Olen saanut useammin kuin kerran noottia valmentajalta siitä, että teen liian kovia treenejä liian lyhyessä ajassa. Keho ei ehdi palautua, eikä rankemmista harjoituksista siten ole haluttua hyötyä, jos iloa ollenkaan. Ylipäätään tekemistäni leimaa usein turhanpäiväinen hötkyily, jossa ylimääräiset kevätjuhlaliikkeet sotkevat puhtaan kokonaisuuden.
Sama treeneissä. Minulla on hirveä kiire juoksemaan ja tekemään vähän kaikkea lihaskuntoa koko ajan, sillä mieltäni ja kehoani riivaa edelleen uskomus, että minulla on kiire ottaa kuntoni kiinni ja juosta sen ohi. Siksi yritän nyt takoa kallooni, että laatu korvaa määrän. Ei pidä lähteä hosumaan vaan koventaa treenejä maltilla, jotta keho ehtii tottua vaihteleviin ja koviin treeneihin. Lisäksi ne peruskestävyysvauhdilla tehdyt ja palauttelevat lenkit siellä välissä on vain viitsittävä nekin tehdä huolellisesti, vaikka juostessa saattaisi iskeä ajatus, ettei hitaanpuoleisesta jolkottelusta ole mitään hyötyä.
Kroppa kyllä kertoo, kun on aika levätä, ja minulle se kertoi sen tämän viikon maanantaina. Lapsilta saatu aavistuksenomainen kesäflunssa sai olon raskaaksi jo sunnuntaina, jolloin juoksin lyhyen palauttelevan lenkin, eikä se kyllä kulkenut, ei sitten lainkaan. Eilen olisi ollut luvassa samanlainen pyramidivetotreeni kuin edellisellä viikolla, mutta järkeilin, että en saa väsyneenä treenistä maksimia irti ja tulen vielä väsyneemmäksi, ehkä jopa kokonaan kipeäksi. Pitkin hampain laitoin valmentajalle viestin ja ilmoitin estyneeni. Tuli melkoinen luuseriolo - miksi on niin vaikea levätä? Kyllä se kunto odottaa, jos en pakota itseäni ylikuntoon.
Viime viikolla treenit kulkivat ennen väsymistä kuitenkin hyvin. Maanantaina tunsin oloni vielä voipuneeksi kesämökkitriatlonin jäljiltä ja siirsin kiihtyvätahtisen lenkin tiistaille. Tyydyin siis tekemään vain vartin vatsa- ja selkäharjoituksen. Tiistaina lähdin innokkaana kiihtyvälle lenkille, jonka pituudeksi olin kaavaillut noin 15 kilometriä. Aioin vihdoin testata Aurajoen ylitse Orikedon kuntoradalle kulkevan pätkän ja juosta sieltä mielen mukaan joko samaa reittiä takaisin tai Halisten läpi Aurajoen rantaan ja sieltä jotakin reittiä kotiin.
Aikomukseni oli aloittaa hitaasti, 6:30 min/km vauhdilla, ja nopeuttaa sitä loppua kohden päälle 5:00 min/km vauhtiin. Juoksu eteni kutakuinkin suunnitelmien mukaan aina jonnekin kuuden kilometrin kohdille, jonka jälkeen vauhti alkoi karata lähemmäs vitosen kilometrivauhtia. Tajusin, että harjoitukseni lähti hakoteille, koska en jaksaisi millään kiristää vitosesta loppumatkaa tai edes pitää sitä yllä. Siksi muutin vähän suunnitelmiani. 7,5 kilometrin kohdilla juoksin Halistenkoskelta kilometrin Tuomaansillalle päin 4:45 - 4:50 min/km vauhtia, minkä jälkeen toisen kilometrin noin vitosta. Sen jälkeen vauhti hidastui jälleen noin 5:40 tuntumaan. 11 kilometrin kohdilla olin Kuuvuoren portailla ja vedin ne kerran tiheällä frekvenssillä ylös ja jatkoin taas 5:20 min/km tietämillä. 12,5 - 14 kilometrin välin juoksin toisen pätkän 4:50 - 5:00 min/km vauhdeilla ja siitä sitten loppua kohden himmailin. Koko matkan pituudeksi tuli 15,4 km.
Seuraavana päivänä vuorossa oli viikon ainut ohjattu treeni, jossa sain moitteita liian kovasta edeltävän päivän harjoituksesta. Tarkoitus oli juosta 200 metrin rennon nopeita vetoja lyhyillä 20 sekunnin palautuksilla. Juoksun oli määrä olla rennon kovaa mutta ei maksimia. Vauhdit pysyttelivät pääosin 3:53 - 4:12 min/km tuntumassa lukuun ottamatta viimeistä, jonka jaksoin kiristää tahtiin 3:39. Olin silti liian hengästynyt, mistä huomasi, että kroppa ei ollut parhaimmillaan. Lisäksi meidän piti tiputtaa aiottu kymmenen vetoa yhdeksään, mikä jäi vähän kaivelemaan.
Seuraavalle päivälle olin suunnitellut neljän kilometrin palauttelevaa juoksua mökillä, mutta rankkasade pilasi suunnitelmani. Torstaina ohjelmassa oli myös harvinainen herkku eli bändikeikka, minkä seurauksena myös perjantaista tuli lepopäivä. Tämän vuoksi en juuri enää käytä alkoholia, koska väliin jääneet treenit harmittavat niin paljon.
Lauantaina pääsin vetäisemään mukavan PK:n, jonka välissä taas Kuuvuoren portaat samalla meiningillä ylös. Lenkin päätteeksi tein vielä 3 x 16 askelkyykkykävelyä. Sain lauantaisesta muuten vihdoin takareidet ja pakarat kipeiksi! Sunnuntaina juoksin aikomani palauttelevan neljän kilometrin, mutta siitä ei enää paljon kostunut, kun keho anoi lepoa. Ja sitähän se sitten sai.
Olen yrittänyt analysoida hillitöntä tarvettani juosta paljon ja treenata kovaa. Olen tullut siihen tulokseen, että yksinkertaisesti nautin niin paljon juoksemisesta, että se ei tunnu työläältä eivätkä vetotreenit ylitsepääsemättömiltä. Nautin itseni piiskaamisesta ja olosta, mikä siitä seuraa. Mutta yritän opetella etenemään maltilla, jotta harjoittelulleni ei tulisi yhtäkkiä stoppia. Paikkojen pitää kestää.
MA: Vatsa- ja selkätreeni 15 min
TI: PK-VK-yhdistelmätreeni 90 min 15,4 km 5:53 min/km KS 153 MS 173
KE: 9 x 200 m vedot 3:39 - 4:12 min/km sekä alku- ja loppuverkat 2,7 km ja kiihdytykset, liikkuvuus, venyttelyt
TO: Lepo
PE: Lepo
LA: PK 63 min 11,23 km 5:38 min/km, välissä Kuuvuoren portaat tiheällä frekvenssillä KS 158 MS 168, lopuksi 3 x 16 askelkyykkysarjat
SU: Palautteleva PK 25 min 4,20 km 5:57 min/km KS 144 MS 161
Juoksua 35,33 km
 |
| Lauantainen PK porrastreenillä höystettynä oli pirteä. |
 |
| Tästä lähtee askelkyykkysarja, mikä ihana kidutus! |
Kommentit
Lähetä kommentti