Siirry pääsisältöön

Kaipuu kovaan treeniin


Miten paljon voi ihminen kaivata juoksemaan! Heti, kun on tällainen kostean viileä keli, kehoni himoaa lenkille. Tiedän jo, minkä lenkin tänään juoksen, ja lähden sille saman tien, kun mies tulee töistä kotiin.

Juoksin sunnuntaina toisen juoksuni maratonin jälkeen: pk-vauhdilla 8,02 kilometriä, keli helteinen. Aikaa meni 45:53, tahti 5:43 min/km, KS 164, MS 176. Jouduin pysähtymään ja hetkisen kävelemään, koska vastaani tuli metsäosuuden jälkeen koiranulkoiluttaja, jonka molemmat koirat olivat vapaina. Onneksi hän laittoi isomman heti minut nähtyään kiinni, mutta remmissäkin koira tempoili minua kohti. Pienempi juoksi jalkoihini räksyttämään. Huomautin ystävällisesti, että yleisillä teillä koirat tulisi olla kiinni, sillä vaikka ne ovat kuinka kilttejä ja tottelevaisia, vastaantulijalle ne ovat vieraita. Ymmärrän toki, että koiranomistajat haluavat päästää kaverinsa vapauteen, mutta silti lenkkeilijää vastaan juokseva, vieras, haukkuva koira saa joka kerta niskavillani pystyyn.

Varsinainen lenkki sujui ihan hyvin. Toisen kilometrin juoksin metsäpoluilla, joita myös ratsastajat käyttävät, ja se olikin melkoista tarkkuutta vaativaa hommaa. Mutta hauskaa. Aurinko paistoi, ja lämpötila oli kuuma. En erityisemmin pidä kuumuudessa juoksemisesta, mutta nyt minulla oli sentään vettä mukana ja pää suojattuna. Jalat eivät tuntuneet enää erityisen raskailta, mutta etenkin lenkin loppuvaiheessa kestävyyteni alkoi hyytyä. En tiedä, johtuiko se kuumuudesta vai edelleen kesken olevasta palautumisesta vai molemmista, mutta kepeää juoksentelua lenkkeily ei vieläkään ollut.

Maratonin jälkeen itselleni kaikista vaikeinta onkin keholle suotava, riittävän pitkä palautumisaika. En millään malttaisi odottaa, että kehoni on toipunut ja vahvistunut ennalleen, sillä mieleni huitelee jo kovissa vetotreeneissä ja kovempien vauhtien juoksuissa. Eilen olin salilla ja tein siellä muun muassa kyykkyjä tangolla sekä polvennostohyppyjä penkille ja huomasin edelleen väsyväni nopeammin kuin tavallisesti. Sain kuitenkin reiteni kipeiksi, joten treeni oli sentään onnistunut. Loppuviikolla aion kokeilla jo jonkinlaista vauhtikestävyyslenkkiä. Ehkä juoksen kiihtyvätahtisen 10 - 12 kilometriä tai sitten 4+3+2+1-vetotreenin maltillisilla vauhdeilla.

Olen myös alkanut kaivata itselleni taas selkeää ja kunnollista treeniohjelmaa. Aion kysyä siihen neuvoa hieroja-valmentajalta, ja käytän hyväkseni myös muiden juoksublogistien treenejä ja nettiä.

Lopuksi suosittelen Yle Areenalta dokumenttia Paavo Nurmesta: Paavo Nurmi - paras kaikista. Se on vielä viikon ajan katsottavissa. Hyvin tehdyssä ja mielenkiintoisessa dokumentissa on paljon tietoa, ja se innosti minua hankkimaan käsiini Nurmen olympiatreeniohjelman, jonka hän oli mukaillut Hannes Kolehmaisen ohjelmasta. Melko yllättävä, vai mitä?


Paavo Nurmen harjoitusohjelma Pariisin olympialaisiin 1924. Kuva täältä.

Kommentit

  1. Oi sä oot jo päässyt kunnolla treenaamaan! Anna nyt jaloille aikaa :) mulla lantio ei oo palautunut vaikka muuten olen, se alkaa särkeä rasituksesta heti. No ens viikolla sitten :) Tuo Paavon treeniohjelma on kova! Ihastelin sitä jo keväällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli sen verran tahmainen vajaat 8 kilsaa tänään, että täytyy vähän hidastaa tahtia. Toiveissa olis nyt löytää kiva treeniohjelma, Juoksija-lehdestä bongasin jo yhden aika varteenotettavan! Siitä ensi postauksessa :)

      Poista
  2. Ekaa kertaa kommentoimassa. :) Samaa mieltä vapaana juoksevista koirista. Joskus joutuu huomauttamaan. Kulkeeko vesi sulla mukana vyöllä vai pullossa? Etsin nimittäin itse kuumeisesti ratkaisua vedenmukanakantamisongelmaan. :)

    Voiko blogiasi muuten seurata mitään kautta, esim bloglovin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukemaan :) Mulla on vyö, jossa on kolme vesipulloa (3x170ml). Vyö on mun mielestä ehdottomasti parempi kuin pullo kädessä, se vääristää juoksuasentoa ja on hankala ylimääräinen paino. Tuo vyö ei haittaa lainkaan! Ainoastaan pitkillä lenkeillä huomaa, että nestettä saisi olla vielä enemmän mukana, joten tuplamäärä pulloja vyössä olis hyvä!

      Blogia voi seurata Facebookissa, sen löytää sieltä ihan nimellä Running Diaries, linkitän sinne aina uudet postaukset.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…

NUTS Pallas "sprinttimatka"

Nyt olen juossut elämäni hienoimmissa maisemissa, Suomen tunturilapissa. Mahtava polkujuoksukokemus jylhiä tuntureita ylös alas tahkoten on yksi mieleenpainuvimmista, jota taatusti muistelen vielä vuosien päästä. NUTS YlläsPallas oli ihan todella hienosti järjestetty tapahtuma, jossa näki oikeastaan pelkästään iloisia kasvoja ja innostuneita ilmeitä. Olen siis loputtoman tyytyväinen, että kaikesta huolimatta lähdin starttiviivalle, vaikka etukäteen tuntui siltä, että jumalat ovat todellakin päättäneet, että minä en tänä kesänä enää juokse.

Lähdimme Mariannen kanssa matkaan torstaiaamuna junalla Turusta. Olin pakannut kaikki kamppeet huolellisesti jo edellisiltana, joten epätoivoiselta aamuhässäkältä vältyttiin. Muuten olo oli jännittynyt, joka ei johtunut iloisena kuplivasta kisajännityksestä. Takareiden tilanteen tiesin, mutta se ei huolettanut, olihan lantio kuvattu ja todellinen kivun aiheuttaja selvinnyt, lääkäriltä juoksulupa saatu ja muutenkin vaiva tuntui olevan juoksutau…