Siirry pääsisältöön

Viimeisen illan tunnustelut


Lisää kuvateksti


Täällä sitä maataan yksin hotellihuoneessa, ja olo on kuin hitaasti tottelevalla syöttöporsaalla. En pidä tästä tankkaamisesta lainkaan. Viime viikonlopun mahatauti on kyllä jo unohtunut ja tankkaus varmastikin onnistunut, en vain muistanut, miltä liika hiilihydraatti saa olemuksen tuntumaan. Olen syönyt pastaa ja leipää ja pitsaa ja hedelmiä ja vihanneksia ja kasviksia ja jätskiä sen verran, että vähemmälläkin pärjäisi. Ensimmäistä kertaa turvauduin myös tankkausjuomaan, joka oli Dexalin Heavyä. Se oli kyllä kaikessa siirappisuudessaan ihan mukiinmenevää.


Lisää kuvateksti


On varustauduttu myös muutoin. Kisakengiksi valikoituivat taas Adidaksen Adios Adizero Boost 2 -tossut, joita on sisäänajettu runsaat 50 kilometriä. Mietin pitkään näiden ja New Balancen Vazee Rushien välillä, mutta ne tuntuivat olevan sellaiset maksimissaan puolikkaan kengät. Tosin Maskun puolikas juostiin suureksi osin sorateillä, joten ehkä reitti ei kertonut kengistä ihan koko totuutta. 

On hankittu hiertymänestovoiteet, natriumkloriditabletit ja rakkolaastarit. On geelit ja rypälesokeripillerit. Huulirasvaa, aurinkorasvaa ja aurinkolippa.

Sykekello ladattu ja puhelin, sekä puhelimeen Paavolta hyväksi koettu soittolista. Ajanottosiru kiinnitetty vasempaan tossuun ja numerolappuun hakaneulat.

Käyty viimeisen illan verkalla ja kiihdytyksillä sekä yritetty pehmentää yksi ylikireä pohje. Hierottu magnesiumit ja kylmägeelit ja rullattu päälle kompressiosäärystin. Kyllä vain, pohje on kireä ja vähän kipeäkin, mutta toivon, että huomenna maratonhuuma saa minut unohtamaan sen, ja että juoksusta tulee yksi ikimuistoisista kokemuksista. 

Mahtavaa nähdä Tukholma juoksuperspektiivistä ja ehkä koko perhe siellä jossakin kannustamassa.

Nyt enää korvatulpat korviin ja unta palloon, sitten se onkin menoa!


Lisää kuvateksti


Lisää kuvateksti


Lisää kuvateksti

Lisää kuvateksti

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…

NUTS Pallas "sprinttimatka"

Nyt olen juossut elämäni hienoimmissa maisemissa, Suomen tunturilapissa. Mahtava polkujuoksukokemus jylhiä tuntureita ylös alas tahkoten on yksi mieleenpainuvimmista, jota taatusti muistelen vielä vuosien päästä. NUTS YlläsPallas oli ihan todella hienosti järjestetty tapahtuma, jossa näki oikeastaan pelkästään iloisia kasvoja ja innostuneita ilmeitä. Olen siis loputtoman tyytyväinen, että kaikesta huolimatta lähdin starttiviivalle, vaikka etukäteen tuntui siltä, että jumalat ovat todellakin päättäneet, että minä en tänä kesänä enää juokse.

Lähdimme Mariannen kanssa matkaan torstaiaamuna junalla Turusta. Olin pakannut kaikki kamppeet huolellisesti jo edellisiltana, joten epätoivoiselta aamuhässäkältä vältyttiin. Muuten olo oli jännittynyt, joka ei johtunut iloisena kuplivasta kisajännityksestä. Takareiden tilanteen tiesin, mutta se ei huolettanut, olihan lantio kuvattu ja todellinen kivun aiheuttaja selvinnyt, lääkäriltä juoksulupa saatu ja muutenkin vaiva tuntui olevan juoksutau…