Vitosen testijuoksu 20.2.

Tänään seisoin puoli yhdentoista jälkeen Ohikulkutien varrella pyörätiellä ja tepastelin edestakaisin hermostuksissani. Sanoin ääneen juoksukaverilleni Mariannelle, että tunne on sama kuin muinoin teatteria harrastaessani ennen näyttämölle menoa.

"Mitä ihmettä minä teen täällä, miksi ihmeessä itseäni näin kiusaan? Miksen vain voi maata sohvalla ja syödä sipsejä??"

Turun alueella järjestetään virallinen testijuoksu joka kuun kolmantena lauantaina. Valittavana on 5:n, 10:n, tai 15 kilometrin matka, ja palkkioksi saa virallisen ajan. Syksyllä testit juostiin Ruissalossa, mutta nyt teiden ollessa osin jäässä testi juostaan Ohikulkutiellä. Syksyllä en päässyt mukaan pohjerevähdyksen ja työvuorojen vuoksi, tammikuussa pakkasta oli -12 astetta, jolloin juoksin kovan vitosen matolla. Silloin aika oli 24:53, mutta matolla vauhti on luonnollisesti aina hivenen parempi, kun ei ole ilmanvastusta eikä korkeuseroja. Tosin silloin säädin matolle kaltevuudeksi 0,5 astetta, mutta ei se silti sama ole.

Testijuoksussa juoksee ihan oikeita juoksijoita, ja hitaammat ovat aina vähemmistönä. Tällä kertaa hitaampia ei ollut mukana juuri lainkaan, joten sain pitää perää puolet matkasta. Eipä se juuri haitannut, mutta alkuvauhtini oli ihan liian kova, kun kova joukko vetäisi minut imuunsa, vaikka asemoiduinkin hännille. Ensimmäinen kilometri kulki aikaan 4:30, joten tahtini hiipui tasaisesti loppua kohden. Kääntöpaikka oli 2,5 kilometrin kohdalla ja siinä aikani oli 12:00.

Takaisinpäin juostessa oli vastatuuli ja muutama nousu. Hieman kääntöpaikan jälkeen tuli ensimmäinen kymppiä juokseva mies vastaan höyhenenkevyin askelin. Pakko myöntää, mutta hyydyin niin pahasti, että niiden nousujen jälkeen oli käveltävä muutama metri. Mietin jopa kaksi kertaa ihan tosissani keskeyttämistä. Ajattelin, että luikahdan pyörätien vieressä olevan joutomaan läpi ja kävelen kaikessa hiljaisuudessa autoille.

Parannettavaa on hapenotossani, sillä verenmaku suussa mentiin. Harmittaa vähän, että lähdin niin sokeana juoksemaan, mutta muistaapa taas ensi kerralla, että menee tekemään vain ja ainoastaan omaa juoksuaan. Loppuaika oli 25:44, keskitahti 5:08. Alle viiden on päästävä seuraavalla kerralla ehdottomasti. Tarkoittaa pään kylmänä pitämistä lähdössä ja oman vauhdin löytämistä.

Mahtavaa, että tuollaisia maksuttomia testijuoksuja järjestetään, jossa saa loistavan vauhtikestävyystreenin. Vauhdit kasvavat ja kisakunto kohenee!

Vauhdit ovat onneksi kasvussa. Viime keskiviikkona tein matolla 14,5 kilometrin vauhtileikittelyn, eli juoksin ensin pohjalle kaksi kilometriä verkkaa ja sen jälkeen joka toisen kilometrin kovaa ja joka toisen hidasta kiihdyttäen kovia vauhteja. Kuusi kilsaa olivat kovia, ja tahdit menivät 5:10, 5:05, 5:00, 4:55, 4:50 ja 4:45. Vasta viimeinen otti vähän kovemmin. Katselin harjoituspäiväkirjaani tammikuun lopulta, jolloin viimeksi juoksin matolla vastaavan vauhtileikittelyn. Silloin kovat tahdit olivat 5:21, 5:18, 5:15, 5:12, 5:08 ja 5:05. Joten jotain on tapahtunut!

Ja turha vissiin mainita, että testijuoksun jälkeen puhkuin taas hyvää oloa ja mieltä. Running is my therapy, definitely!

Ensi viikko on vihdoin kevyt viikko, sillä tässä on ollut nyt pari viikkoa sellaista semikovaa kovien viikkojen perään. Mahapöpökin vaivasi. Yritän nyt myös ryhdistäytyä viikkoraporttien kirjoittamisessa, jotta näkee tätä omaa treenaamista itsekin vähän järjestelmällisemmin.



Mukavaa viikonloppua!

Hyvä lenkki, parempi mieli!

Seiskan old school iltalenkki piristää mieltä.

Tässä lähdetään hakemaan vauhtia 14 kilsan mattojuoksulla.