Siirry pääsisältöön

Laatu korvaa määrän ja treeniviikko 31

Olen saanut useammin kuin kerran noottia valmentajalta siitä, että teen liian kovia treenejä liian lyhyessä ajassa. Keho ei ehdi palautua, eikä rankemmista harjoituksista siten ole haluttua hyötyä, jos iloa ollenkaan. Ylipäätään tekemistäni leimaa usein turhanpäiväinen hötkyily, jossa ylimääräiset kevätjuhlaliikkeet sotkevat puhtaan kokonaisuuden.

Sama treeneissä. Minulla on hirveä kiire juoksemaan ja tekemään vähän kaikkea lihaskuntoa koko ajan, sillä mieltäni ja kehoani riivaa edelleen uskomus, että minulla on kiire ottaa kuntoni kiinni ja juosta sen ohi. Siksi yritän nyt takoa kallooni, että laatu korvaa määrän. Ei pidä lähteä hosumaan vaan koventaa treenejä maltilla, jotta keho ehtii tottua vaihteleviin ja koviin treeneihin. Lisäksi ne peruskestävyysvauhdilla tehdyt ja palauttelevat lenkit siellä välissä on vain viitsittävä nekin tehdä huolellisesti, vaikka juostessa saattaisi iskeä ajatus, ettei hitaanpuoleisesta jolkottelusta ole mitään hyötyä.

Kroppa kyllä kertoo, kun on aika levätä, ja minulle se kertoi sen tämän viikon maanantaina. Lapsilta saatu aavistuksenomainen kesäflunssa sai olon raskaaksi jo sunnuntaina, jolloin juoksin lyhyen palauttelevan lenkin, eikä se kyllä kulkenut, ei sitten lainkaan. Eilen olisi ollut luvassa samanlainen pyramidivetotreeni kuin edellisellä viikolla, mutta järkeilin, että en saa väsyneenä treenistä maksimia irti ja tulen vielä väsyneemmäksi, ehkä jopa kokonaan kipeäksi. Pitkin hampain laitoin valmentajalle viestin ja ilmoitin estyneeni. Tuli melkoinen luuseriolo - miksi on niin vaikea levätä? Kyllä se kunto odottaa, jos en pakota itseäni ylikuntoon.

Viime viikolla treenit kulkivat ennen väsymistä kuitenkin hyvin. Maanantaina tunsin oloni vielä voipuneeksi kesämökkitriatlonin jäljiltä ja siirsin kiihtyvätahtisen lenkin tiistaille. Tyydyin siis tekemään vain vartin vatsa- ja selkäharjoituksen. Tiistaina lähdin innokkaana kiihtyvälle lenkille, jonka pituudeksi olin kaavaillut noin 15 kilometriä.  Aioin vihdoin testata Aurajoen ylitse Orikedon kuntoradalle kulkevan pätkän ja juosta sieltä mielen mukaan joko samaa reittiä takaisin tai Halisten läpi Aurajoen rantaan ja sieltä jotakin reittiä kotiin.

Aikomukseni oli aloittaa hitaasti, 6:30 min/km vauhdilla, ja nopeuttaa sitä loppua kohden päälle 5:00 min/km vauhtiin. Juoksu eteni kutakuinkin suunnitelmien mukaan aina jonnekin kuuden kilometrin kohdille, jonka jälkeen vauhti alkoi karata lähemmäs vitosen kilometrivauhtia. Tajusin, että harjoitukseni lähti hakoteille, koska en jaksaisi millään kiristää vitosesta loppumatkaa tai edes pitää sitä yllä. Siksi muutin vähän suunnitelmiani. 7,5 kilometrin kohdilla juoksin Halistenkoskelta kilometrin Tuomaansillalle päin 4:45 - 4:50 min/km vauhtia, minkä jälkeen toisen kilometrin noin vitosta. Sen jälkeen vauhti hidastui jälleen noin 5:40 tuntumaan. 11 kilometrin kohdilla olin Kuuvuoren portailla ja vedin ne kerran tiheällä frekvenssillä ylös ja jatkoin taas 5:20 min/km tietämillä. 12,5 - 14 kilometrin välin juoksin toisen pätkän 4:50 - 5:00 min/km vauhdeilla ja siitä sitten loppua kohden himmailin. Koko matkan pituudeksi tuli 15,4 km.

