsä raudanpuutosanemiasta. Hemoglobiini oli verikokeissa aina normaalin viitearvon rajoissa, samoin kuin kaikki muutkin arvot. Mutta silti hän oli aina uupunut, kärsi lopulta voimakkaasta ahdistuksesta rintakehässä ja joutui jättämään kuntosalitreenitkin väliin.

Jostain tuli sellainen olo, että olenhan minäkin aika usein selittämättömän väsynyt, niin että se väsymys tulee ikään …

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…