Seuraavana päivänä vuorossa oli viikon ainut ohjattu treeni, jossa sain moitteita liian kovasta edeltävän päivän harjoituksesta. Tarkoitus oli juosta 200 metrin rennon nopeita vetoja lyhyillä 20 sekunnin palautuksilla. Juoksun oli määrä olla rennon kovaa mutta ei maksimia. Vauhdit pysyttelivät pääosin 3:53 - 4:12 min/km tuntumassa lukuun ottamatta viimeistä, jonka jaksoin kiristää tahtiin 3:39. Olin silti liian hengästynyt, mistä huomasi, että kroppa ei ollut parhaimmillaan. Lisäksi meidän piti tiputtaa aiottu kymmenen vetoa yhdeksään, mikä jäi vähän kaivelemaan.

Seuraavalle päivälle olin suunnitellut neljän kilometrin palauttelevaa juoksua mökillä, mutta rankkasade pilasi suunnitelmani. Torstaina ohjelmassa oli myös harvinainen herkku eli bändikeikka, minkä seurauksena myös perjantaista tuli lepopäivä. Tämän vuoksi en juuri enää käytä alkoholia, koska väliin jääneet treenit harmittavat niin paljon. 

Lauantaina pääsin vetäisemään mukavan PK:n, jonka välissä taas Kuuvuoren portaat samalla meiningillä ylös. Lenkin päätteeksi tein vielä 3 x 16 askelkyykkykävelyä. Sain lauantaisesta muuten vihdoin takareidet ja pakarat kipeiksi! Sunnuntaina juoksin aikomani palauttelevan neljän kilometrin, mutta siitä ei enää paljon kostunut, kun keho anoi lepoa. Ja sitähän se sitten sai.

Olen yrittänyt analysoida hillitöntä tarvettani juosta paljon ja treenata kovaa. Olen tullut siihen tulokseen, että yksinkertaisesti nautin niin paljon juoksemisesta, että se ei tunnu työläältä eivätkä vetotreenit ylitsepääsemättömiltä. Nautin itseni piiskaamisesta ja olosta, mikä siitä seuraa. Mutta yritän opetella etenemään maltilla, jotta harjoittelulleni ei tulisi yhtäkkiä stoppia. Paikkojen pitää kestää.

MA: Vatsa- ja selkätreeni 15 min
TI: PK-VK-yhdistelmätreeni 90 min 15,4 km 5:53 min/km KS 153 MS 173
KE: 9 x 200 m vedot 3:39 - 4:12 min/km sekä alku- ja loppuverkat 2,7 km ja kiihdytykset, liikkuvuus, venyttelyt
TO: Lepo
PE: Lepo 
LA: PK 63 min 11,23 km 5:38 min/km, välissä Kuuvuoren portaat tiheällä frekvenssillä KS 158 MS 168, lopuksi 3 x 16 askelkyykkysarjat
SU: Palautteleva PK 25 min 4,20 km 5:57 min/km KS 144 MS 161
Juoksua 35,33 km


Lauantainen PK porrastreenillä höystettynä oli pirteä.


Tästä lähtee askelkyykkysarja, mikä ihana kidutus!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Piilevä raudanpuutos

Tämän postauksen piti käsitellä uusia sykerajojani, mutta kirjoitankin ensin tästä diagnoosista, jonka sain tänään. Sehän osaltaan selittää niitä kummallisen korkeita sykkeitänikin, uusi aerobinen kynnysarvoni on puolentoista viikon takaisen testin mukaan nimittäin 159!

Luin joulukuussa Healthy style of Living -blogin Susannan vakavasta raudanpuutostilasta. Ajattelin, että kaikenlaista sitä voi ollakin, mutta en osannut lainkaan ajatella, että vähäiset rautavarannot voisivat olla selittävä tekijä myös omaan olooni. Pari viikkoa sitten entinen työkaverini jakoi Facebookissa päivityksen, jossa hän kertoi kärsivänsä raudanpuutosanemiasta. Hemoglobiini oli verikokeissa aina normaalin viitearvon rajoissa, samoin kuin kaikki muutkin arvot. Mutta silti hän oli aina uupunut, kärsi lopulta voimakkaasta ahdistuksesta rintakehässä ja joutui jättämään kuntosalitreenitkin väliin.

Jostain tuli sellainen olo, että olenhan minäkin aika usein selittämättömän väsynyt, niin että se väsymys tulee ikään …

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…